Kartoittaja

Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi. 

Toimin kartoittajana Maanmittauslaitoksella. Tehtäväni on päivittää kansallista maastotietokantaa, jonka perusteella tuotetaan maastokarttoja. Työssäni tutkin stereoilmakuvia ja laserkeilauksen tuottamaa aineistoa, joiden pohjalta tehdään uusia karttatuotteita. Karttapohjalla ei välttämättä näy kaikki muutokset, kuten uudet rakennukset tai tuulivoimalat, joten tehtäväni on huomata nämä puutteet ja lisätä ne kartalle. Kesällä työhöni kuuluu maastokäyntejä, jossa selvitetään epäselviä tapauksia, kuten puiden alle jääneitä rakennuksia, jotka eivät näy kuva-aineistoissa kunnolla. Talvisin käydään toimistolla alueita läpi ilmakuvien ja muiden karttalähteiden perusteella. 

Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin? 

Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kartoista. Muistan, että äitini ehdotti minulle maanmittausinsinöörin koulutusta, mutta tuossa vaiheessa en kuitenkaan kuunnellut äitiäni. Myöhemmin olin töissä tehtaalla, jossa aloin pohtimaan, että mitähän muuta työtä sitä voisi tehdä. Huomasin, että Lapin ammattikorkeakoulu järjestää maanmittaustekniikan monimuotokoulutusta, jossa opetus järjestetään iltaisin etäyhteydellä ja muutamina päivinä vuodessa lähiopetuksena Rovaniemellä. Hakeuduin koulutukseen ja pääsin sisään. 

Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi. 

Tyypillisenä työpäivänä tulen töihin, laitan tietokoneen päälle ja käynnistän tarvittavat ohjelmat. Jos työn alla on uusi alue, avaan ilmakuvat ja laitan ilmakuvastereoparien tarkasteluun tarvittavat stereolasit päähän. Stereolasien avulla erotan maaston muodot ja saan tarkempaa tietoa maaston eri kohdista. Alan käymään aluetta systemaattisesti läpi tarkastelemalla esimerkiksi, onko suot oikein, missä menee tiet tai onko uusia rakennuksia. 

Sen jälkeen tarkistan laserkeilauksesta saatavan vinovalovarjosteen avulla löytyykö sellaisia ojia tai tervahautoja, jotka tulisi lisätä kartalle. Näiden aineistojen lisäksi vertaan karttaa muihin kartta-aineistoihin, kuten Metsähallituksen karttoihin tai moottorikelkkareittikarttoihin. Metsähallituksen retkeilykarttojen perusteella lisätään esimerkiksi laavuja kartalle. 

Tämän jälkeen silmäillään kartta tarkistuksenomaisesti läpi. Tarkistetaan, että tekstit ovat sopivissa kohdissa, eivätkä esimerkiksi rakennuksien päällä. Sitten kartta tarkistetaan vielä siihen tarkoitetulla ohjelmalla virheiden välttämiseksi. Lopuksi kartta rekisteröidään ja siitä tulee kaikkien saataville joko maksullinen tai maksuton karttatuote, jonka voi ladata verkosta. 

Millaisessa työympäristössä tai millaisina työaikoina työskentelet? 

Työympäristö on syksystä kevääseen toimisto ja kesäisin maasto. Kesällä maastossa menee yhteensä noin neljä viikkoa. Maastot sijaitsevat Oulun alueella, mutta esimerkiksi viime kesänä olin Posiolla maastotyötä tekemässä. Työ on itsenäistä, mutta Oulussa kaikki kartoittajat istuvat toimistolla samassa kerroksessa, joten neuvoa kysytään toisilta jatkuvasti. 

Työaika on liukuva virka-aika, mutta pääsääntöisesti kello 8-16.00. Meillä on etätyömahdollisuus, mutta stereotyötä voi tehdä vain toimistolla.  

Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan? 

Kartoittajan työ edellyttää kiinnostusta luontoa ja luonnossa liikkumista kohtaan. Kesällä maastotyötä on suuri osa työstä. Lisäksi kartoittajan ammatissa pitää olla hyvä näkökyky, jotta selviytyy lasit päässä tehtävästä stereotyöstä. Itselläni tätä testattiin työhaastattelussa. 

Hyvä kartoittaja havainnoi ympäristöään jatkuvasti maastotyötä tehdessään ja huomaa muutokset. Esimerkki muutoksesta on talopakettiyritysten kyltit, joissa ilmoitetaan uudesta rakenteilla olevasta omakotitalosta. Tällaisista muutoksista meillä ei aina ole ennakkotietoa. 

Paikkatieto-osaaminen ja digitaidot ovat tärkeitä kartoittajan ammatissa tulevaisuudessa. Nykyään on paljon paremmat aineistot ja välineet kuin mitä vanhemmilla kartoittajilla on ollut käytössään uran alussa. Tekniikan kehityksen myötä maastotyön osuus on vähentynyt ja vähenee todennäköisesti jonkin verran myös tulevaisuudessa.  

Mikä on parasta ammatissasi? 

Parasta kartoittajan ammatissa on se, että työ on yhdistelmä siistiä sisätyötä ja maastotyötä. Parhaimpana päivänä kävelet maastossa ja saat katsella hienoja maisemia. Kävelet paikkoihin, joihin ei muuten tulisi mentyä. Tällaisia ikimuistoisia työpäiviä vietin viime kesänä Posion Korouomalla. 

Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta? 

Joskus jatkuva istuminen tai seisominen tietokoneen ruutua tuijottaen tuntuu tympeältä. Työtä tehdään myös säiden armoilla. Jos lunta olisi vähemmän, voisi maastotöitä jakaa tasaisemmin, mutta Suomessa on talvisin aina liikaa lunta maastotöitä ajatellen. 

Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee kartoittajan ammattia? 

Ei kannata liikaa stressata sitä että, osaako riittävästi koulutuksesta valmistuessaan. Jos kartoittajan töihin pääsee, niin työssä kyllä oppii. Kartoittajan työ saattaa näyttäytyä opintojen aikaan näkymättömänä ammattina. Oman kokemukseni mukaan opinnot keskittyvät enemmän lainsäädäntöön ja maankäyttöön, joita toimitusinsinöörin työssä tarvitaan. On hyvä tiedostaa, että tällainenkin mahdollisuus on olemassa maanmittausinsinöörin koulutuksella. 

Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden?  

Voisin kuvitella, että työllistymisnäkymät ovat hyvät. Ainakin omassa työpaikassani tulee tapahtumaan eläköitymistä tulevina vuosina. Uskon, että tilanne on sama muuallakin Suomessa. Tietotekninen osaaminen ja tekoälyyn pohjautuvat ratkaisut ovat tulossa entistä vahvemmin osaksi kartoittajan työtä, joten siihen kannattaa varautua.