Bloggaaja

Jenni Rotonen, 33 v.

Bloggaaminen - kurinalaista työtä

Kuulun Suomessa siihen harvalukuiseen joukkoon, joka ansaitsee elantonsa bloggaamalla. Olen pitkän linjan tekijä. Aloitin bloggauksen kymmenen vuotta sitten. Tänään Pupulandia-blogillani on kuukausittain 50.000 - 60.000 seuraajaa.

Olen yhden ihmisen mediatalo. Tuotan vähintään kymmenen juttua viikossa, kirjoitan, valokuvaan ja suunnittelen blogini visuaalisen ilmeen. Elän blogilasit silmilläni, metsästän kaikkialta aiheita ja juttuideoita.

Kehittyminen ammattilaiseksi on ollut pitkä prosessi. Se on vaatinut paljon työtä, onnea ja jonkin verran taitoa. Kirjoitan asioista ja ilmiöistä, jotka kiinnostavat itseäni. Pääteemojani on muoti, mutta käsittelen vakavampiakin aiheita.

Kirjoitukseni kumpuavat persoonastani ja ajatuksistani. Tärkein työkaluni on uskottavuus. Jos menetän sen, menetän myös kanavani.

Blogeista haetaan vertaiskokemuksia

Tutustuin blogeihin vuonna 2005 opiskellessani Jyväskylän yliopistossa puhe- ja verkkoviestintää. Tuohon aikaan blogien hittiteema olivat neuleet, enkä oikein innostunut. Koko bloggaamisen idea jäi hämärän peittoon.

Vaihto-oppilaana Brysselissä löysin muotiblogit. Muoti kiinnosti minua, joten etsin aiheeseen liittyvää suomalaista luettavaa. Kirjoittajat olivat enimmäkseen nuoria tyttöjä. Jos he osasivat luoda muotiblogin, kai minäkin siihen kykenisin.

Perustettuani blogin juttuja alkoi syntyä lähes itsestään. Bloggaaminen oli pitkään harmiton harrastus. En edes tiennyt, että sillä voisi tienata. Ansainta nousi esiin vasta, kun Suomeen perustettiin blogiportaaleja.

Olin liikkeellä oikealla hetkellä. Ensimmäisen palkkani sain Indiedays-portaalin bloggaajana ja viestinnän ja markkinoinnin työntekijänä.

Bloggaajan tulonperusta riippuu siitä, toimiiko hän itsenäisesti vai blogiportaalin tai mediatalon kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta. Sopimus takaa bloggaajalle säännöllisen kuukausipalkan tai postausmääriin tai seuraajalukuihin perustuvan komission.

Minä työskentelen itsenäisesti. Mainosmyynnistäni vastaa agentti, joka toimii minun ja mediatoimistojen välisenä yhteyshenkilönä. Mainostajat haluavat näkyvyyttä kanavassani, koska kävijöitä on paljon, ja kohderyhmäni on selkeä: muodista kiinnostuneet nuoret naiset.

Tiedän olevani mielipidevaikuttaja. Siksi olen tarkka kaikesta, mitä kirjoitan. Haluan käyttää kanavaani hyviin asioihin ja käsittelen muodin aiheiden rinnalla vaikeampiakin asioita kuten
yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia.

Blogeista haetaan vertaiskokemuksia, siksi niissä täytyy olla henkilökohtainen ote. Suosituinta luettavaa ovat ihmisyyteen ja ihmissuhteisiin liittyvät jutut. Sivuan teksteissä omaa elämääni, mutta varjelen yksityisyyttäni.

Kymmenen vuotta sitten blogattiin anonyymisti. Minäkään en paljastanut kasvojani, mutta kun lukijat tunnistivat vaatteiden perusteella, luovuin peittelystä. Lukijalla on oikeus tuntea ihminen juttujen takana. Henkilökohtaisuus tuo lukijan lähelle kirjoittajaa.

Alttiina julkiselle kritiikille

Postausteni sisällöt vaihtelevat, samoin koko. Juttu voi sisältää kuusisivuisen artikkelin tai vain muutaman kappaleen. Se voi olla myös sisältöyhteistyökampanja, yhteistyössä mainostajan kanssa tehty postaus.

Valitsen yhteistyökumppanini huolellisesti, sillä haluan seistä sanojeni takana. Jos en pidä tuotteesta, neuvottelen asiasta mainostajan kanssa. En voisi kirjoittaa juttua, joka ei ole rehellinen ja olen jopa perunut yhteistöitä tästä syystä.

Työviikkoni ovat vähintään normaalityöajan mittaisia. Bloggaan säännöllisesti. Parhaita postauspäiviä ovat sunnuntai ja maanantai. Silloin ihmiset ovat blogien äärellä. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on elinehto. Ennen vastasin jokaiseen kommenttiin, enää ei aikani riitä sellaiseen.

Teen yksinäistä työtä mutta ympärilläni on bloggaajien yhteisö. Tuemme toisiamme, keskustelemme ammattiongelmista, pohdimme bisnestä ja puramme huoliamme. Luomalla blogin olemme asettuneet alttiiksi julkiselle kritiikille.

Minua ei kiinnosta olla julkkis, mutta julkisuus kuuluu asiaan. Keskustelupalstoilla bloggaajia ruoditaan joskus julmasti. Siedän kritiikkiä, mutta henkilöön menevälle arvostelulle en tule koskaan immuuniksi.

Kunnianhimoinen ajelehtija

Yleisö suhtautuu blogeihin kaksijakoisesti. Yksi arvostaa, toinen ei pidä minään. Media-alalla bloggaajia aletaan jo arvostaa. Ovathan bloggaajat luoneet kokonaan uuden ammattikunnan. Se ei ole lainkaan vähäpätöinen asia.

Alalla toimii nuoria ihmisiä, jotka työllistävät itsenä ja tuovat iloa lukijoille. Bloggaajan ei tarvitse olla huippulahjakkuus. Intohimo ja monipuolinen osaaminen auttavat pitkälle. Alalle aikovan kannattaa kuitenkin miettiä, riittääkö sanottavaa. Tärkein avu on taito tarttua aiheeseen, joka kiinnostaa ihmisiä. Menestys tulee, jos on tullakseen.

Blogien suosion huippu nähtiin jo muutama vuosi sitten. Nyt rinnalle on noussut muita kanavia kuten Facebook, Instagram ja Snapchat. Toimin niissä kaikissa.

Haluan jatkossakin tuottaa kielellisesti visuaalisesti korkeatasoisia julkaisuja, mutta en suunnittele tulevaisuuttani. On mahdotonta ennustaa, mihin suuntaan kehitys vie. Olen kunnianhimoinen ajelehtija. Jatkan bloggaamista niin kauan, kun se kiinnostaa yleisöä ja itseäni.

Katso video Jennin haastattelusta (youtube.com)

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki