Kun opiskelemaan hakeminen kiinnostaa mutta samalla arveluttaa – ohjausta ja tukea on saatavilla!

Kun työnhakija-asiakas tulee uraohjaukseen ja kertoo pohtivansa opiskelemaan hakemista, puheeksi tulee tyypillisesti aiemmat opiskelukokemukset. Opiskeluaikaan liittyy usein monenlaisia muistoja, joskus vaikeitakin. Etenkin jos takana on keskeytyneitä opintoja tai asiakas kertoo, että haluaisi kyllä uuden ammatin, mutta ei enää opiskella etenkään perinteisellä tavalla oppilaitoksessa, on tärkeää pysähtyä yhdessä aiempien kokemusten äärelle. Joskus hankalien kokemusten takana on oppimisvaikeuksia tai muita opiskeluun, keskittymiseen tai asioiden hoitamiseen liittyviä haasteita, joiden kanssa on jäänyt yksin.

Joensuun erilaiset oppijat ry eli JOSE tarjoaa Pohjois-Karjalassa monenlaista ohjausta ja tukea paitsi opiskeluaikana, myös jo opintoja suunniteltaessa. Vaikka haasteet oppimisessa tai opiskelussa saattavat herättää vaikeitakin tunteita, kuten häpeää, kannattaa ne ottaa puheeksi, jotta saisi jatkossa tarvitsemansa avun. Seuraavaksi kaksi Luotsi Pohjois-Karjalan uraohjauksen kautta JOSE:n asiakkaiksi ohjautunutta nuorta aikuista kertoo omista kokemuksistaan.

”Ainon” tarina:

Toivoin saavani apua AUDHD-diagnoosin (epävirallinen termi, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa samalla henkilöllä on sekä autismikirjon häiriö että aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) kanssa elämiseen ja vinkkejä, kuinka helpottaa arkeani sekä mahdollista tulevaa työtä tai opiskelujani sen kanssa. Haasteinani on ollut oman arjen/työnteon/opiskelun aikatauluttaminen, asioiden aloittaminen, toiminnanohjaus, aiheesta toiseen siirtyminen, hitaus oppimisessa tai uusien asioiden sisäistämisessä, hidas työ- tai opiskelutahti, ympäristöstä kuormittuminen, arjessa kotitöistä huolehtiminen ja säännöllisyys sekä rutiinien luominen. JOSE:lta olen saanut hyviä konkreettisia vinkkejä arkeen ja omaan toimintaan, ja ne ovat olleet juuri sopivan kokoisissa osissa niin että olen niitä pystynyt toteuttamaan tai lisäämään osaksi arkeani.

Toimintaani ja ajattelumallejani on ymmärretty eikä pidetty poikkeavana ja olen saanut tunteen, että pystyn toimimaan osana yhteiskuntaa omana itsenäni ja hyvinvoivana ja olen samalla kykenevä osallistumaan työyhteisöön ja työhön. Olen saanut myös tehtyä konkreettisesti omaa elämääni edesauttavia asioita ja hoidettua asioita JOSE:n toimistolla tietokoneella. Tulevaisuudessa toivon saavani tehdä työtä, jolla koen olevan merkitystä minulle itselleni sekä muille. Toivon, että työ ei kuormita minua tavalla, joka saa palamaan loppuun tai jota joudun tekemään omia rajojani rikkoen. Toivon, että työpaikka ottaa huomioon neuroepätyypillisyyden ja arvostaa erilaisuutta.

”Ellin” tarina:

Minulla todettiin lievä hahmotushäiriö koulukypsyystesteissä. Olin koko ala- ja yläasteen tukiopetuksessa äidinkielen, matematiikan ja kielien tunneilla. Opin parhaiten tekemällä käytännössä. Kirjoittaminen ja lukeminen on ollut aina haasteellista, mutta olen keksinyt keinot helpottaakseni niitä. Arjessa tämä näkyy tilan hahmottamisen haasteena, joten kompastun helposti ja lyön itseni helposti kaikkiin kulmiin jne. Työelämässä tämä näkyi nuorempana epävarmuutena ja aloitekyvyttömyytenä. Aikuisena hakeuduin enemmän käytännönläheiseen työhön. Työskentelin tehtaassa monta vuotta ja siellä tuli kirjoitusvirheitä. Sitten piti lukea listasta mitä haen ja toin väärää koska luin väärin jne. JOSE:lta olen saanut apua keskittymisen haasteisiin, tekstin jäsentelyyn ja kotitehtävien aikatauluttamiseen. Olen saanut myös erilaisia keskittymiseen tarkoitettuja välineitä kuten "aistikivet". Ne mahtuvat kämmeneen ja niiden avulla maadoitun eli pystyn paremmin keskittymään.

Minulle kerrottiin erilaisista ohjelmista, joiden avulla lukeminen helpottuu ja pystyn esim. kuuntelemaan kirjoittamaani tekstiä. Opiskelen juuri hoiva-avustajaksi ja toivon työllistyväni tälle alalle. Tuntuu että olen oikeassa paikassa. Opiskelu on käytännönläheistä eikä kokeita tarvitse tehdä vaan arvioinnit tehdään näyttöinä työpaikalla. Haluan sanoa, että uskaltakaa pyytää apua oppimisen vaikeuksiin. Se voi tuntua nololta mutta se on vahvuutta tunnistaa itsessään että tarvitsee apua. Sitä on saatavilla kunhan uskaltaa kysyä. 

Tarinansa jakaneet Luotsin asiakkaat halusivat esiintyä tässä jutussa nimimerkeillä.

Teksti: Mari Puustinen, uraohjaaja, Luotsi Pohjois-Karjala (luotsipohjoiskarjala.fi)

JOSE verkossa:

Joensuun seudun erilaiset oppijat (lukijose.fi)