Kaivinkoneenkuljettaja

Markku Jeulonen, 28 v.

Kaivukonetta tarvitaan kaikessa infrarakentamisessa

Jokainen hyödyntää infratekniikkaa, mutta harva tietää mitä kaikkea maan alle on piilotettu. Useimmille kaivanto merkitsee vain auki revittyä katua ja kaivukone liikkumista vaikeuttavaa häiriötekijää.

Työskentelen seitsemättä vuotta VRJ Etelä-Suomi Oy:n kaivinkoneenkuljettajana. Työnantajani on infrastruktuurin rakentamiseen keskittyvä monitoimialayritys, jonka työkohteet sijaitsevat pääkaupunkiseudulla.

Työmaalla käytettävät työkoneet valtiaan tehtävän vaatimustason mukaan. Järeässä kaivutyössä käytetään isoja tela-alustaisia kaivukoneita. Ahtaissa paikoissa ja tarkkuutta vaativissa tehtävissä käytetään pyöräalustaisia laitteita.

Oma nimikkokoneeni on pyöräalustainen Caterpillar. Sen työpaino on noin kaksikymmentä tonnia. Siirrettävyytensä vuoksi laite soveltuu parhaiten katualueella tehtävään kaivu- ja mullanlevitystyöhön.

Ohjaamo kaikilla herkuilla

Kaivinkoneenkuljettajalta vaaditaan hyvää koneenkäsittelytaitoa, taitoa lukea työpiirustuksia ja kykyä suunnitella työjärjestys. Kohteesta vastaa työmaamestari, joka ei kuitenkaan kulje perässä neuvomassa. Voin tehdä työni täysin itsenäisesti.

Apuna työkohteessa on lapiomies, joka tarkkailee kaivantoa ja kaivannossa kulkevia kaapeleita sekä poistaa ja lajittelee rakennusjätteet. Lapiomies vastaa yleensä myös putkilinjojen rakentamisesta.

Caterpillar on kuorma-auton kokoinen työkone. Siinä on kaikki mahdolliset herkut automaattisesti paineilmalla säätyvää istuinta myöten. Hallintalaitteita ja painikkeita on paljon, mutta lisäämisen varaakin löytyy.

Puomisto liikkuu kahdella joystick-ohjaimella. Kauha kallistuu ja pyörii peukaloilla liikuteltavilla ohjausrullilla. Ohjaaminen hoituu ohjauspyörällä, ajo-suunta ja nopeus keinupolkimella.

Vaihteisto mahdollistaa hitaan ja äärimmäisen hitaan ajon. Toki nopeutta riittää myös työmaalta toiseen siirtymiseen. Työtä helpottaa 3D-mittalaitteisto, jonka toiminta pohjautuu satelliittipaikannukseen.

Puomistoon kiinnitettyjen antureiden avulla järjestelmä paikantaa kaivukoneen kauhan huulilevyn sijainnin parin senttimetrin tarkkuudella. Mittalaitteen monitorilta näen kaivot, suunnitellut putkilinjat ja kaivun viralliset korkeudet.

Vaikka mittalaitteesta saan avun työhön kuin työhön, tärkeintä on kuitenkin käsittelytaito ja kokemuksen tuoma oikea tuntuma.

Huolimaton ja epätarkka työ kostautuu

Tyypillisimpiä työkohteitani ovat vesi- ja viemäväriverkostoon liittyvät työt sekä katujen rakennus- ja maisemointityöt. Teen työt voimassa olevien standardien mukaisesti. Paikantavan mittalaitteen ansiosta minun ei tarvitse hätyytellä paikalle mittamiestä.

Putkikaivannolla valitsen sopivanlevyisen kauhan ja kaivan piirustusten mukaiseen syvyyteen. Pohjustan linjan murskeella ja tiivistän maan "tärylätkällä" notkahdusten estämiseksi.

Sen jälkeen täytän linjan hienolla murskeella sekä suojaan putken ja mahdolliset eristeet. Lopuksi täytän kaivannon suunnitelman mukaisella täyttömateriaalilla.

Kunnollinen pohja tiivistyksineen ja suojatäyttöineen on välttämätöntä. Jos putkilinjan suojatäyttöön jää iso kivi, putki voi rikkoutua maan painuessa. Linjan notkahtaminen puolestaan aiheuttaa tukkeutumista.

Huolimaton ja epätarkka työ kostautuvat. Jos työmaan päälle on ehditty rakentaa, putkilinjan jälkikäteiskorjaaminen tulee kalliiksi.

Työni vaatii keskittymistä. Työmaa saattaa sijaita liikenteen keskellä. Vaikka alue aidataan, sitä on mahdotonta eristää täydellisesti. Minun on otettava huomioon kaikki ympäristössä liikkujat.

Talvella kaivutyö hidastuu. Maa on kuin betonia. Se on sulatettava tai murskattava hydraulivasaralla. Kaapeleita kaivettaessa turvaudutaan yleisesti sulatukseen. Vasarointi hajottaisi maan sisällä olevat kaapelit.

Teen neljäkymmentätuntisia työviikkoja ja viivyn yhdellä työmaalla keskimäärin 2-3 kuukautta. Työni ei ole fyysisesti rasittavaa. Rasittavuus syntyy kiireestä, työn haasteista ja turvallisuusvastuusta.

Työn tulos piilossa maan alla

Minua kiinnostivat aikoinaan helikopterit ja rakennusalan koneet. Tartuin kuitenkin maanläheisempään vaihtoehtoon ja suoritin peruskoulun jälkeen ammattikoulupohjaisen maarakennuskoneen kuljettajatutkinnon.

Kokemusta minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista. Perusoppi tuli koulusta, jonka loma-aikoina työskentelin viherrakennustyömailla koneenkuljettajana. Työ antoi parhaan opin alalle.

Valmistumiseni jälkeen asepalveluksessa sain ajaa erilaisia työkoneita, ja armeijan jälkeen pääsinkin vakituiseen työhön nykyiselle työnantajalleni.

Kaivinkoneenkuljettajan työ on vastannut odotuksiani. Silti suunnitelmissani on alan ammattitutkinnon suorittaminen. Se vahvistaisi osaamisen pohjaa. Uutta opittavaa tulee jatkuvasti.

Pidän itseäni infrarakentamisen ammattilaisena. Haluan kehittyä ammattiuralla, mutta esimiestehtävät eivät kiinnosta. Työpäivän jälkeen on hyvä päästä kokonaan irti työstä.

Hyvä työyhteisö lisää työssä viihtyvyyttä. Minulle tärkeintä on kuitenkin tehdä mielekästä ja monipuolista työtä. Ammattini tuskin yltää arvostuslistojen kärkeen, mutta uskon työlläni olevan myös merkitystä. Kun maisemat vaihtuvat ja saan päättää työni yksityiskohdista, olen tyytyväinen.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki