Pedagoginen asiantuntija

Haastattelu

Olen taustaltani liikunnanohjaaja, ohjaustoiminnan artenomi ja melkein valmis diplomi-insinööri. Kaikki entinen tekemiseni tukee nykyistä asiantuntijatyötäni. Minulla on insinöörin aivot ja valmentajan työtapa.

Laura 4

Laura Lehto, 35 v.

Insinöörin aivot, valmentajan työtapa

Työskentelen pedagogisena asiantuntijana Edutukku Oy:n koulutusorganisaatiossa. Toimin oppimisratkaisujen asiantuntijana Microsoftilla Espoon Keilaniemessä. Koulutan opettajia toimimaan digitaalisessa oppimisympäristössä ja autan oppilaitoksia löytämään opetuksensa tueksi oikeat työkalut.

Olen sparraaja, motivoija ja puhdaspiirteinen kehittäjä. Tekninen ajattelutapa iskostui minuun jo pienenä. En tyytynyt tarjottuun vaihtoehtoon vaan etsin parempaa. Minulle teknologia oli itsestäänselvyys, osa elämää.

Kun ajauduin humanistisille aloille, kaikki näytti olevan toisin. Me olimme tässä, tekniikka jossain tuolla kaukana. Kun huomasin ristiriitaisuuden, kehittäjä sisälläni alkoi vilistää.

Halusin muutosta, sillä digitaalisuus on hyvin lähellä meitä. Se on enemmän kuin pelkät laitteet ja ohjelmistot. Digitaalisuus on tämän päivän vuorovaikutusta, sosiaalista kanssakäymistä uusilla viestintävälineillä.

Piti tulla diplomi-insinööri

Synnyin Saksassa. Diplomaattiperheen kasvattina kiersin maailmaa vanhempieni mukana. Muutimme Suomeen, kun olin teini-ikäinen. Menin Helsingin saksalaiseen kouluun ja suoritin Reifeprüfungin, saksalaisen ylioppilastutkinnon.

Lukiossa illat ja lomat kuluivat kaupan kassalla ja uimaopettajana. Halusin arkkitehdiksi, mutta en läpäissyt pääsykokeita. Päädyin Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan puunjalostustekniikkaa. Espoon Otaniemessä elin aktiivista ja sosiaalista teekkarielämää, josta rakentui ensimmäinen ammatillinen verkostoni.

Rahoitin opintojani liikunnanohjaajan työllä. Olin pelannut tennistä ja harrastanut aktiivisesti uintia, joten suoritin vaadittavat valmentajatutkinnot ja siirryin ohjaamaan urheilijoita.

Valmensin, opiskelin ja tein työtä Finnforest Oyj:n Espoon ja Lohjan tehtailla sekä Bremenin logistiikkakeskuksessa. Koneet ja rakentaminen kiehtoivat. Minusta piti tulla diplomi-insinööri, mutta opintojen edetessä aloin epäröidä. Ehkä sittenkin liikunta?

Hain ja pääsin urheiluopistoon. Opiskelin oppisopimuksella työn ja DI-opintojen ohella Pajulahdessa ja Vierumäellä. Jo ennen valmistumistani sain liikunnanopettajan viransijaisuuden entisestä koulustani Helsingistä. DI-haaveet jäivät senhetkisen unelman jalkoihin. Muutaman työvuoden jälkeen jäin äitiyslomalle.

Äitiyslomalla piti olla tekemistä, joten opiskelin huvikseni ohjaustoimintaa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa. Monet opiskelukaverini suuntautuivat kuntouttavaan työhön, minä innostuin pedagogisesta ohjaustoiminnasta.

Muokkasin koulutusohjelman sisällön itselleni sopivaksi ja ryhdyin opiskelemaan tosissani. Insinöörin aivot kietoutuivat humanistin ajatusmaailmaan. Rakensin yksilöllisen opintopolun unelmistani ja omasta osaamisestani. Halusin selvittää, voidaanko tekniikka ja ihmisen luovuus yhdistää uutta synnyttävällä tavalla, ohjaamalla innovaatiotyötä digitaalisin keinoin.

Pääsin testaamaan asiaa jo opiskeluaikana Hämeenlinnan kaupunkikehitysyhtiö Innopark Oy:n kehittämishankkeessa. Onnistuimme oppimisympäristön ja toimintatapojen muutoksella luomaan uudenlaisen konseptointialustan yritysten ja opiskelijoiden yhteistyölle.

Valmistumiseni jälkeen jatkoin opiskelijoiden sparraamista työsuhteessa. Hankkeen päätyttyä toimin asiantuntijana ja projektipäällikkönä koulutuskuntayhtymä Omniassa. Myöhemmin työskentelin SMART Technologies - koulutuspäällikkönä maahantuojan palveluksessa.

Digimaailman myllerryksessä

Nykyisessä työssäni pedagogisena asiantuntijana kartoitan korkeakoulujen ja yliopistojen digitaalisen oppimisen tarpeita ja ohjaan opettajia. Jälkihoidan niitä, jotka eivät vielä hallitse digitekniikkaa tai kaipaavat sen hyödyntämiseen uusia ideoita.

Tarkoitukseni ei ole käännyttää eikä pakkosyöttää vaan tuoda teknologia lähelle opettajaa pedagogiikan tueksi. Digitekniikka on sekä opettajan että oppilaan asia, sillä kaikki muuttuu: laitteet, sovellukset, toimintaympäristöt ja työtavat.

Oppilaitokset kulkevat usein kaukana kehityksen kärjestä. Laitehankinnat saatetaan tehdä ylätasolla ottamatta huomioon opetuksen tarpeita. Opiskelijat eivät pääse käyttämään laitteita ja opettajat uupuvat, vaikka juuri heidän tulisi valmistaa opiskelijoita digitaaliseen yhteiskuntaan.

Tarvitaan kulttuuri- ja asennemuutosta. Oppimisympäristöjä ei voi kehittää ymmärtämättä käyttäjää. Siksi opiskelen itsekin, parhaillaan internet- ja pelitutkimusta.

Digitekniikka on kehityksen apuväline, ei jarru. Tekninen kehitys ei lopu koskaan. Tekniikka ympäröi meidät, tai oikeastaan se on jo meissä. Hyväksymällä sen ja keskittymällä inhimilliseen olemiseen pystymme vastaamaan tulevaisuuden muutoksiin.

Unelmasta toiseen, kolmanteen...

Omassa elämässäni olen syöksyillyt intuitiivisesti mahdollisuuksien perään. Ei välttämättä aina järkevää, mutta utelias ja kehityshaluinen ihminen luultavasti tekee niin. Arkkitehdin työ oli unelma, joka ei toteutunut, mutta sitä kohti pyrkiessäni löysin toisen unelman, kolmannenkin.

Uusin unelmani on päästä kehittämään yksittäisten toimintojen asemesta kokonaisia järjestelmiä. Haluan luoda oppimisen navigaatiojärjestelmän, joka auttaisi oppijaa kehittämään itseään lapsesta aikuisiälle asti.

Unelmat ovat yleensä kovin kaukaisia ja tarvitsevat toteutuakseen laajan yhteistyöverkoston. Itse olen sosiaalisen median suurkuluttaja. Käytän somea ilokseni ja hyödynnän sitä myös työssäni. Kun pyydetään mukaan uuteen verkostoon, lähden ilman muuta. Some on kehittymisen elinehto.

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole helppoa mutta mahdollista. Uskon tulevaisuuteen, jossa työ kuuluu ihmisen elämään virka-ajan ulkopuolellakin. Elämä on kokonaisuus, jonka osia ei pidä irrotella toisistaan.

Omaa elämääni olen elänyt työ edellä. Koulutuksenkin olen hankkinut työn ehdoilla. Monet muutkin ovat huomanneet käänteisen metodin toimivan. Enää ei opiskella ja mennä opintoja vastaaviin töihin. Tänään mietitään ensin kiinnostava työ. Sen jälkeen laaditaan siihen ohjaava opetussuunnitelma ja vasta sitten opiskellaan.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki