Ikkunaentisöijä

Marika Mattila 45 v.

Vanha ikkuna - aika veijari

Pelkäsin, ettei entisöinti tarjoa riittävästi älyllisiä haasteita. Erehdyin. Venkollaan oleva ikkuna ¬pistää miettimään. Vasta kun ongelmat on ratkaistu, kädet tekevät ja ajatus leijuu.

Hyppäsin tyhjän päälle kolme vuotta sitten. Oli hyväpalkkainen työ ja tekemisen meininki. Viihdyin mutta väsyin. Neljänkympin rajapyykkikin oli juuri ohitettu.

En uskonut jaksavani pitkään IT-tekniikkaa ja kvartaalitaloutta. Kaipasin tiimityöstä yksintekemisen pariin. Halusin oman tahdin ja ulkotyön. Yrittäjyydestäkin olin haaveillut, mutta olisiko minusta sellaiseen?

Kuin vastauksena kysymyksiin eteen tupsahtivat vanhat ikkunat. Rapsuttelin niitä ja voi hitsi, miten kivaa työtä! Innostus iski sieluun ja sydämeen.

Otin selvää, miten ikkunoita oikeasti kunnostetaan ja tartuin toimeen. Päätin repiä leivän ikkunaentisöinnistä.

Päätöksen tehtyäni tunsin itseni varmaksi ja hieman hämmentyneeksikin. Olin toki tuijotellut vanhoja ikkunoita, mutten uskonut, että meille syntyisi suhde.

Käsillätekeminen alkoi kiinnostaa

Työuraani sisältyy liki kaksi vuosikymmentä IT-alan markkinointi- ja viestintätehtäviä. Ensimmäinen työpaikkani oli Computer Associates, yhdysvaltalainen tietokoneyhtiö. Vastavalmistuneena sihteeri-merkonomina sain paikan yhtiön myyntikonttorista.

Seuraavassa työssäni ohjelmistotalo SAP:n palveluksessa etenin markkinointiassistentin työstä kohti vaativia ja vastuullisia viestintätehtäviä. Milloin olin luomassa viestinnän vuosisuunnitelmaa, milloin käytännön toimenpidesuunnitelmaa.

Lisää viestinnällistä pätevyyttä hankin suorittamalla Markkinointi-instituutin tiedottajatutkinnon. Työssä tuotin sisältöä, vastasin yrityksen mediayhteyksistä ja matkustelin maailmalla.

Työ oli kiehtovaa mutta raskasta. Huomasin työskenteleväni jaksamisen äärirajoilla.

Vaihtelun vuoksi hakeuduin Helsingin Messukeskukseen tiedottajaksi. Olin mukana järjestämässä terveyden ja hyvinvoinnin tapahtumia kuluttajille ja ammattilaisryhmille.

Kolmen vuoden jälkeen veri veti takaisin viestinnän puolelle. Minut palkattiin Euro RSCG BNL:n viestintäkonsultiksi. Myöhemmin Manifeston palveluksessa olin jo vanhempi viestintäkonsultti.

Autoin IT-yhtiöitä viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Työtehtäväni olivat Helsingissä, koti Espoossa.

Vapaa-ajalla kunnostin mieheni kanssa omakotitaloa Salon maaseudulla. Olimme hankkineet kakkoskodiksi vuonna 1921 valmistuneen vanhan talon.

Massiivisessa remontissamme vanhoille ikkunoillekin piti tehdä jotain. Vaihdatin säröiset lasit ja aloin varovasti hiukan työstää ikkunapokia. Innostuin puuhasta niin paljon, että aloin tosissani miettiä ammatinvaihtoa.

En ollut aiemmin juurikaan sahannut, naulannut saati pitänyt poraa kädessäni. Nyt käsillätekeminen alkoi kummasti kiinnostaa.

Tutkin kouluttautumismahdollisuuksia ja soittelin kokeneille ikkunaentisöijille. Kysyin, onko työ kivaa ja elääkö sillä. Työ on kivaa, sanottiin, mutta sillä ei rikastu.

Mahtavaa! Irtisanouduin viestintäkonsultin työstäni ja lähdin ikkunaentisöintikursseille.

Vanhan ikkunan nerokkuutta

Kävin pari lyhytkurssia ja kevään kestävän koulutusjakson Billnäsin Rakennusapteekissa Karjaalla. Koulun loputtua perustin Ikkunaentisöinti Pokalla- yritykseni.

Ensimmäinen keikkani oli ikkunaentisöijien yhteishanke Helsingin Munkkiniemessä. Kunnostimme vanhan kerrostalon ikkunat. Keikuimme rakennustelineillä raaputtamassa ja maalaamassa karmeja, irrotimme ikkunat, entisöimme ne omilla verstaillamme ja kävimme asentamassa paikoilleen.

Uutta palvelua markkinoidakseni hankin käyntikortit ja tein kotisivut. Tehokkain kanava oli kuitenkin Salon Suomusjärven kyläpäivät, jonne menin ikkunoitteni kanssa. Uusi yrittäjä kiinnosti paikallislehtien toimittajia.

Kun lehtijutut ilmestyivät, puhelin alkoi soida. Pian töitä oli puoleksi vuodeksi. Se sopi erinomaisesti, sillä en halunnut harrastaa vaan harjoittaa elinkeinoa.

Asiakkaitani ovat pientaloasukkaat, jotka itseni laillani arvostavat käsityötä ja laatua. Ikivanhassa ikkunassa on aina annos piilevää nerokkuutta. Kauniit profiilit ja koverrukset on tehty lämmön ja valon ehdoilla.

Materiaalina käytetty pihkainen sydänpuu on edelleen elinvoimainen. Työstettäessä alkuperäinen tuoksu suorastaan tulvahtaa esiin. Kun sata vuotta vanhan ikkuna entisöidään taiten, uskon sen huollettuna kestävän toiset sata vuotta.

Osaani en vaihtaisi

Entisöijän työ on raskaampaa kuin kuvittelin. Jos Pauligin kahvimainosten inspiroimana pidinkin työtä eteerisenä supsutteluna, enää en niin ajattele. Täysi päivä verstaalla ottaa voimille.

Silti tunnen tekemisen riemua. Fundeeraan tarkkaan tekemistäni. Jos ongelma ei ratkea yksin, kilautan kaverille. Kollegat löytyvät arvokkaasta verkostosta, ikkunaentisöijien yhdistyksestä.

Oma yrittäjänurani on kestänyt reilun vuoden, enkä vaihtaisi osaani. Nautin jokaisesta päivästä verstaalla. Keväästä syksyyn voin työskennellä ulkona. Olen virkeä ja kärsivällinen.

Viestintäkonsulttina möin osaamistani, jonka hinnoittelin työajan perusteella. Sitä samaa teen nytkin. Ennen asiakkaitani olivat yritykset, nyt ihmiset. Entinen osaamiseni oli tietotaitoa, nykyinen käsillätekemistä.

En aio laajentua yhteenkään suuntaan. Vaatimaton elämä riittää. Haluan pysyä yksinyrittäjänä ja hallita omaa aikaani, lähteä torille päivällä ja entisöidä illalla.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki