Tarjan tarina: Tein sitä, mitä oli tarjolla

Seuraavaksi lähdin lukemaan paperiprosessinhoitajaksi Mänttään. Tämä koulu jäi kuitenkin puoli vuotta vajaaksi, kun pääsin opiskelemaan laboratoriotekniikkaa Vantaalle. Opiskeluaikanani tein kesät töitä Metsä-Serlalla Äänekoskella, jonne tein myös lopputyöni. Valmistumisen jälkeen pääsin työskentelemään kalanviljelylaitokselle, joka oli hieno paikka tällaiselle kalastusta harrastavalle.

Työt jatkuivat kemianteollisuudessa Genencorilla. Tässä työssä osallistuin ISO 9000 -laatujärjestelmän kehittämiseen, minkä myötä minulle tuli ulkomaan komennuksiakin. Tässä työssä altistuin tuotantohomeille ja sairastuin. Olin todella huonossa kunnossa, mutta nykyään pärjään sairauden kanssa, kunhan vältän homeille altistumista. Koska kyseessä on ammattitauti, kouluttauduin uudelleen tietoliikenneinsinööriksi.

Opiskelu tapahtui pitkän matkan päässä, ja matkoihin meni kaksi tuntia päivässä. Lisäksi vastuullani oli pienen lapsen hoito, kun mieheni oli vuorotyössä. Tämä kaikki teki opiskelusta haastavaa. Teoriaopintojen jälkeen tein lopputyöni Jämsän kaupungille puhelinkeskusjärjestelmän uudistamisesta. Samaan aikaan tein osa-aikaisena tutkimushankevalmistelua Jyväskylän ammattikorkeakoululle. Haasteista huolimatta valmistuin reilun kahden vuoden kuluttua opintojen aloituksesta.

Ajattelin, että työtä kyllä löytyy. Mutta ei se niin helppoa ollut. Pääsin opettamaan ammattikouluun tietoliikenneasentajia. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että tilat eivät sopineet minulle, joten etsin uuden työn. Pääsin töihin Soneralle tekniseen asiakaspalveluun. Työmatka oli pitkä ja muutto uusiin tiloihin olisi pidentänyt työmatkaa entisestään, joten etsin työn lähempää kotia.

Aloitin työskentelyn Työvalmennussäätiöllä nuorten ATK-kierrätyspajan vetäjänä. Työ oli hyvin monipuolista ja hauskalla tavalla haastavaa. Ohjasin kahdelle nuorelle ammatillisen tutkinnon oppisopimuksella. Tuntui hyvältä, kun pystyin auttamaan heitä. Sain työskennellä myös muiden kuntoutettavien kanssa, koska tulin hyvin toimeen koko kuntoutettavien kirjon kanssa. Valitettavasti näissäkin tiloissa syntyi kosteusteknisiä ongelmia, minkä seurauksena jouduin taas kerran etsimään uutta työtä.

Palasin korjattuihin ammattiopiston tiloihin opettamaan. Pian kuitenkin selvisi, etten pysty edelleenkään olemaan tiloissa, joten taas kerran piti lähteä etsimään uutta. Tässä kohtaa suoritin opettajan pedagogiset opinnot.

Kirjoitin valehtelematta yli 150 hakemusta 

Jämsässä alkoi Keski-Suomen yhteisöjen tuen järjestöjen kehittämishanke, johon pääsin hanketyöntekijäksi. Työtiloja tarjottiin tiloista, joissa en voinut olla, mutta onneksi sain tehdä työtä kotona. Tämä työ opetti paljon. Opin tulemaan toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ja järjestämään suuriakin tapahtumia. Onnistuin hankkeessa hyvin ja voin olla ylpeä itsestäni, sillä hankkeen aikana kehitettyjä toimintamalleja jäi käyttöön. Projektit ovat kuitenkin aina määräaikaisia, joten taas olin etsimässä työtä.

Seuraavaksi toimin teknisen työn opettajan sijaisena yläasteella. Työ oli kivaa, mutta haastavaa, sillä ryhmät ovat suuria ja riittämättömyyden tunne syö motivaatiota. Yksin ei ehdi kaikkia opettamaan, ja aina joku kärsii.

Sitten tuli tilanne, että töitä ei yrityksistäni huolimatta löytynyt. Päädyin TE-toimiston ostamaan, insinööreille suunnattuun Rekry-hybridikoulutukseen. Koulutuksessa opettelimme uuden suunnittelutyökalun, ja harjoitteluni tein Harvialla Muuramessa. Siellä tuli tutuksi SolidWorks ja Vertex entisen Autocadin lisäksi. Työpaikkaa ei tästä kurssista kuitenkaan auennut.

Uusi työ löytyi määräaikaisesta tietopäivittäjän työstä kantaverkkoyhtiöstä. Työssä tuli opittua taas pari uutta työvälinettä ja sähköasemien anatomia tuli paljon tutummaksi. Täällä sain myös hyödyntää entisiä taitojani, kun järjestimme uudella asemalla avoimien ovien päivän. Hoidin tutun yhteistyökumppanin kanssa tarjoilut n. 150 ihmiselle maasto-olosuhteissa. Tästä sain kovasti kehuja talon johtajistolta. Työ oli valitettavasti määräaikainen, ja taas alkoi hakemusten kirjoittaminen.

Kirjoitin valehtelematta yli 150 hakemusta, joista suurimpaan osaan en saanut edes vastausta. Pääsin muutaman kerran haastatteluun ja jäin aina nuorempien jalkoihin. Sukuseuran hallituksen kokouksessa tuli puhetta työnhausta ja kiitos sukulaiseni, työ asfalttiasemalla alkoi seuraavalla viikolla.

Aloitin siis YIT:llä asfalttityöntekijänä. Aluksi työhön kuului vaaka-aseman ja ympäristöasioiden hoito. Tarkemmin sanottuna tarkastin tulevia kierrätysasfalttikuormia sekä tein raportteja. Pari kesää meni näissä töissä sekä aseman tietoteknisenä tukena.

Ajan kuluessa vaaka-aseman hoito ei vaatinut enää täyttä työpanosta, joten siirryin opettelemaan laboratorion töitä siinä sivussa. Pari kesää olin edeltäjäni työparina laboratoriossa. Työtä tehtiin kahdessa vuorossa hyvin paljon. Kesällä 2022 olin jo yksin vastuussa laboratoriosta, mutta hoidin myös vaaka-asemaa sen, mitä muilta töiltäni ehdin. Työ on hyvin fyysistä ja erittäin urakkaluontoista.

Koen, että olen saanut tehdä monia hienoja asioita elämäni varrella

Työskentelen edelleen valmentajana ja avustajana sokealle maajoukkueampujalle sekä tuntiopettajana puukkokurssilaisille työväenopistolla. Valmentajan urani huippukohta on vielä tulossa, mutta paras kokemus tähän mennessä on marraskuulta 2022, kun sijoituimme MM-kilpailussa sijalle neljä. Valmennus on antanut minulle mitä suurimmassa määrin hienoja onnistumisia ja kokemuksia. Opettaminen on toinen luontoni, joten taitojeni jakaminen on ilo.

Työelämän haasteista voisin sanoa, että työssä sairastuminen asetti palikat ihan eri asentoon. Olen hyvin tarkka työsuojelusta ja turvallisuudesta työssä, mikä ei ehkä miellytä kaikkia. Sen kuitenkin sanon, että terveyttä ei kannata uhrata työlle. Toinen merkittävä haaste työelämässä on ollut huono johtaminen. Jos jotain saisin muuttaa, lisäisin johtamisen koulutukseen pakolliseksi tunneälyn opetuksen. Kyky kuunnella työntekijää oikeasti on hyvän työyhteisön merkki.

Sitä voi miettiä, miten erilaisia työurat voivat olla. Siskoni teki 42 vuotta uraa samassa työpaikassa, ja minulla on hieman erilainen ura. Ei ainakaan tylsää ole ollut, joskaan ihan helpolla ei ole päässyt.

Lapsuuden haaveeni oli lääkärin ammatti, mutta se ei toteutunut. Koen, että olen saanut tehdä monia hienoja asioita elämäni varrella. Eniten nautin siitä, kun saan valmentaa ja opettaa. Pidän siitä, että saan toisen ihmisen tajuamaan omat kykynsä ja ottamaan ne käyttöönsä. Monipuolinen kokemus on antanut näkemystä asioihin. Koen, että uteliaisuus on yksi hyvistä ominaisuuksistani, ja pyrinkin perehtymään aina huolellisesti siihen tehtävään, jota kulloinkin teen.

Vapaa-aikana lataan akkuja luonnossa kalastellen ja metsästä monipuolisesti nauttien. Urheilu kuuluu edelleen vapaa-aikaani, vaikka kilpailuvietti on vuosien varrella laantunut. Kädentaitoja harrastan monipuolisesti, lähinnä teknisiä töitä.

Tarja Sorri