Lasinpuhaltaja

Haastattelu

Lasinpuhallus on vuosien harjoittelua vaativa käsityöammatti. Se on ryhmätyötä, jossa jokaisella jäsenellä on tarkkaan ajoitettu tehtävänsä. Työ etenee vaiheittain henkilöltä toiselle. Puhaltamalla valmistaminen tapahtuu siten, että uunista otetun lasin sisälle puhalletaan ilmaa. Ilmanpaine pakottaa lasipallon seinämiä ulospäin puhaltajan haluamalla tavalla. Tärkeimpänä työkaluna on lasinpuhaltajan pilli. Se on puolentoista metrin pituinen teräsputki. Pillin aloituskärkeen otetaan kerros lasia pyöräyttämällä pilliä lasimassassa. Näin saatua alkulasia muovataan ja siihen puhalletaan vähitellen ilmaa. Saadaan esineaihio, posti. Lasinpuhaltajat tuntevat massan liikkuvuudesta ja sen väristä, miten sitä on käsiteltävä. Hyvä motoriikka, koordinaatio ja rytmitaju ovat edellytyksiä työssä menestymiselle. Lasimassa on hallittava omin kädenliikkein ja saatava pyörimään sujuvasti ettei tuotteista tule kantikkaita.

Heikki Väisänen, 49

Isäni jalanjäljillä

Isoisäni työskenteli Iittalan lasitehtaalla portinvartijana, isäni lasinpuhaltajana. Lapsuudenkotini oli vain muutaman sadan metrin päässä tehtaalta. Siihen aikaan tehtaan pihalla oli jäännöslasikasoja, ja sieltä pikkupoikana etsin "aarteita". Joskus toin isälle tehtaalle eväskahvin ja jäin seuraamaan isän työskentelyä. Mieleeni on jäänyt, että tehtaan valaistus muodostui lampuista, vain siellä täällä eli oli melko hämärää. Sula, kuuma lasi näkyi punaisina möykkyinä. Myös savua oli enemmän, koska silloin käytettiin vielä puumuotteja.

Vanhemmat puhaltajamestarit olivat arvossaan. Nk. vormupojat valmistelivat työvälineet ym. muut valmiiksi verstakolla ja kävivät vasta sitten herättämässä mestarin. Työntekijähierarkia oli vahva siihen aikaan. Mestari saattoi jopa potkaista vormupoikia puukengällä, jos työt eivät sujuneet. Kun itse aloitin työt tehtaalla, asiat olivat siltä osin jo muuttuneet. Alkuaikoina oli silti tyypillistä, että mestarit pitivät ammattitaitonsa salaisuutena, eikä nuorempia neuvottu ongelmatilanteissakaan. Jokainen joutui opettelemaan työtavat itse kokeilemalla, kantapään kautta.

Heti kansalaiskoulun käytyäni kiirehdin lasitehtaaseen töihin. Olin vasta 15-vuotias aloittaessani työt. Olenkin sitä mieltä, että mitä nuorempana tulee töihin, sitä helpompi on omaksua lasinpuhalluksen niksit.

Ryhmätyötä edellyttävä käsityöammatti

Iittalan lasitehdas valmistaa käyttö- ja taidelasia. Raaka-aineseos sulatetaan uuneissa reilun 1400 asteen lämpötilassa. Lasin työstämislämpötila on runsaat 1100 astetta. Puhallustaitopuhaltaminen on perinteinen tapa tuottaa lasia. Vaikka nykyisin on käytössä runsaasti erilaisia mekaanisia apuvälineitä, tapahtuu lasin puhaltaminen samojen perusperiaatteiden mukaisesti kuin aikoinaankin.

Lasinpuhallus on vuosien harjoittelua vaativa käsityöammatti. Se on ryhmätyötä, jossa jokaisella jäsenellä on tarkkaan ajoitettu tehtävänsä. Työ etenee vaiheittain henkilöltä toiselle.

Puhaltamalla valmistaminen tapahtuu siten, että uunista otetun lasin sisälle puhalletaan ilmaa. Ilmanpaine pakottaa lasipallon seinämiä ulospäin puhaltajan haluamalla tavalla. Tärkeimpänä työkaluna on lasinpuhaltajan pilli. Se on puolentoista metrin pituinen teräsputki. Pillin aloituskärkeen otetaan kerros lasia pyöräyttämällä pilliä lasimassassa. Näin saatua alkulasia muovataan ja siihen puhalletaan vähitellen ilmaa. Saadaan esineaihio, posti.

Ensimmäisellä kerralla otettu lasimäärä ei useinkaan riitä lopullisen esineen valmistukseen. On otettava lisää lasia useitakin kertoja. Tällaisia kerrosposteja muovataan, tasoitellaan ja jäädytellään sopivaksi valmistettavaa esinettä ajatellen. Lasinpuhaltajat tuntevat massan liikkuvuudesta ja sen väristä, miten sitä on käsiteltävä.

Lopullinen ulkonäkö esineelle annetaan tavallisimmin siten, että posti lasketaan muottiin ja puhalletaan lasi muotin seinämien mukaiseksi. Muotoilu voidaan suorittaa myös ilman muottia pillillä puhaltamalla ja erilaisia käsityökaluja käyttäen. Näin valmistetaan eräitä taide-esineitä.

Tehdas on jaettu valmistettavien tuotteiden mukaan työryhmiin eli verstakkoihin. Kunkin lasinmuovaukseen kuuluvan työvaiheen hoitaa erikseen ammattitaidon mukaisesti nimetty henkilö. Puhallusverstakkoon kuuluvien nimityksiä nykyisin ovat muun muassa postipoika, nuorempi ja vanhempi puhaltaja sekä lasinpuhaltajamestari. Lisäksi verstakkoon kuuluu lasinpuhaltajaoppilaita, jotka tekevät erilaisia aputöitä.

Lasinkantajasta omaan verstakkoon

Aloitin lasin kantajana, pikkuhiljaa pääsin vormupojaksi, irtilyöjäksi ja hollaajaksi. Nämä ovat kaikki työvaiheita, jotka ovat sittemmin jääneet pois. Koulutuksen jälkeen sain mahdollisuuden työskennellä postipoikana. Isäni oli silloin kannuverstakon mestari. Pääsin isän verstaalle ensin kakkospostipojaksi ja sitten ykköspostipojaksi, joka teki myös korvia lasikannuihin. Siinä tehtävässä olinkin melko kauan. Postipojilla oli mahdollisuus kokeilla puhaltamista aina vuoron lopulla. Näin sain tilaisuuden harjoitella. Olin kiinnostunut etenemään työssäni ja lopulta pääsin jo tuuraamaan isääni.

Kannuverstaalta siirryin Aalto-vaaseja valmistavalle verstakolle ja sieltä edelleen juomalaseja valmistavalle puoliautomaattikoneosastolle. Puoliautomaattikoneiden kanssa työskennellessä työ ei ole ihan perinteistä puhallustyötä, vaan puhaltaja laittaa lasin koneeseen tietynlaisessa muodossa ja lämmössä. Kone puhaltaa sen automaattisesti. Työhön tarvitaan kuitenkin puhaltajan ammattitaitoa. Lasin määrä sekä se, millaisessa muodossa kappale laitetaan koneeseen on ratkaisevaa onnistuneeseen lopputulokseen pääsemiseksi. On hallittava myös koneen säädöt.

Olen ollut aina halukas kokeilemaan erilaisia töitä. Lopulta sainkin hankkimani kokemuksen perusteella oman verstakon. Tällä hetkellä olen lasinpuhaltajamestari. Olen vastuussa oman verstakkoni toiminnasta ja siellä tehtyjen tuotteiden laadusta. Tuotteen loppulaatuun vaikuttaa jokaisen työryhmän jäsenen jälki.

Ajan myötä olemme oppineet työskentelemään yhdessä samassa rytmissä. Työstövaihe on oikeastaan aika sanaton vaihe, tiedämme kukin oman tehtävämme. Jokaiselle on tarkasti määritelty oma työtehtävä ja sen on nivouduttava seuraavaan vaiheeseen toiselle työryhmän jäsenelle saumattomasti. Työskentelyalue on vain muutaman neliömetrin suuruinen ja siinä työskentelee kuudesta seitsemään henkilöä. Jos ei pysy työrytmin vauhdissa mukana, vahinkojen vaara kasvaa. Ammattitaito syntyy vasta monen vuoden kokemuksella. Jos ei pidä ryhmätyöstä, on vaikeaa työskennellä lasitehtaassa.

Työryhmässä puhallan kuten muutkin puhaltajat, mutta vastuullani on lisäksi uusien postintekijöiden opastaminen. Kun heillä on perustiedot ja -taidot, he siirtyvät muualle tehtaalle. Uudet aloittavat työt tehtaassamme oppisopimuskoulutuksessa. Sen jälkeen on yleensä mahdollisuus vakituiseen työsuhteeseen.

Uusien työntekijöiden opastusta kädestä pitäen

Nykyään nuoremmille näytetään kädestä pitäen parhaimmat työtekniikat. Uusia työntekijöitä opastetaan myös oikeiden työasentojen ja -menetelmien omaksumisessa. Esimerkiksi lasin työstäminen pillin päälle täytyy aloittaa rauhallisesti, jotta lasimassaa ehtii kerääntyä tarpeeksi. Moni aloittelija tekee äkkinäisiä liikkeitä ja liian nopealla työskentelyllä aiheuttaa turhaa rasitusta käsille ja ranteille. Työperäiset rasitusvammat ovat selvästi vähentyneet verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

Työnkierto lisää viihtyvyyttä työssä

Pystyn tekemään aika laajan valikoiman tuotteita, lisäksi hallitsen hiontatyöt. Työn kierron toteuttaminen tehtaalla on mahdollistanut tämän. Koska työpisteet ja työajat niissä ovat erilaisia, tuo kierto vaihtelua ja mielekkyyttä työhön. Se vähentää myös yksipuolista fyysistä rasitusta ja ennalta ehkäisee lihasten jännitystiloja.

Lasin käsin työstäminen on lähes syrjäytynyt koneellisen valmistuksen tieltä. Taiteellista näkemystä ei enää saa niinkään toteutetuksi arkipäivän työssä. Kiitos työnantajamme pääsemme toisinaan kokeilemaan uniikkien tekemistä. Tekemämme yksittäiskappaleet myydään tehtaanmyymälässämme. Uniikkien teko varmistaa kädentaitojemme säilymisen. Voi olla, että ihmisten kiinnostus käsityöhön ja sen arvostus tulee lisääntymään.

Tanssitaito eduksi!

Hyvä motoriikka, koordinaatio ja rytmitaju ovat edellytyksiä työssä menestymiselle. Olen huomannut, että hyvä tanssitaito kulkee usein käsi kädessä yleisen motoriikan kanssa. Lasimassa on hallittava omin kädenliikkein ja saatava pyörimään sujuvasti ettei tuotteista tule kantikkaita. Lasi materiaalina määrää työtavan ja ajan, jossa se on työstettävä. Vaaditaan rauhallista mutta ripeätahtista työskentelyä.

45 minuuttia töitä, 15 minuutin tauko

Tehtaan asiakkaiden eli kauppaketjujen tekemät tilaukset määräävät tuotteiden toimitusajat. Työtahti määräytyy sen mukaan. Olen kuitenkin vain harvoin joutunut tekemään ylitöitä. Ajan myötä harjaantuu myös tiukkaan aikatauluun. Stressiä saattaa aiheuttaa, jos juuri kiireisimpään aikaan koneet oikkuilevat tai muuten työ ei luista ihan toivotulla tavalla. Työ voi tuntua raskaalta, jos useampi työntekijä ryhmästämme on yhtä aikaa sairaana ja poissa työstä. Tällöin voi tulla paineita töistä suoriutumisessa.

Työympäristö on pölyinen, vetoinen ja kuuma. Mänkin eli lasin raaka-aineseoksen pöly vaikuttaa työpaikan ilman laatuun. Vetoa on vaikea eliminoida täysin. Kesällä voi lämpötila kohota jopa neljäänkymmeneen asteeseen ja sen lisäksi uuneista tulee hohkalämpöä, eli aika kuumissa olosuhteissa joudutaan työskentelemään. Toisaalta osa kesästähän vietetään lomalla.

Jos lasimassan laatu on herkkää särkymään, voi puhallettava esinekin särkyä. Tällöin vaarana ovat viiltohaavat. Erilaisin käsinein ym. suojautuminen tässä työssä on kuitenkin hankalaa työn luonteen vuoksi. Särkymisriskiä voi pienentää keskittymällä työstövaiheessa vain kyseiseen työvaiheeseen.

Tehtaan lasinsulatuksen puolella työ on jatkuvasti rytmitetty niin, että tehdään 45 minuuttia työtä ja sen jälkeen on aina 15 minuutin tauko. Samoin työnkierto lisää kaikkien työssä jaksamista huomattavasti. Myös nuorempana hankittu hyvä fyysinen kunto on ollut avuksi.

Perhe-elämään vaikuttaa eniten kaksivuorotyö, jolloin joka toinen viikko on iltavuoro. Minulle sopisivat parhaiten yövuorot, joita on kolmivuorotyössä. Myös lauluharrastusaikeeni on jäänyt, koska joka toinen harjoituskerta jäisi pois iltavuoron aikana.

Yhteistyö takaa laadukkaan lopputuotteen

Lasinpuhaltajia arvostetaan yleisesti. Rahallisesti se ei niinkään näy täällä Suomessa, jos vertaa palkkoja vaikkapa esimerkiksi Italiassa työskentelevien mestareiden palkkoihin. Tehtaan sisällä kyllä arvostetaan osaamistamme ja työtehtävät jaetaan yleensä oman erikoisosaamisemme mukaan.

Yhteishenki lasinpuhaltajilla on vahva. Uudet asiat puimme keskenämme ja pyrimme siten saamaan toteutuskelpoisiksi. Tietojenvaihto on välttämätöntä, jokainen antaa oman panoksensa työn lopputulokseen. Työilmapiirimme on hyvä koko tehtaalla.

Paras hetkeni työssä oli, kun sain neuvoa erästä mestaria työn lopputulokseen pääsemiseksi. Työssä voi yleensäkin soveltaa omia oivalluksiaan. Kulkiessa aina silmät auki, voi toisilta lasinpuhaltajilta oppia erilaisia työtapoja. Jossain myöhemmässä työssä tai ainakin toisen sijaisena ollessa ne voivat olla tarpeen.

Ammattitaito opitaan nuorena

Eteneminen vaativampiin työtehtäviin tapahtuu ammattitaidon kartuttua. Ura postipojasta vanhemmaksi puhaltajaksi etenee yksilöllisesti omaksumiskyvyn mukaan. Jo koulutuksen aikana toimitaan postipoikana. Oppisopimuskoulutuksen jälkeen voi saada nuoremman puhaltajan paikan.

Suosittelen alaa nuorille, jotka haluavat kehittää itseään ryhmätyöskentelyn kautta. Lasinpuhaltajan työssä on mahdollisuus saada myös suurta onnistumisen iloa. Nöyryys ja kyseleminen on työssä tärkeää. Vaatii vuosien harjaannuttamisen ja työkokemuksen ennen kuin lasinpuhaltaja pääsee varsinaisesti toteuttamaan omia ideoitaan. Oppiminen kestää viidestä kymmeneen vuoteen asioiden omaksumisnopeudesta riippuen.

Voisin kiteyttää, että omassa työssäni maltti on valttia ja jalat on pidettävä maassa. Itseään ei kannata pitää koskaan parempana kuin joku toinen. Kaikki tarjolla oleva tieto on omaksuttava. Koskaan ei ole niin hyvä, ettei paremmaksi tulisi. Oppimisen kannalta on suuri etu, jos saa tilaisuuden kokeilla muitakin työtehtäviä. Työssä on aina mahdollista kehittyä.