Verkko-opetuksen opettajankouluttaja

Haastattelu

Ehkä minussa oli potentiaalia. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten kerrossiivoojana Siuntion kylpylässä en olisi voinut edes käsittää nykyistä ammattiani. Verkosta ei silloin ollut tietoakaan. Nyt se on iso juttu. Verkko-oppiminenkin on jo virallinen oppimisen väylä.

Sanna 4

Sanna Ruhalahti, 42 v.

Puhtauden jälkeen pedagogia

Ensirakkauteni oli puhtaus. Se vei opiskelemaan ja työhön puhdistusalalle. Vuosien päästä tajusin, että minun juttuni olikin opettajuus. Rakastuin pedagogiaan.

Ihastuin puhtauteen jo kotitaloustöissä kotona. Ensimmäisessä kesätyöpaikassani, kerrossiivoojana Siuntion kylpylässä tiesin saavani siitä ammatin.

Opiskelin puhdistuspalvelualaa Järvenpään kotitalousopettajaopistossa, valmistuin siivousteknikoksi ja löysin unelmatyöpaikan Yleisradiosta. Viihdyin vuoden. Siivoustyön esimiehen tehtävistä siirryin perustamaan SOL Siivouspalveluiden uutta yksikköä Poriin.

Toimin palveluesimiehenä viisi vuotta. Työ sujui ja samalla uuvutti. Harkitsin elämänmuutosta ja aloitin opettajaopinnot monimuoto-opiskeluna Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Kun Porin aikuiskoulutuskeskuksesta tarjottiin opettajan sijaisuutta, ryhdyin kouluttamaan laitoshuoltajia, siivoustyönohjaajia ja siivousteknikoita. Se työ vei mukanaan.

Irtisanouduin siivousfirmasta, koska vastavalmistuneena opettajana sain oppilaitoksesta vakituisen paikan. Innostavien ja innovatiivisten esimiesten ansiosta kehityin työssäni niin kansainvälisyyden saralla kuin verkkopedagogiikassa.

Vuosituhannen vaihteessa minua pyydettiin kehittämään oppilaitoksen verkko-opetusta. Suostuin ja hurahdin verkko-pedagogiaan, tai kuten siihen aikaan sanottiin, opetuksen virtuaalisointiin.

Imuroimaan voi oppia verkossakin

Tietokoneet tekivät vasta tuloaan oppilaitoksiin. Opettajahuoneessa oli yksi tietokone yhteiskäytössä. Kaiken lisäksi oma sektorini, puhdistuspalvelu ei ollut lainkaan tietoteknisesti orientoitunut ala.

Loin kontaktit eri puolilla maata työskenteleviin kollegoihini, siivoustyönopettajiin. Kaikki me halusimme kehittää puhdistuspalvelualan verkko-opetusta. Olimme liikkeellä hyvään aikaan.

Opetushallitus tavoitteli samaa, oppilaitosten tieto- ja viestintävalmiuksien nostamista. Rahoitus järjestyi nopeasti. Pilottihanke käynnistyi yhteistyössä viiden ammatillisen oppilaitoksen kanssa.

Kehitimme verkko-opiskelun pedagogista mallia. Valmistimme opintomateriaalia ja pistimme pystyyn verkkokoulun laitoshuoltajille, siivousteknikoille ja siivoustyönohjaajille. Iskulauseemme oli ajan hengen mukainen: imuroimaan voi oppia verkossakin.

Ensimmäiset verkko-opiskelijat olivat tietokonetyöskentelyyn tottumattomia kotiäitejä. Opetimme koneen avaamista ja hiiren käyttöä. Vähitellen hanke laajeni työvoimakoulutuksen puolelle.

Saimme hyviä tuloksia. Pystyimme osoittamaan viranomaisille, että homma toimi. Opiskelijat oppivat verkossa, suorittivat tutkintonsa ja työllistyivät. Hankkeen jälkeen vein verkko-opetuksen ilosanomaa maakuntiin.

Oppilaitoksia kiertäessäni ammattiopettajan työ jäi sivualalle. Saarnasin verkko-pedagogiikasta ja ohjasin oppilaitoksia verkko-opetuksen käynnistämisessä.

Olin pioneeri ammatillisen koulutuksen barrikadeilla. Verkko-opetusta ei vielä pidetty oikein minään. Sen uskottiin vain nakertavan lähiopetuksen resursseja. Eivät toki kaikki niin ajatelleet.

Verkkopedagogiikka kumpuaa yhteisöllisyydestä

Hämeenlinnan ammatillinen opettajakorkeakoulu etsi verkko-opetuksen opettajankouluttajaa. Hain paikkaa ja tulin valituksi. Irtisanouduin työstäni Porin aikuiskoulutuskeskuksessa ja muutin pikkuhiljaa Hämeenlinnaan.

Aluksi ohjasin ammatillisen opettajankoulutuksen verkkoryhmiä. Myöhemmin siirryin koulutuspäällikön tehtäviin, myin täydennyskoulutusta ammatillisille oppilaitoksille, mutta työ ei tuntunut oikealta. Pidin markkinoinnista ja asiakaspinnassa työskentelystä, mutta sydämeltäni olin opettaja.

Onneksi uskalsin kertoa sen myös esimiehilleni. Sain palata opettajankouluttajan virkaan ja verkkopedagogiikan pariin. Pääsin taas näkemään, miten opiskelijat kasvavat ja kehittyvät.

Verkkopedagogiikka on opetuksen, oppimisen ja ohjaamisen järjestämistä monimuotoisin tietoteknisin sovelluksin. Se kumpuaa yhteisöllisyydestä, opettajan ja opiskelijoiden ajantasaisesta vuorovaikutuksesta.

Tekniikkaa tukee oppimista prosessin jokaisessa vaiheessa. Laitteet ja ohjelmasovellukset mahdollistavat joustavan oppimisen ja ohjauksen. Oppimisympäristö ei ole koulu vaan maailmanlaajuinen tietoverkko.

Opintomateriaalia tuottavat kaikki. Tietoa jaetaan ja otetaan vastaan. Jopa opintopiirit toimivat verkossa. Lähiopetuksessa opettaja ei välttämättä huomaa opiskelijan edistymistä. Verkossa näkyy kaikki. Jos oppilas näyttää putoavan kyydistä, viestiä menemään!

Ennen opiskelija käytti oppilaitoksen tietokonetta, nyt omaansa. BYOD - bring your own devices. Tuo oma laitteesi ja käytä yksikkösi sisäistää verkkoa.

Ammattipätevyyden lisäksi oppimismetodi antaa opiskelijalle verkko-osaamisen työkalupakin. Laaja-alaista osaamista tarvitaan, silla työelämä ja ammatit ovat muutoksen kourissa. Ammatillinen opettajaakaan ei pärjää työssään ilman tieto- ja viestintätekniikan taitoja.

Verkko on iso juttu

Tänään jo kolmasosa opiskelijoistamme valitsee verkkovaihtoehdon. Se on tasapuolinen, kaikkien tavoitettavissa oleva koulutusjärjestelmä. Ei paikkasidonnaisuutta eikä kiistaa opetusryhmien koosta.

Oppilaitoksissa verkko-opetuksesta puhutaan paljon mutta tehdään valitettavan vähän. Kehittämishalukkuutta löytyy, vain resurssit puuttuvat.

Jaksoin sinnitellä verkkopedagogiikan kanssa. Opettelin koodikielet ja verkkosivuohjelmat, vaikka itketti. Muiden tutkintojen päälle hankin restonomin pätevyyden ja suoritin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.

Ehkä minussa oli potentiaalia. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten kerrossiivoojana Siuntion kylpylässä en olisi voinut edes käsittää nykyistä ammattiani. Verkosta ei silloin ollut tietoakaan. Nyt se on iso juttu. Verkko-oppiminenkin on jo virallinen oppimisen väylä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki