Kerääjä

Toure Ibrahima, 39

Inexin logistiikkakeskus on maailma pienoiskoossa. Eri kansallisuudet kohtaavat varastohalleilla. Teemme työtämme, keskustelemme ja nauramme. Se antaa voimaa ja työhalua. Viihdyn työssäni, tottakai. Työ on kuin ruoka lautasella. Kun ruoka on hyvää, sitä syö mielellään.

Kun tulin ensimmäisen kerran työpaikalleni Espoon Kiloon, epäilin omia kykyjäni. Katselin ihmeissäni logistiikkakeskuksen valtavia varastohalleja. Uskomatonta, tuolla en varmasti osaa tehdä mitään oikein. Olin suotta huolissani. Uuden työntekijän perehdytys toimi talossa erinomaisesti. Kaikki neuvottiin. Seuraavaan työvaiheeseen siirryttiin vasta, kun edellinen asia oli opittu.

Logistiikkakeskus toimittaa päivittäistavaroita kauppaliikkeille. Tavarantoimittajien lähettämä tavara tulee tänne välivarastointiin, täältä tuote-erät kuljetetaan eteenpäin myymälöihin asiakastilausten mukaisina. Kolmessa hallissa käy kuhina. Minä työskentelen kuivatuoteosastolla ja saan tehdä työtäni lämpimässä hallissa. Tuoretuotevarastossa on toisin. Hedelmä- ja vihannespuolella on kohtuullisen viileä, mutta lihansäilytyksessä vallitsee ikuinen talvi.

Työhön ja koulutukseen

Muutin Suomeen Länsi-Afrikan Guineasta vuonna 1991. Tulin yksin, tunsin täältä ainoastaan yhden kaverini. Suomen kieli tuntui hankalalta. Mikä tahansa kieli tuntuu vaikealta, jos sitä ei hallitse. Puhuin ennestään oman kieleni lisäksi ranskaa ja englantia. Aloitin määrätietoisen suomenkielen opiskelun, sillä ilman kielitaitoa ja paikallisen kulttuurin tuntemusta ei voi tulla toimeen yhteiskunnassa.

Tuohon aikaan maahanmuuttajan oli mahdotonta löytää itselleen edes siivoustyötä. Opiskelin kieltä, suoritin ammattiopintoja ja etsin työtä. Työtä ei löytynyt, mutta puuhasin aina aktiivisesti. Kun eräs tuttavani lopetti työnsä siivousalan firmassa, hän vihjasi minusta esimiehelleen. Sain ensimmäisen työpaikkani, kun kaverini puhui minut sisään pikkukaupan siivoustyöhön. Tuntui niin hauskalta aloittaa kunnon työ. Siivousalueeni laajeni ja siirryin isompaan yksikköön. Kun siivoustyö päättyi, kauppasin leluja ja koulutarvikkeita.

Alun perin opiskelin Suomessa metallialaa, koska kotimaassani olin työskennellyt laivoilla dieselmoottoriasentajana. Yhdistin mielessäni metallialan entiseen työhöni, mutta ala osoittautui mahdottomaksi. Pelkkä ammattisanaston hallitseminen tuntui ylivoimaiselta. Etsin alan töitä tuloksetta. Työttömyysjaksoni aikana työvoimavirkailija ehdotti minulle varastoalan koulutusta. Huomasin, että varastotyökoulutuksen avulla voin oikeasti löytää työtä itselleni.

Aloitin opiskelun IDA Adultan Helsingin koulutuskeskuksessa. Koulutus työharjoitteluineen kesti puoli vuotta. Teorian opiskelu ja käytännön työ poikkesivat paljon toisistaan, mutta silti koulu ja työharjoittelu täydensivät toisiaan. Tuntui lupaavalta, kun jo ennen työtä oli idea työnteosta. Oppilaitokset opettajat kannustivat oikealla tavalla ja saivat motivaatiokipinän syttymään jopa pitkäaikaistyöttömissä. Nautin koulunkäynnistä. No, olin hyvä oppilas.

Koulun päätyttyä sain töitä Postin tytäryhtiö Logiasta neljän kuukauden ajaksi. Olin tehnyt siellä myös työharjoitteluni. Inexin Logistiikkakeskuksessa aloitin kerääjänä puolitoista vuotta sitten. Perehdytysvaiheen jälkeen työ oli hanskassa reilun kuukauden sisällä.

Moderni tekniikka tulee varastoihin

Teen logistiikkakeskuksessa kahdenlaista työtä. Hyllytän saapuvaa tavaraa ja kerään tuotteita myymäläkuljetuksia varten. Vastaanoton henkilökunta ottaa vastaan saapuvan tavaran, selvittää vapaat varastopaikat ja välittää tiedon kerääjälle. Jokaisella numeroidulla tavaraerällä on vastaava paikka varastossa.

Työ perustuu viivakoodipohjaiseen tietojärjestelmään. Kun ammun magneettiaseella viivakoodia, työkoneen näyttöön ilmestyy hyllytettävän tavaran ajoreitti. Siirrän tavarat varastohyllyille työntömastokoneella, tönärillä. Liikun kolmen suuren varastohallin alueella.

Keräys suoritetaan kahdella vaihtoehtoisella tavalla, automaattisesti tai perinteisenä listakeräyksenä. Moderni, automaattinen äänikeräys on syrjäyttämässä perinteisen työtavan. Saan keräysohjeet korvakuulokkeisiini. Toimin vuorovaikutuksessa äänijärjestelmän kanssa ja kerään tuotteet varastohyllyiltä. Kuuntelen puhetta ja liikun työkoneella kulloisenkin tilauksen mukaisesti. Käytävänumero yhdeksän, paikka viisitoista!

Äänikeräys vähentää virheitä, koska paperinkäsittely poistuu. Järjestelmä tuntuu muutoinkin helpolta ja järkevältä. Kerääjä voi ladata tilauksen haluamalleen kielelle. Minä lataan mielelläni numerot ranskan kielelle. Kommunikointikieli on tietenkin suomi. Halutessani voin keskeyttää keräyksen. Annan lopetuskomennon, ja asetan koneen nukkumaan. Kun ilmoitan valmiuteni ja aloitan puheen uudelleen, järjestelmä herää, ja toimitus jatkuu.

Vuorottelen kahdessa työssä. Kerään kaksi viikkoa ja hyllytän viikon. Keräily ja hyllytys eivät työnä eroa paljonkaan toisistaan, mutta pienikin vaihtelu piristää. Kussakin työvaiheessa on oma tunnelmansa.

Kaikki tuotteet sijaitsevat omilla keräyspaikoillaan. Kun hyllyt tyhjenevät, siirrän tavaraa reservipaikasta aktiivipaikalle. Kerään vain aktiivipaikoilta, sillä myymälät tilaavat harvoin täysinäisiä lavoja. Tavallisin toimitus sisältää puolenkymmentä eri tuotelajia, oman määränsä kutakin. Kun tilaukset ruuhkautuvat, emme voi valita keräyseräämme. Seuraamme vain näytön ohjeita.

Keräys päättyy lähettämöalueelle, jossa jokainen tavaraerä sijoitetaan omalle paikalleen. Kerääjän vastuu siirtyy näin lähettämön henkilökunnalle ja autonkuljettajalle. He lastaavat kuorman yleensä yhdessä.

Käsittelen tavaraa kuin omaani

Varastomiehen työ on sekoitus teknistä osaamista ja fysiikkaa. Tekniikka edellyttää tietokoneohjelman hallintaa ja taitoa asetella tavarat oikeaan järjestykseen. Painavat tuotteet alas, kevyet ylös ja lopuksi kelmutus. Löysällä asenteella ei pärjää, työssä vaaditaan huolellisuutta. Reunukset ylittävä tavara ei mahdu ahtaisiin autoihin, ja huonosti koottu tavaraerä hajoaa kuljetusmatkalla. Kauppaliike haluaa tilauksensa ehjänä perille. Niinpä käsittelen varastotavaraa kuin omaani. Minäkin haluan kaupan hyllyltä ehjän tuotteen.

Työssä tulee seurata tavaran kuntoa, tuotenimeä ja oikeaa keräyspaikkaa. Varastossamme on kolme kerrosta keräystasoja. Tavaraa siirrellään trukilla ja työntömastokoneella. Nostaessani ja laskiessani yritän keskittyä vain siihen, mitä olen tekemässä. Seuraan koko ajan koneen liikettä. Kun tavara on korkealla ilmassa, en voi ryhtyä rupattelemaan työkavereiden kanssa. Siinä vaiheessa työkaverit eivät ole olemassa minulle. Suljen pois huomiokentästäni kaiken ylimääräisen.

Laitehallinta sinänsä ei vaadi erityisponnisteluja. Kun konetta oppii käyttämään, ei tekniikkaa tarvitse miettiä. Sen sijaan työkoneen liike aiheuttaa aina työturvallisuusriskin. Varovaisuus kannattaa. Täällä on väkeä kuin kaupan käytävillä, ja työtä tehdään kiireellä. Työkoneiden väliin pitää aina jättää viiden metrin turvaväli.

Monikulttuurisuudessa mahdollisuus

Kerääjä tekee työtään kannustepalkalla. Mitä tehokkaampi keräys, sen suurempi palkka. Työ on sopivan kiireistä, mukavaa ja vapaata. Kukaan täällä ei laiskottele. Listakopista saa asiantuntevan vastauksen kaikkeen. Työpaikan henki on hyvä. Kiireen keskelläkin työyhteisössä vallitsee ymmärtävä ja hyväksyvä ilmapiiri. Kun esimies toimii kannustavasti, kaikilla menee hyvin. Jos sattuisin työpäivän aikana tarvitsemaan vapaata, voin sopia erikoisjärjestelyistä. Olen aina arvostanut hyvää työkulttuuria. Kotimaassani totuin sellaiseen laivojen työporukoissa.

Omasta mielestäni pärjään työssäni hyvin. Minkä olen opetellut, sen osaan. Olen valmis oppimaan uutta, mitä tahansa logistiikkaan liittyvää. Lisää vastuuta tai valtaa? Vaikea sanoa, katsotaan. Ainakin nyt haluan pysyä alalla, huomisesta ei tiedä kukaan. Suhtaudun tulevaisuuteen valoisasti, ajattelen positiivisesti. Asun Helsingissä, olen naimisissa, minulla on kolme lasta. Olen onnellinen, tosi onnellinen.

Kaikki eteenpäin vievä kiinnostaa minua. Suomalainen yhteiskuntakin kiinnostaa. Monikulttuurisuuden merkitys kasvaa kaikkialla. Päivä päivältä tarvitsemme yhä enemmän toisiamme. Keksimme varmasti keinot toimia yhdessä ja yhteistyössä.

Inexin logistiikkakeskus on esimerkki siitä, miten hyvin monikulttuurisuus saattaa toteutua. Se näkyy jo talon työpaikkaruokalassa. Täällä on väkeä jokaiselta mantereelta. Samakieliset kokoontuvat omiin ryhmiinsä ja puhuvat omaa kieltään. Kun istumme samaan pöytään, kaikki yrittävät tulla toimeen suomen kielellä. Se on todella hauskaa.

Maahanmuuttajien tilanne on kohentunut niistä ajoista, jolloin itse tulin Suomeen. Pääsy työelämään ei edelleenkään onnistu helposti, mutta se on sentään mahdollista. Koulutus ja työ saattavat estää syrjäytymisen. Pitää olla vastaanottavainen, pitää yrittää ja mennä rohkeasti eteenpäin. Vain yrittämisen kautta voi syntyä tulosta. Ulkomaalaisen ei ole helppo hakeutua suomalaisten pariin. Väärät mielikuvat ja asenteet vaikuttavat molemmin puolin.

Jokaisesta maasta löytyy hyväksyttävää erilaisuutta. Mikään maa ei ole sinällään hyvä tai paha. Kun meidät lasketaan yhteen, saadaan erilaisuuksien summa. Asian ymmärtäminen auttaa sopeutumaan. Jos haluaa kuulua yhteiskuntaan, pitää itse pitää avata tietä ja toivottaa toisetkin tervetulleiksi. Suomalainen ei liene luonteeltaan kovinkaan avoin, mutta kun hän päättää hyväksyä, hän ottaa syliinsä ja pitää hyvänä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila