Musiikkipedagogi

Haastattelu

Oman muusikkouteni avulla toivon välittäväni innostuksen myös oppilaisiini. Heidän kehityksensä on motivaationi lähde. Kun oppilas oppii, olen tehnyt työni hyvin.

Sanna 3

Sanna Haapasalo-Halme, 42 v.

Musiikki tekee hyvää

Kaikista ei tule musiikin ammattilaisia. Opetusta kaipaavat nekin, jotka soittavat omaksi ilokseen tai vain kuluttavat musiikkia. Musiikkipedagogi innostaa ja antaa oppilailleen välineet ymmärtää ja nauttia musiikista.

Vantaan musiikkiopistossa on lähes kaksituhatta oppilasta, lähinnä kouluikäisiä lapsia ja nuoria, jotka saavat perus- ja musiikkiopistotason opetusta. He opiskelevat musiikin perusteita ja valitsemaansa instrumenttia tai laulua.

Minä opetan oppilailleni musiikin perusteita. Metodini on teoslähtöisyys. Tuotamme musiikkia itse. Teoria tulee tutuksi oman musisoinnin, säveltapailun ja laulamisen avulla

Voidakseni opettaa minun pitää tietää mitä, miksi ja miten opetan. Lahjakasta oppilasta ohjaa kuka vaan. Pedagogiset taidot punnitaan siinä, kuinka hyvin opettaja saa mukaan kaikki ne muut.

Suoraan asiaan

Yksinkertaisin tapa tuottaa musiikkia on käyttää omaa ääntä. Äänen käyttöön totuttaudutaan jo ensimmäisellä tunnilla. Ääni on jokaiselle tuttu instrumentti, joten yksikään lapsi ei ole kieltäytynyt laulamasta.

Menemme suoraan asiaan. Opettelemme musiikkiteoksen laulamalla. Sen jälkeen puramme sen osiin. Ennen kuin oppilas näkee ensimmäistäkään nuottia, hän on jo oppinut yksinkertaisia teoksia.

Kuuntelemme musiikkia. Harjoittelemme melodian, harmonian ja rytmin hahmottamista ja tuottamista. Laulamme moniäänisesti ja käytämme luokkasoittimia: kanteleita, palakelloja, ksylofoneja ja rytmisoittimia.

Ryhmään saattaa kuulua eri instrumenttien opiskelijoita. Kun he tuovat tunneille huilunsa, viulunsa ja kitaransa, saamme aikaan vaikka mitä. Musisoimalla teorian ymmärrys syntyy lähestulkoon automaattisesti.

Käytän oppimateriaalina suomalaista kansanmusiikkia ja taidemusiikkia. Oppilaiden suosikki on Mozart. Tuotamme mozartia laulamalla, soittamalla ja rytmejä taputtamalla. Kun oppilas yhtäkkiä oivaltaa sävellajin, intervallit tai kvinttiympyrän, palaute on välitön. Jess, osasin!

Työt tehdään tunnilla. Siksi en juurikaan anna läksyjä. Tiedän oppilaiden harjoittelevan ilmankin. Esiinnymme oppilaitoksen matineakonserteissa, eikä kukaan kehtaa esiintyä osaamattomana. Minun puoleltani siis viaton pedagoginen juju.

Taannoin valmistimme konsertin yhdessä opiston jousiorkesterin kanssa. Lapset lauloivat Sibeliuksen Finlandiaa ja Dvorákin 9. sinfoniaa, jousiorkesteri säesti. Lavalla oli yhtä aikaa sataviisikymmentä lasta. Aivan mahtavaa!

Kuuntelukasvatuksen nimissä vien joskus oppilaat oppimaan ammattilaisilta. Ihan huippua on päästä oopperaan tai sinfoniaorkesterin konserttiin - työajalla.

Yhdeksän vuoden paketti

Opetan 7-12 oppilaan ryhmiä. Työni alkaa myöhäisiltapäivällä, kun oppilaat pääsevät kouluistaan. Iltani venyvät kahdeksaan, yhdeksään, mutta ei haittaa. Oppilaat viihtyvät tunneillani, ja minullakin on kivaa.

Opetin joskus peruskoulun musiikkiluokalla peruskoulussa. Siellä meno oli aika ajoin rauhatonta. Musiikkiopistossa ryhmät ovat pienempiä ja homogeenisempia, oppilaat motivoituneita. Minun ei koskaan tarvitse pelätä järjestyshäiriöitä.

Oppilas aloittaa musiikin perusteiden opinnot keskimäärin kymmenvuotiaana ja etenee tasonsa mukaisissa ryhmissä. Perusopintojen jälkeen osa jatkaa musiikkiopistotason opintoryhmissä.

Yritän viedä oppilaan tutussa ja turvallisessa ryhmässä mahdollisimman pitkälle. Viimeisillä kurssilla teemme sovituksia ja sävellämme vaski- tai jousikvarteteille. Tämä vaihe on itsellenikin haastavaa ja samalla myös antoisaa.

Musiikin perusteiden opinnot voi olla oppilaalle yhdeksän vuoden koulutuspaketti. Työskentelen siis vuosia samojen oppilaiden kanssa. Musiikkiopiston jälkeen he häviävät kuka minnekin, osa kuoroihin, osa orkestereihin.

Monen kohdalla musiikin harrastus loppuu kokonaan. Jossain elämän vaiheessa se saattaa viritä uudelleen oman innostuksen tai lasten harrastusten myötä.

Innostuksen välittämistä

Opetustyön ohella teen muutakin. Valmistelen yhdessä kollegoiden kanssa lukujärjestyksiä ja opetussuunnitelmia sekä osallistun päättösuoritusten arviointiin.

Yksikössämme luotetaan opettajien osaamiseen. Meitä kannustetaan etsimään ja kokeilemaan uusia tapoja opettaa. Yhteistyö on avointa, läpinäkyvää, vuorovaikutteista ja luovaa. Kaikki toimii.

Olen Itä-Helsingin musiikkiopiston kasvatteja. Soitin klassista kitaraa, ja pianoa, lauloin kuorossa ja rokkibändeissä. Haaveilin ammattimuusikon urasta, mutta vastaan tulivat elämän realiteetit.

Ammattiini päädyin sattumalta. Olin jo aikeissa hakeutua luokanopettajan koulutukseen, kun tarjoutui tilaisuus kokeilla muuta. Oma teoriaopettajani pyysi minua äitiyslomansa sijaiseksi. Menin ja innostuin työstä.

Valmistuin Helsingin konservatoriosta musiikin teorian ja säveltapailun opettajaksi, sain viran Vantaa musiikkiopistosta mutta harrastin edelleen opiskelua. Tein musiikkipedagogian täydentävät opinnot, hankin musiikkitieteen kandidaatin paperit ja suoritin musiikkipedagogin ylemmän AMK-korkeakoulututkinnon.

Uskon pysyväni alalla eläkeikään asti. Otan avoimin mielin vastaan kaiken uuden ja mielenkiintoisen musiikin saralta. En ole virkaihminen, enkä oikein jaksaisi miettiä hallintoasioita. Minun tekemiseni tapahtuu luokassa.

Oman muusikkouteni avulla toivon välittäväni innostuksen myös oppilaisiini. Heidän kehityksensä on motivaationi lähde. Kun oppilas oppii, olen tehnyt työni hyvin.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki