Outin tarina: Yliopiston väylän kautta uudelle uralle

Olen aloittanut työurani logistiikassa, ja pidän alasta edelleen. Logistiikka oli noin kahdenkymmenen vuoden ajan ydinosaamistani. Se sopi erinomaisesti persoonalle, joka pitää aikatauluista, sillä logistiikassa yksi tärkeimmistä tekijöistä on aika.  

Työnantajani oli amerikkalainen globaali IT-alan organisaatio, jossa toimihenkilötöihini kuului muun muassa sisä- ja ulkologistiikka, tilaus- ja toimitusketjun hallinta sekä vientien ja tuontien tekeminen. Lisäksi tehtäviini kuului kansallisten ja kansainvälisten laitetoimitusprojektien suunnittelu ja toteutus yhdessä toimitusverkoston kanssa, uusien asiakkuuksien sisäistäminen, asiakasneuvonta ja -palvelu, raportointi, työssä opettaminen sekä työhön liittyvät esihenkilötehtävät. 

Logistiikka oli – ja on edelleen – niin lähellä sydäntäni, että lisäksi opetin ainetta sivutoimisesti kahden vuoden ajan aikuisopiskelijoille. 

Kun osaaminen loppuu

Työssä opettamisen ja työhön liittyvien esihenkilötehtävien vuoksi aloin yhä useammin miettimään sitä, miten globaalisti hajautetuissa tiimeissä toimitaan, mitä on muutostoimijuus ja -johtajuus ja mitä ihmiset töiltään haluavat. Pohdin myös, miten organisaatiossa on mahdollistettu työssä oppiminen ja mitä se käytännössä vaatii, miten ihmisten työurat toimivat ja millainen on työntekijöitä yhdenvertaisesti arvostava organisaatio. Teimme töitä Suomessa, mutta useat lähikollegat olivat muissa Pohjoismaissa ja vähän kaukaisemmat muualla Euroopassa. Teimme töitä hajautetun työn mallissa ja työssä tapahtuvat muutokset olivat yhä enenevissä määrin arkipäiväämme. Minulta loppuivat työkalut ja tieto.  

Olin aina ollut kiinnostunut kasvatustieteistä ja yhteiskunnallisista asioista. En kuitenkaan ollut kiinnostunut opettajan tai varhaiskasvattajan urasta, vaan minua kiinnosti se, miten kasvatustiede voisi kohdata yrityselämän. Tähän oli vastauksena aikuiskasvatustiede, jota kutsutaan myös elinikäiseksi oppimiseksi.  

Siksi aloin opiskelemaan kasvatustieteitä Helsingin avoimessa yliopistossa. Suoritin siellä aikuiskasvatustieteen perus- ja aineopinnot sekä johtamisen kokonaisuuksia. Heti opintojen aloittamisen jälkeen tiesin olevani oikealla tiellä ja tein peruskurssit niin hyvillä arvosanoilla, että pääsin jatkamaan suoraan aineopintoihin. Aineopintojen alkaessa tiesin, että pystyn tähän ja haluan yliopistotutkinnon. Otin selvää eri yliopistojen eri tiedekuntien sisäänpääsyvaatimuksista ja avoimen yliopiston väylästä. 

Tiellä oppimiseen

Hakukohteekseni valikoitui Tampereen yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta ja siellä elinikäisen oppimisen suuntautumisvaihtoehto. Valitsin Tampereen yliopiston, koska siellä oli tarjolla kiinnostavia kursseja työn muutoksesta ja kehittämisestä sekä hyviä vapaavalintaisia kursseja johtamisesta, organisaatiopsykologiasta, työ- ja virkamiesoikeudesta sekä hallintotieteistä. 

Pääsin syksyllä 2019 sisään ensimmäisellä yrittämällä 109 opintopisteen turvin ja valmistun kasvatustieteiden maisteriksi keväällä 2023. Sain kandidaatin paperit tammikuussa 2021, minkä jälkeen ajatukset seuraavasta urasta alkoivat selkeytymään.  

Olin kuullut TE-palveluista organisaationa paljon hyvää, joten päätin hakea asiantuntijaksi Uudenmaan TE-toimiston yritys- ja rekrytointipalveluihin logistiikan ja rakennus- ja puhtaanapitoalan toimialalle. Minua ei valittu ensimmäisellä kerralla, mutta rekrytoivan henkilön kannustavat sanat saivat hakemaan paikkaa myöhemmin uudestaan. Sain työn, ja sille tielle jäin. Aloitin määräaikaisena ja nyt minulla on virka. Minusta on kiva mennä töihin – ja etätyöpäivinä keittiöön – joka aamu. 

Uuden tutkinnon opiskelu aikuisena ei ole helpoin tie unelmauralle ja unelmatöihin. Se on vaatinut säästöjen kuluttamista, viikonloppujen, juhlapyhien ja lomien uhraamista opintopäiväkirjojen ja esseiden kirjoittamiselle ja tenttiin lukemiselle sekä perheen ymmärrystä. Opiskelu on määrittänyt ajankäyttöäni monta vuotta, mutta on lopulta ollut sen arvoista. En enää hätkähdä vähästä, sillä kaikkea sattuu, kuten COVID19-virus, jonka vuoksi opiskelu muuttui yhdessä yössä etäopinnoiksi. Olemme niin sanottuja koronamaistereita, joilta puuttuu opiskelukaverit ja yhteisö, emmekä ole päässeet tutustumaan yliopiston toimintaan niin hyvin kuin toivoimme. 

Generalisti asiantuntijana

Mitä teen työkseni? Olen generalistiksi valmistunut asiantuntija. Olen ongelmanratkaisija ja -tunnistaja, näen syy- ja seuraussuhteet, hallitsen kokonaiskuvia ja osaan sijoittaa käsiteltävät asiat laajempaan kontekstiin. Lisäksi ajattelen kriittisesti, vaikutan ja osaan dialogin. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta tavoitteisiin on hyvä päästä. Autan pk-yrityksiä rekrytoinnissa, markkinoin palveluitamme, verkostoidun sisäisten ja ulkoisten toimijoiden kanssa, olen mukana Euroopan unionin julkisten työvoimapalveluiden verkoston toiminnassa, kysyn, kuuntelen ja autan kollegoita. Ilman hyvää tiimiä ja osaavia kollegoita tämä työ ei onnistuisi. 

Aikuinen nainen laskeutui lopulta hienosti jaloilleen. Suomessa puhutaan liian vähän erilaisista työurista. Työtehtävät muuttuvat, töitä katoaa ja uusia tulee tilalle. Tämä vaatii sopeutumista niin työntekijältä kuin työnantajaltakin. Olen yhä enemmän konsultti, joka kertoo pk-yrityksille työn muutoksesta, auttaa niitä ymmärtämään oman roolinsa rekrytoinnin onnistumisessa ja neuvoo niille, mitä työntekijät haluavat.  

Työnantajien olisi hyvä tiedostaa, että työpaikoista tulee yhä enenevissä määrin oppimisympäristöjä koulutuksen siirtyessä pois formaalista ympäristöstä. Muutos on työelämässä niin nopeaa, ettei jokainen työnhakija ja -tekijä ole työtehtävänsä valmis ammattilainen. Työssä oppimisen mahdollistaminen on tärkeä kilpailutekijä. Jotta organisaatiot saavat osaavaa ja sitoutunutta työvoimaa, niiden tulee laittaa työssä oppimisen prosessit paikoilleen. Ikä ei ole oppimisen este. 

Koen olevani oikeassa paikassa. Ura yksityisellä sektorilla auttaa ymmärtämään työnantajia ja yritysmaailmaa, eikä yliopistotutkinto ole vain akateeminen meriitti. Varsinkin aikuiskasvatustiede antaa käytännön työkaluja muutoksissa toimimiseen ja toisten tukemiseen. Sen avulla olen myös oppinut ymmärtämään yhteiskuntaa, koulutuspolitiikkaa sekä koulutuksen vaikutusta työelämään. 

Vapaa-ajallani leivon ja vien leipomuksia jauhopeukalottomille ystävilleni, joogaan, käyn vesivoimistelussa ja kiroilen vesijuoksualtaiden ruuhkaa. Jos saisin ison lottovoiton, rakennuttaisin itselleni ainakin 25 metriä pitkän vesijuoksualtaan. Harrastan ”kalliita” viinimarjoja, sillä tulisi kenties edullisemmaksi ostaa niitä kaupan pakastealtaasta, mutta ajatan perheeni viinimarjojen keruuaikaan mökille neljä tuntia yhteen suuntaan ja kerään marjat omista puskista. Useimmiten vesisateessa.  

Opettelen myös uusia taitoja, kuten venetrailerin ja peräkärryn vetämistä auton perässä, vaikka en peruuttele, ja luen ruotsinkielisiä leivonta- ja ruokalehtiä. Työhyvinvointi on myös yksilön asia, minkä vuoksi teen vapaa-ajalla paljon työhön liittymättömiä asioita ja huollan aivojani kirjoittamalla käsin lyijykynällä ja tekemällä käsillä muutenkin kaikenlaista. 

Usko siihen, mikä sinua kiinnostaa ja tee töitä unelmasi eteen. Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet aikuisopiskeluun. Meillä on työpaikkoja, joihin on kiva mennä joka aamu. Minun kohdallani se on Uudenmaan TE-toimiston yritys- ja rekrytointipalvelut.

Outi Tötterman
Asiantuntija, yritys- ja rekrytointipalvelut
Uudenmaan TE-toimisto