Projektikoordinaattori

Karoliina Tukkanen, 32 v.

Kuivakäymälä pelastaa ihmishenkiä

Suomalaisen käymälöiden terveysriskit ovat pienet. Huuhtelemme jätöksemme viemäriin. Kehitysmaiden kuivimmilla alueilla vesi riittää hädin tuskin juotavaksi. Se vähäinenkin juomavesi voi olla ulosteiden saastuttama.

Riskialueilla ei välttämättä tunneta sanitaation yhteyttä terveyteen. Suomalainen sanitaatio-osaaminen sitä vastoin on maailmanluokkaa. Se näkyy kehitysyhteistyössä. Ennen veimme kehitysmaihin traktoreita ruostumaan. Tänään toimimme kohdeympäristön ehdoilla.

Työskentelen projektikoordinaattorina tamperelaisessa kansalais- ja ympäristöjärjestö Huussi ry:ssä. Yksikköömme kuuluvat ympäristöinsinööri, biologi ja lisäkseni toinen yhteiskuntatieteilijä.

Olen ympäristöpolitiikkaa pääaineena opiskellut hallintotieteiden maisteri. Jos ympäristöpolitiikka oppiaineena painottui teoriaan, työni on käytännönläheistä.

Ekologisen sanitaation asiantuntijatyössä

Olemme ekologinen sanitaation asiantuntijaorganisaatio. Ideoimme kehityshankkeita, hankimme rahoituksen ja etsimme paikalliset yhteistyökumppanit. Koulutamme, opastamme ja huolehdimme siitä, että tietotaito siirtyy eteenpäin.

Kehitysyhteistyökohteemme sijaitseva Sambiassa, Swazimaassa ja Tansaniassa. Kumppaneitamme ovat kansalaisjärjestöjen edustajat. Kuuntelemme heidän näkemyksiään, tarjoamme näkökulmia ja esittelemme uutta teknologiaa.

Tärkein tehtävämme on jakaa tietoa. Kokemuksemme mukaan se otetaan vastaan, jos yhteistyötahot ovat mukana hankkeessa tasavertaisina toimijoina.

Kun rakennamme esimerkkikohteita, käytämme paikallista työvoimaa ja hyödynnämme paikallisia materiaaleja. Jos tiiltä ei ole tarjolla, käytämme vaikkapa hiekalla täytetäyttyjä muovipulloja.

Kuivakäymälän tarkoitus on nostaa kehitysyhteistyökohteen hygieniatasoa. Suomessa markkinoimme kuivakäymälää edullisena tapana huolehtia jätevesistä ja toteuttaa ravinnekiertoa.

Uloste, erityisesti virtsa on erinomainen lannoite. Sen sijaan että ravinteet päästetään rehevöittämään vesistöjä, niitä tulee hyödyntää. Käytettiinhän ulostelannoitteita ennenkin, aina siihen asti, kunnes siirryttiin louhittavaan fosforiin.

Nyt maapallon fosforivarannot ovat ehtymässä, ja ollaan palaamassa vanhaan. Virtsa toimisi korvaavana lannoitteena, mutta suomalainen lainsäädäntö estää sen laajamittaisen käytön.

Olemme järjestönä tehneet uuden avauksen. Selvitämme virtsan lannoitekäytötön mahdollisuuksia ympäristöministeriön rahoituksen turvin. Pienimuotoisten kokeilujen jälkeen pääsemme testaamaan bioureaa peltomittakaavassa.

Toisessa kotimaisessa hankkeessamme tutkimme kaupunkiviljelyn liiketoiminnallisia mahdollisuuksia. Tavoitteenamme on kehittää viljelytekniikoita ja edistää kuluttajaa lähellä olevaa pienimuotoista ruokatuotantoa sekä kehittää kaupunkien ravinnekiertoa

Mukavuusalueen ulkopuolelle

Olen tehnyt töitä lukioajoista lähtien, aluksi huvipuistossa ja Tampereen päiväkodeissa, myöhemmin Englannissa sosiaalitoimistossa ja huolintafirman varastossa.

Opiskeluaikana pääsin tekemään ympäristöauditoinnin Juvenes-ravintoloille. Tutkin yhdessä ravintolapäälliköiden kanssa jätteenkierrätyskäytäntöjä sekä luomu- ja lähiruoan käyttöä.

Olen vieläkin ylpeä sen lopputuloksesta: yritys ryhtyi kehittämään toimintojaan loppuraportissa ehdottamallamme tavalla.

Ympäristöpolitiikan työharjoitteluni tein kaivosteollisuuden tutkimusyksikössä Chilessä. Olin mukana kehittämässä riskiarviointia helpottavia sähköisiä mittausjärjestelmiä ainoana yhteiskuntatieteilijänä.

Työ oli paineikasta, mutta viihdyin maassa. Olinhan viihtynyt siellä vuoden vaihto-oppilaanakin.

Chilestä palattuani viimeistelin graduni ja valmistuin. Varauduin ympäristöpolitiikan opiskelijalle tyypilliseen kahden vuoden työttömyysjaksoon, mutta sainkin töitä järjestöistä.

Ylläpidin Tampereen sosiaalifoorumia ja järjestin Mahdollisuuksien tori -tapahtumia. Järjestötyöstä siirryin Huussi ry:n projektikoordinaattoriksi. Olin tavattoman onnekas. Pääsin tekemään arvostamaani työtä ja oppimaan uutta.

Sanovat, että suurin osa oppimisesta tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella. Niin pitääkin olla. Kun oikein pahalta tuntuu, silloin oppii.

Työtä enemmän kuin työtunteja

Viihdyn työssäni. Kierrän luennoimassa ekologisesta sanitaatiosta. Puhun kuivakäymälöistä ja ravinnekierrosta virkamiehille ja kesämökkiläisille. Järjestän kokouksia ja tapahtumia. Suurin onnistumiseni oli kansainvälinen kuivakäymäläkonferenssi, johon osallistui lähes kaksisataa edustaa kolmestakymmenestäkuudesta maasta.

Työ vie mehut, sillä järjestössä työtä on aina enemmän kuin työtunteja, mutta yritän pitää elämäni miellyttävän kevyenä.

Olen aina halunnut parantaa maailmaa. Uskon toteuttavani eettisesti arvokkaita tavoitteita myös työssäni. Teiniajan idealismini on hiipunut, mutta edelleen kannan huolta kaikesta.

Tunnen huonoa omatuntoa jopa omista kulutusvalinnoistani. Asun mukavasti, ajan joskus yksityisautolla, matkustelen ja hoidan siirtolapuutarhaa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki