Pargopäälgis já pargokoskâvuotâ
Pargokoskâvuotâ já pargosopâmuš
Pargokoskâvuotâ šadda, ko tun soovah puáttee pargoadeleijeinâd tast, et maggaar pargo tun poorgah já maggaar sajanmáávsu tun finniih porgum pargoost. Pargosopâmuš puáhtá leđe kirjálâš tâi njálmálâš, mut táválávt tom kannat rähtiđ kirjálávt, vâi pargokoskâvuođâ iävtuid lii älkkee tärhistiđ.
Pargosopâmušâst pargee já pargoadeleijee lává sooppâm kuábbáá-uv vuoigâdvuođâin já kenigâsvuođâin, já nuuvtpa puástuibárdâsâi velttim tiet pargosopâmuš kannat rähtiđ huolâlávt. Tun puávtáh sooppâđ pargoadeleijeinâd pargoin, pargoääigist, päälhist sehe eres hiäđuin já iävtuin rijjâ, kohân peri toh láá laavâ miäldásiih. Pargolahâaasâtmist láá ovdâmerkkân pargoááigán, pargo miärán já páálkán kyeskee robdâiävtuh. Pargokoskâvuođâ iävttoid vaaigut meid almolávt čannee pargoiähtusopâmuš, jis tuu syergist lii taggaar.
Lavâiguin já pargoiähtusopâmušâiguin lii viggâmuššân anneeđ huolâ tuu vuoigâdvuođâin pargen. Pargosopâmuš ráhtoo jo-uv tuáistáážân vuáimán tâi meriáigásâžžân. Meriáigásii pargosopâmušâst tuoi sopâvettee muuneeld pargokoskâvuođâ nuuhâmäigimudo. Pargokoskâvuođâ miäruštâllâm meriáigásâžžân váátá ain tohálii suujâ.
Áámmát valjim já pargopälgisvuávám
Áámmát valjim lii merhâšittee miärádâs, mut tot ij miäruštâl ubâ tuu loppâeellim. Nuuvtpa puávtáččij-uv sárnuđ vijđásubbooht pargopälgisvuáváámist eellim jieškote-uv muddoin, tondiet ko áámmát sáttá ferttiđ molsođ maŋgii jo-uv jieijâs haalu tiet tâi tondiet ko tile tom váátá, tego pargolâšvuotâtile tâi jieijâs tiervâsvuotâtile nubásmem keežild.
Pargopälgisvuávám vuolgâsaijeen lii čielgiđ, et magarijn aašijn tun lah movtijdum. Kannat hundâruššâđ, et magareh tuoivuuh tust láá pargo uáinust já maht tuu áárvuh vaigutteh áámmát valjiimân. Ton lasseen tehálâš lii tubdâđ jieijâs kiävruduvâid já raijiittâsâid. Tast maŋa kannat vyelgiđ uuccâđ tiäđu jieškote-uv ámáttijn, vâi kavnâččih olssâd hiäivulijd muulsâiävtuid.
Vääldi čielgâs, et maggaar škovlim váátá peessâđ tagarijd pargoid, moh tuu kiäsutteh. Kannat uápásmuđ meid syergi já áámmát puátteevuođâ uáinusijd.
Työsuhde ja työsopimus
Työsuhde syntyy, kun sovit tulevan työnantajasi kanssa siitä, mitä työtä teet ja millaista korvausta saat tekemästäsi työstä. Työsopimus voi olla kirjallinen tai suullinen, mutta yleensä se kannattaa solmia kirjallisesti, jotta työsuhteen ehdot on helppo tarkistaa.
Työsopimuksessa sovitaan sekä työnantajan että työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista, joten väärinkäsitysten välttämiseksi työsopimus kannattaa laatia huolellisesti. Voit sopia työnantajasi kanssa työtehtävistä, työajasta, palkkauksesta sekä muista eduista ja ehdoista vapaasti, kunhan ne ovat lain mukaisia. Työlainsäädännössä on esimerkiksi työaikaa, työn määrää ja palkkausta koskevia reunaehtoja. Työsuhteen ehtoihin vaikuttaa myös yleissitova työehtosopimus, jos alallasi on sellainen.
Lainsäädännön ja työehtosopimusten avulla pyritään pitämään huolta oikeuksistasi työntekijänä. Työsopimus solmitaan joko toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräajaksi. Määräaikaisessa työsopimuksessa sovitte etukäteen työsuhteen päättymisajankohdan. Työsuhteen määräaikaisuudelle täytyy aina olla pätevä syy.
Ammatinvalinta ja urasuunnittelu
Ammatinvalinta on merkittävä päätös, mutta se ei määritä koko loppuelämääsi. Näin ollen voidaankin puhua laajemmin urasuunnittelusta elämän eri vaiheissa, sillä ammattia voi joutua vaihtamaan useaan kertaan joko omasta halusta tai olosuhteiden pakottamana, kuten työllisyystilanteen tai oman terveydentilan muuttumisen myötä.
Urasuunnittelun lähtökohtana on selvittää, mistä olet kiinnostunut. Sinun kannattaa pohtia, mitä toiveita sinulla on työhön liittyen ja miten arvosi vaikuttavat ammatinvalintaan. Lisäksi on olennaista tunnistaa sekä omat vahvuudet että rajoitteet. Sen jälkeen kannattaa lähteä hankkimaan tietoa eri ammateista, jotta löytäisit sinulle sopivia vaihtoehtoja.
Ota selvää, mitä koulutusta sinua kiinnostaviin tehtäviin pääseminen vaatii. Kannattaa tutustua myös alan ja ammatin tulevaisuudennäkymiin.
Updated: