Anttonin tarina: Uralle suuntaa aktiivisesti etsimällä

Muistan abivuonna käymäni keskustelun opinto-ohjaajani kanssa siitä, kuinka minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, minne haluan opiskelemaan ja millaista työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Muutaman haastattelun jälkeen opinto-ohjaajani suositteli minulle teknisiä aloja, joten päätin hakea opiskelemaan Aalto-yliopistoon sekä Tampereen teknilliseen yliopistoon (iso kiitos opo-Olli, jos luet tätä).

Minulla ei ole koskaan ollut haaveammattia. Myös kiinnostukseni opiskelua kohtaan heräsi vasta lukion viimeisenä vuonna. Tämä näkyi arvoisanoissani. Ymmärsin, että nyt on viimeistään aika tehdä ryhtiliike, jotta minulla olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä yliopistoon. Vuoden työn jälkeen sain lopulta kammettua ylioppilastodistuksen arvosanani tasolta "hädin-tuskin-läpi" M:n keskiarvoon. Todistuksesta ja pääsykokeista saatujen yhteispisteiden turvin pääsin viimeiseltä varasijalta Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan automaatiotekniikkaa.

Vaihtamalla paranee

Aloitettunani opinnot Tampereella kävi hyvin nopeasti ilmi, ettei automaatiotekniikka ole minua varten. Koodaaminen, josta en alun perin pitänyt, rupesi tuntumaan ihan mukavalta, joten päädyin vaihtamaan alaa tietotekniikan puolelle. Kandidaatiksi valmistumisen jälkeen kuitenkin tuntui, että jokin vähemmän tekninen ala voisi olla minulle mieluisampi. Maisterivaiheen alussa vaihdoin alaa vielä kerran tietojohtamiseen.

Vaikka vaihdoin alaa opintojeni aikana kahdesti, en koe, että opinnoissani mikään meni hukkaan – päinvastoin. Mielestäni on parempi kokeilla jotain ja todeta, ettei se ole minun juttuni kuin jättää jotakin kokonaan välistä ennakko-odotusten takia. Alan vaihtaminen onnistuu teknisten alojen välillä todella helposti, sillä perusopinnot ovat kaikille hyvin samanlaiset. Jos tekniikka kiinnostaa, mutta oikea opintosuunta on hakusessa, kuten minulla oli, kannustan kokeilemaan jotain ja vaihtamaan, mikäli valinta ei osunutkaan ihan nappiin. Vaihtaminen on suhteellisen helppoa ja samalla oppii, mitä ei ainakaan halua tehdä työkseen.

Konsultin työ Solitalla

Jos menisin aikakoneella kymmenen vuotta taaksepäin ja sanoisin 15-vuotiaalle itselleni, että "sinusta tulee data management -konsultti", nuorempi minä todennäköisesti pyörtyisi tai itkisi. Enkä minä häntä siitä syyttäisi: tuo ei varsinaisesti kuulu kategoriaan "lapsuuden haaveammatit".

En luultavasti olisi nuorempana ymmärtänyt, että tästäkin työstä voi nauttia. Olen aiemmin ollut töissä esimerkiksi rakennusmiehenä, ammattikuskina, koodarina, yrittäjänä ja myyjänä. Kaikista työtehtävistäni konsultin työ sekä Solita työnantajana ovat tuntuneet parhailta. Olen saanut vaikuttaa itse työni sisältöön ja ottaa juuri niin paljon vastuuta kuin olen halunnut. Tämä on sopinut kunnianhimoisen luonteeni kanssa hyvin yhteen.

Hyvinvoinnista

Lukion viimeisenä vuonna herännyt kunnianhimo uraa ja opintoja kohtaan on ollut sekä siunaus että kirous. Siunaus siinä mielessä, että saan paljon asioita aikaiseksi, ja kirous siinä, että en aina osaa lopettaa ajoissa. Viimeisen viiden vuoden aikana olen käynyt jo kaksi kertaa burnoutin partaalla, enkä suosittele sitä kenellekään. Jotta ette tekisi samoja virheitä kuin minä, annan pari vinkkiä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

1. Pidä huoli perusasioista: nuku tarpeeksi, harrasta liikuntaa ja syö terveellisesti. Mieli voi hyvin, kun keho voi hyvin.
2. Jos olet tavallinen kuolevainen kuten minä, voit keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Myös aika, jonka päivässä pystyy tekemään työtä oikeasti keskittyen, on rajallinen. Vältä siis multitaskausta ja ylipitkä työpäiviä.

Anttoni Tukia