Jannen tarina: Vastaako työ tarpeeseen?
Työ on välineellinen arvo, ei itseisarvo. Työ on keino saavuttaa toisia välineellisiä arvoja tai itseisarvoja, kuten asioiden edistäminen. Työn sijoittaminen välineelliseksi arvoksi voi olla vaikeaa, sillä meillä Suomessa työtä on taidettu pitää toisinaan jopa itseisarvona. Kutsummeko siksi toisia ammatteja kutsumusammateiksi? Ammateiksi, jotka eivät kohoavien hintojen ympäristössä pysty täyttämään välilliselle arvolle asetettuja vaatimuksia.
Jos olen itselleni rehellinen, olen pitänyt työtä aina välillisenä arvona, keinona saavuttaa jotain muuta. Kotipaikkakunnallani oli koulu- ja opintotaipaleeni puolivälissä vielä toimiva paperitehdas. Huolimatta siitä, että se oli merkittävä työllistäjä, kenenkään lähituttavani vanhemmat eivät olleet kyseisellä tehtaalla töissä. Paljon asioita jäi kuulopuheiden varaan. Yksi teema oli palkkataso.
Partioharrastukseni oli tähän mennessä jatkunut noin kuusi vuotta ja pohdin, mikä voisi olla parempi paikka harrastuksen ja kasvatuksen esille nostamien luontoarvojen edistämiseen kuin paperitehdas. Paperin valmistukseen liittyviä prosesseja parantaessani voisin työtä tekemällä edistää itselleni tärkeitä itseisarvoja ja samalla turvaisin selustani taloudellisesti. Voisin hyödyntää työtä välillisenä arvona korkeampiarvoisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ajatus oli mielestäni hyvä, mutta prosessitekniikan diplomi-insinööriksi valmistavien opiskelujeni ollessa Oulun yliopistossa vielä kesken tehdas päätettiin lakkauttaa. Kyseinen tehdas oli siihen aikaan kotiseutuni ainoa suuren mittakaavan prosessilaitos, ja tehtaan lakkauttaminen pakotti tarkastelemaan urasuunnitelmaani uudelleen. Valmistumisen häämöttäessä oli aika kasata työllä tavoiteltavat asiat yhtälön vasemmalle puolelle ja koettaa maksimoida yhtälön oikealle puolelle saatava tulo.
Elämäni ei ole osatekijöiden summa, vaan tulo ja sama pätee myös työelämääni
Omien halujen selvittämisessä minua auttoi monipuolinen työhistoriani muun muassa kaupan, kiinteistöhuollon, teollisen kunnossapidon ja nuorisotyön parissa. Olin ollut töissä myös konekorjaamolla, ATK-huollossa, laboratoriossa, prosessiteollisuudessa ja työnjohdossa, vähintään työharjoittelussa, ennen kuin täytin 25. Poissulkeva menettely tekisi ammatinvalinnasta varmasti helppoa? Mitä en ainakaan haluaisi tehdä? No ei se auttanut, sillä kaikki työt olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja antoivat tiettyjä etuja. Kysymystä täytyi purkaa apukysymysten avulla. Tiedänkö, mitä tavoittelen tulevaisuudessa ja miksi?
Maslow’n tarvehierarkian mukaan hengissä säilymisen fyysiset edellytykset tulee turvata ensimmäisenä. Aivan loogista. Työn tulee tarjota minulle riittävä palkka. Toisena tarvehierarkiassa tulevat turvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Työ ei saisi olla liian vaarallista edes mielikuvatasolla, ja työpaikkailmoituksen tulisi yhdessä haastattelukokemuksen kanssa herättää positiivisia tunteita. Itseisarvoja ajatellen työn tekemisen tulee taata minulle toimeentulo ja turvallisuus niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Koska yhtälö ei ole summa, työn tulee tyydyttää arvonnannon ja itseni toteuttamisen tarpeet edes osittain. Jos työnkuvaani kuuluisi arvojeni vastainen toiminta, yhtälön tulo muodostuu nollaksi. En voisi arvostaa itseäni, jos en toiminnallani voisi edistää esimerkiksi kiertotalouden toteutumista tai yleisesti resurssien parempaa käyttöä.
Työuran muovautuminen omia periaatteita kunnioittaen
Työn tekemisen reunaehtojen muotoutuessa enemmän omien periaatteiden kuin ulkoisten tekijöiden kautta (diplomi-insinööri kuuluu tehtaille töihin!) voi työura vaikuttaa repaleiselta ilman taustatietoja. Valmistumisen jälkeen kymmenen vuoden aikana olen kolmessa eri työpaikassa tutkinut hydrometallurgisia saostusprosesseja, auttanut yrityksiä rahoitushakujen ja lupaprosessien kanssa sekä tukenut suomalaisia ministeriöitä poliittisten tavoitteiden toteuttamisessa. Punainen lanka tuntuu piiloutuvan.
Kokonaisuus asuu kuitenkin yksityiskohtien nurkissa, ja nämä yksityiskohdat ovat ohjanneet tekemisiäni niin pitkään kuin muistan: luonto, tasapuolisuus, auttaminen, itsenäisyys, toimeentulo… Yksityiskohtien muodostamaa polkua seuraamalla myös työurassani alkaa näkyä sama johdonmukaisuus kuin harrastuksissani, joita ovat partiotoiminta, liikunta eri muodoissaan, retkeily ja luontaistalous. Vaikutusmahdollisuudet omaan hyvinvointiin ja ympäristöön ovat suuret.
Sattumia ja suunnitelmallisuutta
Itsensä tunteminen auttaa suunnittelemaan, ja suunnitelmat auttavat tavoitteiden saavuttamisessa. Suunnitelmallisuuden lisäksi tarvitaan pikkuisen tuuriakin. Mutta lisääkö itsensä tunteminen suotuisten sattumien todennäköisyyttä? Ei mielestäni. Itsensä tunteminen kuitenkin auttaa tunnistamaan mahdollisuuksia, keskustelemaan kokkareilla ja kahvipöydissä sekä huomioimaan toisia. Nämä toimet edesauttavat suotuisten sattumien osumista kohdalle.
Näiden avustettujen sattumien ja suunnitelmallisuuden kyydittämänä olen päässyt olemaan monessa mukana ja päätynyt nykyiseen työpaikkaani. Työpaikkaan, jonka koen täyttävän työlle asettamani tavoitteet.
Janne Keränen
Diplomi-insinööri, partiolainen, kiertotalouden asiantuntija
Kuva on Suomen Partiolaisten Finnjamboree-suurleiriltä. Kajo 2022 oli kahdeksas Suomessa järjestetty suurleiri.