Saijan tarina: Urasi voi olla kaikkea muuta kuin lineaarinen – silti kaikesta on hyötyä

Uratarina

Muistan ikuisesti, kun tiimiläiseni kommentoi minulle, että monella ura on hyvin lineaarinen ja selkeästi nousujohdatteinen ja sinulla se on varsinainen sillisalaatti. Arvostan kommenttia todella paljon, koska se kuvaa omaa polkuani todella hyvin.

Urani on ollut erittäin vahvasti intuition kuuntelemista ja eteenpäin menemistä sinne, mikä kutsuu puoleensa. Olen aikanaan lähtenyt opiskelemaan ravintolakokiksi. Kokin tehtävät kiinnostivat, koska ammatissa pääsee luomaan kaunista käsillään. Opintojen jälkeen olin kuitenkin aivan hukassa, enkä tiennyt, mitä haluan tehdä loppuelämäni. 

Asuin nuoruuteni pk-seudulla. Kokkiopintojen jälkeen otin ja lähdin Lapualle, jossa kävin työllisyyspalveluiden järjestämän, nuorille suunnatun pajan. Siellä pidetyssä valmennuksessa pohdittiin tulevaisuuden työsuunnitelmia. Ainoa, mikä minua kiinnosti, oli ihmisten auttaminen, joten hain Seinäjoelle sosionomiopintoihin.  

Minua hävetti hirveästi, että minulla on lukihäiriö, enkä uskaltanut kertoa siitä pääsykokeissa. Siihen aikaan lukihäiriötä kohtaan oli vielä paljon stigmoja – erityisesti omien korvien välissä. Vaikka en kertonut asiasta, pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan varasijalta. Opintojen alkamisen jälkeen huomasin, että erityisesti lapsiperheet teemana kiinnosti minua. Tämän vuoksi lähdin työskentelemään lastensuojeluun. 

Vuodet erilaisissa töissä ennen opintoja ja niiden välissä olivat hyvin elämyksellisiä. Tein siivoojan työtä, ja tutuiksi tulivat niin lentokenttä kuin tehdashallitkin – ja kaikki siltä väliltä. Yhden kesän olin töissä PowerParkissa huvilaitekuljettajana. Noiden vuosien aikana sain monia hyviä kokemuksia työelämästä ja asiakaspalvelusta sekä opin työotteen, joka on säilynyt, missä tahansa olenkin työskennellyt. 

Valmennusopinnot antoivat uusia näkökulmia ihmisten kohtaamiseen

Sosionomiopintojen lopulla jäin kaipaamaan lisää välineitä ihmisten kohtaamiseen. Siksi lähdin opiskelemaan yksityisessä koulussa ammattivalmentajaksi, tällä hetkellä trendikkäästi kutsuttuna Life Coachiksi. Tämä oli aikaa ennen kuin valmentajuus oli trendikästä. Meitä oli vain kaksi 24-vuotiasta opiskelemassa näitä johtajuuden taitoja muiden reippaasti työelämässä pidemmällä olevien kanssa. Kokemus oli sanalla sanoen mullistava. Valmennusopinnoista sain paljon välineitä ihmisten kohtaamiseen sekä tunnetaitojen ja itsetuntemuksen parantamiseen. 

Olen aina ollut intohimoisesti kiinnostunut itseni ja muiden kehittymisen edistämisestä. Tätä olen päässyt toteuttamaan työelämässä kaikissa tehtävissäni. Itseäni kiinnostavat asiat ovat useimmiten löytyneet rapakon toiselta puolelta. Esimerkiksi kirjailijat Brené Brown sekä Simon Sinek ovat kirjoittaneet minua kiinnostavista asioista. 

Olen harrastanut vuodesta 2014 lähtien aktiivisena jäsenenä nuorkauppakamaritoimintaa. Sitä kautta olen päässyt opiskelemaan learning by doing -mentaliteetilla. Olen vetänyt erilaisia yhteiskuntaa tai ihmisten osaamista kehittäviä projekteja, joita ovat olleet esimerkiksi Joulupuu-keräys ja mentorointiohjelma sekä tehnyt yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja verkostoitunut todella erilaisten ihmisten kanssa läpi eri ammattikenttien. Harrastustoiminnassa olen päässyt myös harjoittelemaan esiintymistaitoja. Epäonnistumalla oppii paljon ja nopeasti. 

Projektipäällikön tehtävä osoittautui unelmien täyttymykseksi

Olen urani aikana työskennellyt aina sellaisten aiheiden parissa, jotka puhuttavat mediassa. Kun oli lastensuojelutyön kriisi, olin töissä sijaishuollossa. Kun tapahtui laajamittainen maahantulo turvapaikanhakijoiden myötä, olin töissä vastaanottokeskuksessa. Kun oli koronakriisi, olin töissä ELY-keskuksessa auttamassa yrittäjiä parhaani mukaan. 

Ennen ELY-keskusta kävin tekemässä muutaman vuoden töitä TE-palveluissa. Sieltä siirryin ELY-keskukseen vetämään Perhevapaalta työhön -pilottihanketta. Aloitin myös YAMK-opinnot (MBA). Urallani on tapahtunut suuri muutos ennen ja jälkeen ELY-keskuksen, aivan kuin omassa itsetuntemuksessani ennen ja jälkeen valmennusopintojen. 

Minun oli helppo tarttua projektipäällikön tehtävään, koska olin kerryttänyt paljon kokemusta erilaisista työtehtävistä asiakaspalvelusta myyntiin. Tuon kokemuksen avulla minun oli helpompi lähteä myymään hankeideaa pilottialueille sekä rakentaa ja räätälöidä toteutusta sopivaksi eri alueille Lapista etelään. Hanke oli erittäin onnistunut, ja sen myötä perustettiin Perhevapaalta työelämään -jatkohanke. Aivan kaikki työkokemus on siis merkityksellistä, vaikka sitä ei aluksi sellaiseksi ehkä mieltäisikään. 

Hankkeen vetäjänä on ollut mielenkiintoista pohtia oman tiimin hyvinvointia ja rekrytointien tekemistä. Johtaminen on itselleni luontaista – se on aivan huikeaa. Lisäksi olen saanut tehdä erilaisia kehittämistehtäviä, kuten tilaisuuksien fasilitointia ja palvelumuotoilua, ja olen laittanut itseni likoon niin videoiden kuin erilaisten yhteistyöprojektienkin tekemisen kautta. Tämä työtehtävä on ollut varsinainen unelmien täyttymys. 

Sinä pystyt mihin vain – kahdeksan oivallusta urani varrelta

Kun kävin läpi hyvin mielenkiintoisia uraliikahduksiani ja elämänpolkuani, mieleeni nousi muutamia oivalluksia, jotka haluan jakaa kanssanne. 

1. Koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla uutta tai opetella jotain, mitä et ole koskaan ennen tehnyt. Uuden kokeileminen ja oppiminen voi antaa energiaa ja uutta näkökulmaa nykyhetkeen. Lisäksi aina kannattaa panostaa tunne- ja alaistaitojen sekä ihmisten kohtaamisen oppimiseen. Pidä kuitenkin huolta itsestäsi ja aseta rajat, jotta vältät itsesi uuvuttamisen. 

2. Turvallisuus on tärkeää. Uuden opettelu tai itsensä esille laittaminen voi pelottaa. Onko kuitenkin vielä pahempaa se, että ei edes kokeile? Minusta on. On tärkeää ymmärtää omaa mekaniikkaa, sillä hermosto voi reagoida vahvasti, kun olemme yrittämässä jotain uutta. On olemassa paljon erilaisia keinoja, joilla voi luoda itselle turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi mindfulness on siihen hyvä keino, jota kannattaa kokeilla. 

3. Sinä pystyt ihan mihin vain. Sinussa on paljon potentiaalia. Se voi olla itsellesi jo päivänselvää tai vielä tekeytymässä. Vahvuutesi eivät koskaan ole itsestään selviä, ja ne tekevät sinusta ainutlaatuisen. Usko omaan osaamiseesi ja jatka kehittymistä tarpeen mukaan. Muista olla aina itsesi puolella. 

4. Epäonnistuminen on aidosti tärkeä oppikokemus. Olen mokannut matkallani lahjakkaasti – ja monesti. Jokaisesta kerrasta olen saanut paljon osaamista pakkiini. Älä pelkää epäonnistumista, koska pelko rampauttaa ja aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin itse epäonnistuminen. Mokan sattuessa on kuitenkin tärkeää ottaa vastuu siitä, mitä on tapahtunut ja tehdä parhaansa sen korjaamiseksi.

5. Juhlista onnistumisiasi. Älä unohda, että matkan teko on tärkein osa tätä elämää.

6. Meillä monilla on paljon harjoiteltavaa hyvän vastaanottamisessa. Jos et tiedä, miten reagoida kehuun, harjoittele sanomalla vain “kiitos”. Se riittää. Muista myös antaa muille palautetta asioista, joita arvostat heissä. Liian usein unohdamme tuoda ne näkyväksi, koska koemme ne itsestään selviksi. Laitetaan hyvä kiertoon, sillä se tekee hyvää meille kaikille.

7. Me emme koskaan ole valmiita, ja aina voi oppia uutta. Jos et tiedä, mitä haluat oppia, ei hätää – se on normaalia. Olen päästänyt irti kysymyksestä ”mikä minusta tulee isona?” ja ajattelen niin, että olen aina menossa kohti seuraavaa itseäni kiinnostavaa ja merkityksellistä asiaa. Eikä sen välttämättä tarvitse edes liittyä työhön.

8. Muista ilo! Elämässä tulee vastaan haasteita ja yllättäviä tilanteita, mutta muista silti löytää toiveikkuutta, missä ikinä oletkaan. Joskus on hyvä pohtia omaa tilannetta vähän pidemmällä perspektiivillä. “Mitähän 80-vuotias minä sanoisi minulle tässä ja nyt?” Anna itsellesi lupa nauttia elämästäsi.

Kiteytys

Työkokemusta minulta löytyy nuoresta saakka ennen opintoja, niiden välissä ja niiden jälkeen noin 20 vuoden edestä. 

Koulutukseni ovat Tradenomi (YAMK) (2020), Brave New Leader -koulutus (2020), Life Coach (2009–2011), Sosionomi (AMK) (2010) ja Ravintolakokki (2004).

Saija Enqvist