Ruokapalvelutyöntekijä

Heidi Niskanen, 30 v.

Suurtalouskeittiössä tehdään yhteistyötä

Lounasravintolassa kokki valmistaa ruoan, ruokapalvelutyöntekijä avustaa. Ripeys ja rivakkuus kuuluvat työn luonteeseen. Käskytystä ei tarvita. Kaikki tapahtuu yhteistyönä. Työskentely ryhmässä edellyttää taitoa ottaa vastaan ohjeita ja neuvoja.

Suoritin hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan perustutkinnon Pohjois-Savon ammattioppilaitoksessa Kuopiossa. Kun paikkakunnalta ei löytynyt töitä, hakeuduin pääkaupunkiseudulle. Jo ensimmäisessä työpaikassani, Upinniemen varuskunnan keittiössä tiesin tehneeni oikean ammatinvalinnan.

Olen viihtynyt alalla nyt lähes kymmenen vuotta. Sairaaloiden ja koulujen keittiöissä nimikkeet ovat vaihtuneet, mutta työ on koko ajan pysynyt lähestulkoon samana. Hotelli- ja ravintola-alan ruokapalvelutyöntekijä osallistuu avustaviin työtehtäviin niin keittiössä kuin ravintolasalissakin.

Tällä hetkellä toimin Palmian henkilöstöravintolassa Helsingissä. Palmia on Helsingin kaupungin liikelaitos, työpisteeni kaupungin työntekijöille tarkoitettu lounasruokala. Aiemmin työskentelin Helsingin Energian henkilöstöravintolassa, mutta halusin vaihtelua. Sain siirron nykyiseen työpisteeseeni kuukausi sitten.

Meno keittiössä vauhdikasta ja rentoa

Lounasravintolamme henkilöstöön kuuluu ravintolapäällikkö, hovimestari, keittiöpäällikkö, kokkeja, kylmäköitä, kassatarjoilijoita, tilaustarjoilijoita ja ruokapalvelutyöntekijöitä.

Työpäiväni alkaa aamuseitsemältä. Saan ohjeet keittiöpäälliköltä tai kokeilta. Valmistelen lounasruokien osia, pilkon aineksia, ja teen salaatteja sekä jälkiruokia. Keskityn huolellisesti jokaiseen työvaiheeseen. Jos ajatus harhailee, työ ei valmistu ajallaan.

Käytän keittiön peruslaitteita: uuneja, monitoimikoneita ja patoja. Koneet ja työn äänet aiheuttavat melua, eivät kuitenkaan niin paljon, etteikö työkavereiden vitsailu kuuluisi. Keittiössä meno on vauhdikasta, mutta rentoa. Ilman huumoria kukaan ei jaksaisi.

Ruokalan kahvio avataan puoli yhdeksältä. Kymmeneltä siirryn ravintolasalin puolelle valmistelemaan lounastarjoilua. Kun ensimmäiset asiakkaat saapuvat, kaikki on valmista: leivät, juomat ja ruokailuvälineet itsepalvelupöydillä, lounasruoat ja salaatit altaissa.

Päivittäin kolme ja puolisataa asiakasta nauttii ravintolassamme lounaan, sata henkilöä tilaa à
la Carte -annoksen. Kaupungintalon edustus- ja kokoustarjoilusta vastaavat salin puolella työskentelevät tilaustarjoilijat.

Lounasaikana huolehdin, ettei ruoka salissa lopu kesken. Täydennän altaita ja noudan keittiöstä puhtaita astioita. Palvelen asiakkaita ja tarvittaessa osallistun myös kassatyöskentelyyn. Asiakkaat tiedustelevat ruoka-aineista ja ateriakoostumuksista. Syystäkin, sillä ruoka-aineallergiat ovat tätä päivää. Jos olen epävarma tiedoistani, varmistan asian keittiöstä.

Valmistamme maukasta ruokaa. Asiakkaat kiittävät niin ruokaa, kuin palveluakin.

Ruokailtuaan asiakkaat palauttavat astiansa keräilypisteeseen. Lounasajan päätyttyä alkaa salin siivous. Kun työvuoroni keittiössä päättyy, kello on puoli kolme iltapäivällä. Vuorotyön rasitukset kokeneena osaan arvostaa päivätyötä ja vapaita viikonloppuja.

Kiinnostavinta työn monipuolisuus

Olen aina pitänyt ruoan valmistamisesta ja leipomisesta. Perheeseemme kuului myös kaksi poikaa, joten keittiötyöt lankesivat luontevasti ainoalle tyttärelle, minulle. Viihdyin yläasteen kotitaloustunneillekin niin hyvin, että harkitsin pitkään kouluttautumista leipurin ammattiin. Se kuitenkin jäi.

Ruokapalvelutyöntekijän ammatissa kiinnostavinta on työn monipuolisuus. Työtehtävät vaihtuvat, samoin työkohteet. Ruoan raaka-aineita on paljon. Ravintolaan saapuu joka päivä kuormallinen säkkejä ja laatikoita. Ne on osattava purkaa ja asetella paikoilleen.

Henkilöstöravintolan työt poikkeavat jonkin verran koulujen, päiväkotien ja sairaalayksiköiden tehtävistä. Ruokapalvelutyöntekijän kannalta erolla ei juurikaan ole merkitystä. Ammattitaito rakentuu ruoan valmistukseen liittyvästä osaamisesta, oikeasta työasenteesta ja kiireensietokyvystä.

Ammattitaitoinen ruokapalvelutyöntekijä hallitsee keittiötyöt. Kokki vastaa valmistuksesta ja aterioiden maukkaudesta, ruokapalvelutyöntekijä avustaa.

Teen lähes aina seisomatyötä. Olen jo tottunut siihen. Rasitusta vähentävät oikeanlaatuiset työjalkineet, jotka onneksi saan työnantajaltani. Työasukin tulee talon puolesta. Asu vaatii kantajaansa käyttäytymään asiallisesti asiakkaiden läsnäollessa.

Työpaikan ilmapiiri, tunnelma, vaikuttaa aina työn laatuun ja työntekijöiden viihtyvyyteen. Yhdessä on mukava kokea niin tappiot kuin onnistumisetkin. Esimiehen huomio merkitsee yhtä paljon kuin asiakkaidenkin palaute. Työyhteisölle on eduksi, jos joukkoon kuuluu miehiä ja naisia. Monipuolinen ikärakennekin helpottaa. Paikalla on aina vankkaa kokemusta ja uutta innokkuutta.

Ammattitaito ei kehity ilman lisäoppia

Ammatillisissa oppilaitoksissa omaksutaan ainoastaan teoria ja alan perusteet. Parhaiten opettaa käytäntö. Ruokapalvelutyöntekijältäkin edellytetään laitetuntemusta ja tietoa erityisruokavalioista. Oman työnantajani järjestää koulutustilaisuuksia ja ottaa huomioon myös työntekijän kouluttautumistoiveet.

Laitetekniikan kehityksestä huolimatta automatisointi tuskin koskaan yltää kaikkiin työvaiheisiin. Taitavia käsiä tarvitaan aina.

En ole menettänyt jo lapsena syntynyttä kiinnostustani. Valmistan ruokaa ja leivon mielelläni vapaa-ajallakin. Minua kiinnostavat toisenlaisetkin ravintola-alan työt. Ne kuitenkin vaatisivat täysipainoista opiskelua. Harkitsen sitä.

Viihdyn mainiosti työssäni pääkaupunkiseudulla, mutta yhtä hyvin voisin palata vastaaviin tehtäviin kotikonnuilleni Savoon.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki