Ekologi

Lauri Saaristo, 37 v.

Tavoitteena metsävarojen kestävä käyttö

Metsän suojelulla voidaan säilyttää luonnon monimuotoisuutta. Valtaosa metsistämme kuitenkin on ja pysyy talouskäytössä. Talousmetsässäkin luontoa pitää suojella. Jos luontaiset kasvi- ja eliölajit katoavat metsistä, katoaa myös metsään perustuva hyvinvointi.

Luonnonvarojen käyttö on ihmiskunnan elinehto. Hyötykäyttö edellyttää kuitenkin luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Horjuttamalla ekosysteemiä kaventaisimme samalla tulevien polvien elinolosuhteita.

Puun merkitys uusiutuvana, hiilineutraalina luonnonvarana kasvaa. Hyödynnetäänkö metsävarat viimeiseen neulaseen saakka, vai tyydytäänkö vähempään, sen sanelee yhteiskunnan kulloinenkin tahtotila.

Näyttää siltä, että yhteiskunta on valmis sitoutumaan monimuotoisuutta edistävään metsätalouteen. Siinä tehtävässä on käyttöä ekologin asiantuntemukselle.

Olen ekologi. Työskentelen luonnonhoidon ekologian asiantuntijana Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa. Tuotan metsien kestävän käytön välineitä metsäammattilaisille, metsänomistajille ja metsätalouden organisaatioille.

Merkittävin metsätalouden päätöksentekijä Suomessa on yksityinen maanomistaja, tavallinen ihminen. Miksi hän valitsisi luonnon monimuotoisuutta edistävän toimintatavan? Perusteluksi ei riitä, että Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen.

Talousmetsät, valtava luonnonsuojelupotentiaali

Tapio on metsätalouden johtava asiantuntija maassamme. Sadan työntekijän toimisto sijaitsee Helsingin Malmilla. Vastaan kahdesta laajasta valtakunnallisesta luonnonhoidon kehittämishankkeesta. Toinen koskee talousmetsien luonnonhoidon kehittämistä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Toinen liittyy analyysimenetelmään, jolla pyritään erottamaan monimuotoisuudeltaan erilaisia metsäalueita.

Sata vuotta sitten metsäelinkeinonharjoittajat näkivät metsässä vain puuraaka-ainetta. Tänään metsän mahdollisuuksia tarkastellaan puun käytön ohella esimerkiksi maiseman, virkistyskäytön ja metsästyksen näkökulmista. Jos näkökulmat poikkeavatkin toisistaan, kyse ei ole ristiriidasta vaan tavoitteiden yhteensovittamisesta.

Talousmetsät ovat valtava luonnonsuojelupotentiaali. Tutkimusten mukaan viidennes metsänomistajista haluaa edistää metsien monimuotoisuutta metsätilallaan. Omistajat tarvitsevat taloudellisia resursseja ja ennen kaikkea tietoa. Minä tuotan sellaista tietoa.

Työni tuloksena syntyy tietotyökaluja, joiden avulla metsässä osataan toimia ja samalla lisätä ympäristölle tyypillisen lajiston monimuotoisuutta. Ohjelmallisista lähtökohdistaan huolimatta työni tähtää käytännön konkreettisiin toimiin.

Metsänomistaja tulee tietoiseksi vaikkapa siitä, että monimuotoisuuden turvaaminen on hänelle tulonlähde. Yhteiskunta rahoittaa suojelualueita ja luonnonhoitotöiden tekemistä. Lisätuloa voi syntyä metsästysoikeuksien vuokraamisesta ja virkistysarvokaupasta, tulevaisuudessa kenties jopa metsän terveysvaikutuksista.

Vastaan projektisuunnittelusta, rahoituksesta, projektien aikatauluista ja tavoitteiden toteutumisesta. Teen toimistotyötä, kirjoitan, koulutan ja neuvottelen. Joskus liikun asiakkaiden metsissä arvioimassa luonnonhoidon tilaa ja laatua.

Viiden vuoden ajan kiersin syksyisin Suomen metsiä työkseni. Perhesyistä matkustelu on nykyään jäänyt vähemmälle.

Hyvän metsänhoidon suositukset

Tapio on maa- ja metsätalousministeriön alainen organisaatio. Sen tehtävä on tukea ja tuottaa kehittämispalveluja ministeriölle, alueellisille metsäkeskuksille ja yrityksille. Toimimme tiiviissä yhteistyössä metsäntutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja yliopistojen tutkijoiden sekä muiden asiantuntijoiden kanssa.

Metsänkäsittelyä säätelee metsälaki. Sen mukaan esimerkiksi metsien erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteitä ei saa hakkuilla heikentää. Metsäammattilaisten työtä ohjaa Tapion tunnetuin brändi "Hyvän metsänhoidon suositukset". Se kattaa kaiken metsässä tapahtuvan toiminnan. Sitä voidaan pitää myös metsäammattilaisten yhteisenä linjauksena, sillä valmisteluun osallistuvat kaikki asiantuntijatahot ja etujärjestöt.

Suositus on tietenkin vain suositus, mutta ensikäden tieto kiinnostaa metsänomistajia. Moni yllättyy, miten tehokkaasti monimuotoisuutta voidaan edistää metsänhoidon ja hakkuun ohessa. Saavutukset biodiversiteetin rintamalla eivät välttämättä hetkauta metsänomistajaa. Sen sijaan havainto, että pyyt ja metsot ovat alkaneet viihtyä omassa metsässä, voi kolahtaa.

Biologit ja ekologit sortuvat helposti puhumaan luonnosta ammattitermein. Ehkä meidän pitäisi opetella esittämään asiamme entistä kansantajuisemmin. Monimuotoisuuden kannalta arvokas, lehdon lähistöllä sijaitseva pienvesikokonaisuus? Kansankielellä se tarkoittaa mielettömän hienoa, notkossa solisevaa puroa, joka alkaa raikasvetisestä lähteestä, juuri siitä paikasta, jossa valkovuokot keväisin avautuvat täyteen kukkaansa.

Ekologian ja metsäluonnon ymmärrys

Olen tyypillinen kaupunkilaisbiologi. Yläasteen ja lukion aikana innostuin maailmanparantamisesta, ympäristöstä, luonnosta, linnuista ja metsistä. Koulun matematiikka ei kiinnostanut, kaupallinen ala tuntui vieraalta, eivätkä humanistiset aineetkaan vetäneet puoleensa. Löysin oman alani suuntausten rajamailta.

Lukion jälkeen opiskelin biologiaa Helsingin yliopistossa. Kun piti valita valkotakkibiologin tai kumisaapasbiologin etenemistie, valitsin eläinekologian ja kumisaapaspuolen. Opinnäytetyöni tein harvinaisesta kovakuoriaislajista, korpikolvasta, joka elää luonnontilaisissa metsissä kaatuneiden kuusenrunkojen kaarnan alla. Minun korpikolvani asustivat Kuhmon korpimetsiköissä.

Valmistuttuani filosofian maisteriksi jäin yliopistoon assistentiksi. Opetin ja onnistuin pääsemään tutkimustyöhön, jonka jatkumona avautui mahdollisuus siirtyä ekologian asiantuntijaksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapioon, sen ensimmäiseksi biologiksi.

Työskentely luonnon monimuotoisuuden parissa motivoi. Minulla on ymmärrys ekologiasta ja metsäluonnosta. Pidän itseäni sosiaalisena ja yhteistyökykyisenä ammattilaisena. Niinpä viihdyn työssäni hyvin. Vaikka luonto on minulle arvo jo sinällään, hyväksyn metsän käytön, kun elinkeinotoiminnassa noudatetaan luonnonvarojen kestävän käytön periaatteita.

Aina pitää olla varaa säästää luontoa

Suomella on pitkä, metsän kestävän käytön perinne. Jo sata vuotta sitten haluttiin turvata metsien uudistuminen. Ajan myötä maahan kehittyi myös vahva metsäalan tuntemus. Tällä hetkellä Suomalainen metsäosaaminen edustaa maailman huippua. Tapiossa tämä osaaminen pyritään saamaan kansainväliseen levitykseen.

Suomen metsiä käytetään aktiivisesti, mutta vieläkään ei riittävästi ymmärretä, kuinka paljon enemmän olisi mahdollista tehdä luonnon hyväksi. Suomessa ei ole vieraiden puulajien plantaaseja. Metsien luontainen, ekosysteemien kannalta keskeinen kasvusto mahdollistaa alkuperäisten lajien vaalimisen.

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan metsäluontoon jo oman työurani aikana. Jos hurjimmat uhkakuvat toteutuvat, elämä maapallolla muuttuu turvattomaksi. Kriittisimmilläkin hetkillä pitäisi kuitenkin olla varaa säästää luontoa. Emme voi mitenkään tietää, mitä luonto tarjoaa ihmiselle tulevaisuudessa. Andien inkatkaan eivät tienneet mutta antoivat perunan kasvaa, eivätkä hävittäneet sitä rikkaruohona.

Luonnon kannalta ratkaisevia valintatilanteita ei ole vaikea tunnistaa. Kaataako kotipihan huonokuntoinen koivu kantoon asti, vai jättääkö se muutaman metrin pökkelöksi? Jälkimmäinen vaihtoehto synnyttäisi hetkessä elinmahdollisuuksia useille kääpälajeille, jotka ovat hyviä luonnon monimuotoisuuden tunnusmerkkejä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki