Ompelija

Haastattelu

Ammattiopintojen jälkeen olen toiminut yrittäjänä ompelimoalalla. Olen erikoistunut suunnitteluun. Itsenäisenä yrittäjänä talousasioiden hoitaminen tuntui alussa kaikkein hankalimmalta. Teen mittatilaustöitä, korjausompelua ja jonkin verran myös sisustustöitä. Pyrin auttamaan asiakkaitani harkitsemaan tarkkaan, millaisen vaatteen he todella haluavat. Ideana on, että hyvin suunniteltu vaate on käyttökelpoinen myöhemminkin. Asiakkaan tyytyväisyys on tärkeintä. Lähtökohtana on, että ihmiselle sopivat parhaiten ne vaatteet, joissa hän viihtyy. Yhteisen kielen ja maun löytäminen asiakkaan kanssa on minulle oleellisinta ja palkitsevinta ammatissani. Vaatetussuunnitteluun kuuluu haastavana osana myös näyttelyiden järjestäminen. Parasta työssä on valmiin aikaansaannoksensa näkeminen ja asiakaspalaute. Sitä kautta vasta oppii.

Marika Mansikkamäki, 23 v

Perustin yritykseni Tampereelle jo 20-vuotiaana. Olen aina tehnyt käsilläni, opin ompelemaan ompelukoneella jo kuuden vuoden ikäisenä. Lapsena olin usein mummolassa hoidossa ja siellä tein erilaisia käsitöitä. Tampereella käydyn ilmaisutaidon lukion jälkeen ajattelin lähinnä kaupallisen alan opiskelua, mutta hain myös vaatetusalan kouluihin.

Pääsin Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen vaatetuslinjalle, jossa opiskelin kaksi ja puoli vuotta. Ylioppilaana pystyin suorittamaan opinnot vähän nopeammin, kun tutkinnon suorittaminen peruskoulupohjalla vie kolme vuotta. Opiskelun koin kaikin tavoin haastavaksi. Oli käsillä tekemistä, mutta päätäkin sai vaivata. Esimerkiksi kaavojen piirtämisessä tarvitaan sekä matematiikkaa että muodon tajua.

Parasta markkinointia on hyvä työ

Koulussa opiskeltiin vähän yrittäjyyttä, ehkä yhden opintoviikon verran. Toisena opiskeluvuonna hakeuduin työharjoitteluun ompelimoyritykseen. Kyseinen yrittäjä ehdotti että tekisin hänen yrityksessään töitä omalla toiminimellä. Niinpä aloitin yrittäjänä jo opiskeluaikana. Tein liikkeessä mittatilaustöitä. Vähitellen aloin kaivata omaa vapautta suunnitella ja päättää yritykseni asioista. Siihen minulla ei toisen yrityksessä ollut mahdollisuutta. Puolentoista vuoden jälkeen perustin oman liikkeen.

Aloittaessani itsenäisenä yrittäjänä talousasioiden hoitaminen tuntui kaikkein hankalimmalta. Yrittäjäosaamista ei silloin vielä ollut tarpeeksi. Asiakaspiirin kerääminen vie oman aikansa.. Aloitin yritykseni markkinoinnin ilmoittamalla Keltaisilla sivuilla, tekemällä omat internet-sivut sekä osallistumalla erilaisiin tapahtumiin kuten messuille ja muotinäytöksiin. Markkinoinnissa vaaditaan sinnikkyyttä ja ideoita. Parasta markkinointia on työn tekeminen niin hyvin, että asiakas kertoo siitä ystävilleenkin eli perinteisemmin puskaradion toiminta.

Tälle alalle pääsee melko pienillä alkuinvestoinneilla. Sitä mukaa kun haluaa monipuolistaa palvelujaan ja parantaa tuotteittaan, voi hankkia erikoisempia työvälineitä. Alkuhankintoja ovat ompelukone, saumuri, leikkuupöytä sekä pienet työvälineet, kuten sakset, neulat, ratkojat, liidut ja langat. Vähitellen olen hankkinut muita työvälineitä ja tarvikkeita, esimerkiksi nappipäällystyskoneen ja silitysjärjestelmän sekä lisännyt kangasvarastoa. Kangasvalikoiman kasvattamiseen menee rahaa, mutta perusvarasto säästää työaikaa, koska silloin ei jokaista ommeltavaa kangasta tarvitse erikseen lähteä etsimään kangaskaupasta.

Mittatilaustöitä, korjausompelua ja sisustustöitä

Ompelimossani käy hyvin eri ikäisiä asiakkaita. Teen mittatilaustöitä, korjausompelua ja jonkin verran myös sisustustöitä. Asiakkaat haluavat mittatilaustöinä jakkuja, hameita, leninkejä, takkeja, housuja, hääpukuja ja juhlapukuja. Korjaustyöt ovat paljolti lyhennyksiä ja kavennuksia uusiin vaatteisiin sekä vetoketjun vaihtoja ja muodistusompeluita vanhoihin vaatteisiin. Sisustustöistä yleisimpiä ovat verhojen, tuolinpäällisten ja pöytäliinojen ompelu. Yhä harvemmalla kaupunkilaisella on ompelukone kotona, ja se lisää pienten ompelutöiden, verhojen ja korjausten, määrää. Työ rytmittyy vuodenaikojen ja niihin liittyvien juhlien mukaan. Tilaustöissä on selkeät sesongit juhlien mukaan. Kiireisimpiä ovat pikkujouluaika, vuodenvaihde sekä toukokuu lakkiaisineen että elokuu hääkuukautena.

Mittatilausasiakkaita on oikeastaan kolmenlaisia. Pukeutumisesta kiinnostuneet ihmiset, jotka tarvitsevat edustavia vaatteita työssään. Erikoisvartaloiset, esimerkiksi lyhyet ihmiset, jotka eivät löydä sopivia valmisvaatteita. He eivät pärjää valmisvaatteita lyhentämällä, koska mittasuhteet eivät täsmää ja yksityiskohdat, kuten taskut, ovat väärissä paikoissa. Kolmannen asiakasryhmäni muodostavat juhla-asiakkaat, jotka tarvitsevat vaatteen tiettyyn tilaisuuteen tai tapahtumaan.

Mittatilaustöissä ensimmäisellä käyntikerralla haetaan ideoita lehdistä ja tehdään luonnoksia, kunnes sopiva malli löytyy. Mietin asiakkaan kanssa vaatteen käyttötarkoitusta: onko olemassa vanhoja vaatekokonaisuuksia, joihin uusi vaate halutaan yhdistää ja halutaanko vaatetta käyttää useammankin kerran vai ainoastaan kerran juhlatilaisuudessa. Pyrin auttamaan ihmisiä harkitsemaan tarkkaan, millaisen vaatteen he todella haluavat. Ideana on, että kerran hyvin suunniteltu vaate on käyttökelpoinen myöhemminkin. Jos on useita laadukkaita ja kestäviä vaatteita, on myös pitkällä tähtäimellä enemmän asuja erilaisiin tilaisuuksiin. Nykyään nopeasti vaihtuva muoti romuttaa puvustoajattelua. Se on sääli, koska tyylikkyys perustuu pitkälti muunneltaviin kokonaisuuksiin. Asiakas voi tuoda kankaan joko mukanaan, tai minä etsin kangasnäytteitä liikkeeni valikoimasta tai tukkuliikkeistä asiakkaan valittavaksi. Yleensä en suunnittele mallia ennen kuin tiedän ommeltavan kankaan. Lopuksi otan asiakkaan mitat ja sovin, milloin vaate on ensimmäisessä sovituskunnossa, ja sovin valmistumisaikataulusta.

Työ alkaa peruskaavan piirtämisellä ja mallin kuosittelulla. Samalla peruskaavalla voi tehdä useita eri malleja. Peruskaavaa soveltaen voi tehdä erilaisia kauluksia, erilaisia leikkauksia ja eri pituuksia. Mallin kuosittelu tarkoittaa peruskaavan mukauttamista vaatteen erityismalliin. Kaava on tällöin juuri asiakkaan kokoa ja mallia. Kuositellusta kaavasta voi tehdä eri kokoja eli sarjoa kaavan. Sarjontoja teen harvoin, esimerkiksi yrityksille henkilökunnan työasut täytyy sarjoa, jotta kaikille löytyy sopiva koko.

Valmiit kaavat kopioidaan silkkipaperille ja leikataan kankaalle asettelua varten. Kankaan leikkuuseen, merkitsemiseen ja tukemiseen kuluu aikaa, mutta huolellinen työ tässä vaiheessa helpottaa ompelua. Mitä paksumpaa vaatetta tehdään, sitä enemmän siinä on näkymätöntä välityötä. Esimerkiksi jakkuihin ja takkeihin tulee tukikangas, vuorikangas ja mahdollisesti myös tuulivuorikangas, jotka kaikki leikataan ja ommellaan erikseen ja lopuksi yhdistetään.

Asiakas näkee vain pienen osan valmistuksesta, sillä hän näkee vaatteen ensimmäistä kertaa sovituksessa, joka on vasta kaikkien edellä mainittujen työvaiheiden jälkeen. Asiakkaan kanssa vaatetta sovitetaan noin kolme kertaa. Yksinkertaisempia vaatteita sovitetaan ehkä vain kerran. Kavennukset ovat yleisin muutos sovituksessa. Ensimmäisessä sovituksessa katsotaan helman ja hihan pituus alustavasti. Sovituksessa kokeillaan hihan istutukset ja asetetaan olkatoppaukset ja taskut asiakkaan mittasuhteiden mukaisesti. Sovitusmuutosten ompelun jälkeen pituudet vielä varmistetaan, koska vaate asettuu ommeltuna vähän eri tavalla.

Vuori silitetään ennen sen kiinnittämistä. Vuori ja päällyskangas ommellaan yhteen näkymättömistäkin paikoista. Esimerkiksi hihansuissa on paljon ompeleita, vaikka sitä ei päältäpäin huomaakaan. Vuori ommellaan hieman erilaiseksi kuin päällyskangas, siihen jätetään väljyyttä käyttömukavuuden lisäämiseksi. Viimeistelyvaiheessa ommellaan napit ja toppaukset.

Sovituissa aikatauluissa on pysyttävä. Kokemuksen myötä oppii tuntemaan omat rajansa ja sopimaan aikataulut realistisesti. Myös asiakkaiden käynteihin on varattava aikaa ja huomioitava se ompelutyöhön arvioitavassa ajassa. Viikon alussa minulla on tietty määrä sovittuja sovituksia ja niihin on myös valmistuttava jotain sovitettavaa. Joskus harmittaa, kun asiakas ei ymmärrä, miten paljon vaatteiden valmistamiseen kaikkine välivaiheineen todellisuudessa menee aikaa.

Korjausompelu tarkoittaa valmiiden vaatteiden korjaamista. Korjataan joko uusia vaatteita, jotka eivät jostain syystä istu, tai vanhoja jotka vaativat pientä parannusta tai ajanmukaistamista eli muodistusta. Korjausompelussa on omat opittavat niksinsä. Kaikkia haluttuja saumoja ei voi tehdä, koska valmiissa vaatteessa on jo päätetty monia asioita niin, ettei niitä voi enää muuttaa. Korjausompelua ei opeteta koulussa. On paljon ompelimoita, jotka ovat erikoistuneet pelkästään joko mittatilaustöihin tai korjausompeluun.

Yrittäjänä

Asiakkaan tyytyväisyys on tärkeää. Lähtökohtana on, että ihmiselle sopivat parhaiten ne vaatteet, joissa hän viihtyy. Asiakasta on kuunneltava. Taito kuunnella ihmistä kehittyy työn myötä. Hyvä asiakaspalvelu on menestyvän yrityksen edellytys. Aikaisemmin olen työskennellyt huoltoasemalla, grillillä, ravintolassa tarjoilijana, videovuokraamossa ja vaatekaupassa. Näistä on kertynyt palvelukokemusta, josta on paljon hyötyä yrittäjänä. Yleensä asiakkaat ovat mukavia, mutta kaikkia ei voi miellyttää koskaan. Asiakas voi kaataa huonon päivän niskaan, mutta sitä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti.

Vaikka koulusta sai hyvän tietotaidon mittatilaustöiden tekemiseen, ei siellä kuitenkaan opetettu, miten niiden tekemisestä saa elantonsa. Oikeastaan opin ihan vaan kokeilemalla, mistä saa riittävän palkan ja mitä ei taas kannata tehdä. Oikea hinnoittelu on vaikeaa. On arvioitava realistinen laskutus työtunneille, jotta toiminta olisi kannattavaa. Laskutettavien työtuntien lisäksi on huomioitava asiakkaiden viemä aika. Yrittäjän on pystyttävä asettamaan itsellensä tavoitteita ja pysymään niissä, koska kukaan muu ei niitä puolestaan tee. Yrittäjän ammattitutkinnon suorittaminen oli itselleni ja yritykselleni tärkeää. Sain syvennettyä yritysosaamistani ja lisämotivaatiotakin.

Seuraava iso projektini on oman pukunäyttelyn järjestäminen. Teen sinne kymmenisen iltapukua. Pukujen suunnittelun ja valmistamisen lisäksi näyttelyn toteuttaminen vaatii monenlaisia käytännön järjestelyjä: on varattava näyttelytilat ja valokuvausstudiot, valittava kampaajat ja mallit sekä suunniteltava mainonta. Näyttely on eräänlainen markkinointikokeilu. Yrittäjä keksii itse sopivat markkinointitavat ja kehittää niitä.

Yrittämisen taloudellinen epävarmuus rasittaa välillä. Vaikka jonain kuukautena teen pitkiä päiviä, voin laskuttaa töistä ehkä vasta seuraavana kuukautena niiden valmistuttua. Rahantulo on siis epätasaista. Perheeni taloutta helpottaa se, että puolisollani on säännöllinen kuukausipalkka. Toisaalta yrittäjänä voi joustaa työajoissa: hiljaisempina aikoina voi pitää enemmän vapaata ja työtahdin voi silloin päättää itse. Joskus taas on mentävä töiden määrän mukaan, vaikka väsyttäisi ja laiskottaisi.

Alan yrittäjäksi haluavan on mietittävä, onko valmis tekemään oikeasti töitä. Jos tätä ajattelee vain kahdeksasta neljään -työnä, ei voi menestyä kovin hyvin. Sen eteen, että saa toiminnan pyörimään, on tehtävä paljon työtä. Ihminen, joka ei kestä epävarmuutta, ei viihdy alalla. Päiviä ei voi suunnitella kovin jäykästi, vaan on sopeuduttava nopeisiin aikataulumuutoksiin. Asiakaspalvelu vaatii joustavuutta, työhön on osattava keskittyä, vaikka puhelin soi ja asiakkaat käynneillään keskeyttävät työn. Sitkeyskin on tarpeen: jos on tehnyt virheen, on purtava vaan hammasta ja tehtävä uudestaan. Halukkuus oppia uutta auttaa, eteen tulee aina vaatemalleja, joita ei ole ennen tehnyt. Heti koulun jälkeen ei voi osata millään kaikkea. Minusta on mukavaa saada asiakkailta palautetta ja sitäkin kautta oppia. Ihmisten kanssa on kiva tehdä töitä. Parasta työssä on valmiin aikaansaannoksensa näkeminen.

Vaatteiden suunnittelu vaatii tyylitajua. Muotia on seurattava: luen muotilehtiä ja sesongin muotikatalogeja sekä käyn muotimessuilla. Koska muoti suunnitellaan periaatteessa vain yhdelle tietylle vartalotyypille ja ryhdille, on ompelijan on lisäksi tiedettävä miten erivartaloiset ihmiset saa näyttämään hyviltä. On löydettävä kullekin oikea leikkaus ja osattava perustella se asiakkaalle. Pitää myös tuntea materiaalit, miten ne käyttäytyvät missäkin mallissa, ja miten ne laskeutuvat. On uskallettava sanoa asiakkaalle, mitkä kankaat eivät sovi kyseiseen malliin.

Tällä alalla on vain harvoja työllistäjiä. Vapautuvia työpaikkoja on tekstiilialan tehtaissa vähän ja yksityisissä ompelimoissa vielä vähemmän, eli toisen palveluksessa on hyvin vaikea työllistää itseään. Pukuompelijan tai artesaanin koulutuksella voi sijoittua myös myyntityöhön tai sisäänostajaksi vaatetusalan yrityksiin.

Yrityksessäni on jatkuvasti harjoittelijoita alan kouluista. Haluan kehittää yritystäni ja laajentaa sitä. Haaveenani on, että siten voisin itse hoitaa enemmän markkinointia ja keskittyä juhlapukujen valmistamiseen. Koen ammattimme arvostuksen lisääntyneen, koska ompelutaitoa ei enää yleisesti osata.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius
Kuvat: Jukka Uotila