Näin rekrytoitiin Janne, näin hänen sijaisensa

Koska perinteiseen rekrytointiprosessiin ei ollut aikaa eikä resursseja, työnantaja etsi nopeinta tapaa palkata uusi työntekijä. Hän löysi te-palvelut.fi -sivustolta CV-netin, jonne työnhakijat saattoivat jättää anonyymin esittelyn itsestään ja työnantajat etsiä sopivilla hakusanoilla työntekijää.

Periaatteessa etsiminen oli mutkatonta, mutta yllättäen ongelmaksi muodostui nimenomaan se hakusana ja sen aiheuttamat rajaukset: milloin esille nousi täysin alaa sivuamattomien tietoja, milloin ei mitään. Yrityksen ja erehdyksen ja kymmenien luettujen koulutus- ja työkokemustietojen jälkeen löytyi se riittävän rajaava, mutta kuitenkin juuri oikeanlaisia työnhakijoita esille tuova hakusana (uteliaille tiedoksi, se oli ”traktori”).

Nopea rekrytointi vanhaan tapaan

Työnantajan piti päättää, painottaako koulutusta, osaamista vai työkokemusta. Parhaiten työnantajan osaamistoiveita vastasi Jannen laatima CV. Se oli niukka, mutta siinä kerrottiin kaikki olennainen työn tekemisen kannalta.

Janne ei luvannut olla iloinen ja pirteä piristysruiske työyhteisölle, mutta sen sijaan hän luetteli ne työtehtävät, joissa katsoi olevansa omimmillaan. Tai tässä vaiheessa työnantaja ei vielä tiennyt, että kyseessä oli Janne, koska CV oli nimetön. Vasta yhteydenotto palvelun välittämällä sähköpostilla ja Jannen vastaus siihen kertoivat, kenestä oli kyse.  

Työnantaja kertoi sähköpostissaan tilanteen: olisi työ, joka tarvitsi tekijää heti. Janne vastasi samana päivänä, työnantaja soitti samantien kutsun haastatteluun, tapaaminen sovittiin seuraavaksi päiväksi ja työsuhde alkoi kolme päivää myöhemmin maanantaina.

Puolin ja toisin oltiin vähän varpaillaan, koska Janne oli vastavalmistunut, kyseessä oli ensimmäinen oikea työpaikka ja siihen liittyi muutto pois tutuista ympyröistä, sopeutuminen keski-ikäisistä koostuvaan työyhteisöön ja paljon uuden oppimista. Sovittiin, että katsellaan kolme kuukautta. Työsopimukseen se kirjattiin koeajaksi.

Työyhteisön tärkeästä lenkistä duplojen maailmaan

Neljän vuoden aikana Jannesta on tullut tärkeä lenkki työyhteisössään. Työnantaja ei etsinyt innokasta ja aktiivista asennetta omaavaa, itsenäiseen työskentelyyn kykenevää kommunikointitaitoista monen suuntaan joustavaa ryhmätyöpersoonaa, jolla on kyky hahmottaa kokonaisuuksia pikkutarkasti ja joka viihtyy hektisessä työympäristössä. Työnantaja etsi luotettavaa tekijää, joka ymmärtää, mitä ollaan tekemässä, miten ja miksi – ja juuri siihen Janne on osoittanut olevansa tismalleen oikea henkilö.

Eilen Janne kertoi jäävänsä maaliskuussa perhevapaalle. On isän vuoro jäädä kotiin rakentamaan duplolinnoja toukokuussa syntyneen esikoisen kanssa.

Jannen sijainen haetaan uudella tavalla

Tänään työnantaja ei mene CV-nettiin, sitä ei enää ole. Sen sijaan hän avaa Työmarkkinatorin ja laatii sinne työpaikkailmoituksen vuoden sijaisuudesta. Sopivia ehdokkaita voi etsiä heti selailemalla työntekijäsuosituksia, ilmoitusta ei välttämättä tarvitse julkaista. Jossain taustalla ronksuttaa tekoäly, joka vertailee työpaikkailmoituksen tekstiä potentiaalisten työnhakijoiden työnhakuprofiileihin etsien digikielellä matchia eli yhteensopivuutta. Hakusanojakin voi käyttää, jos sitä tuntuu, mutta nykypalvelu on paljon muinaista CV-nettiä toimivampi.

Toista Jannea Työmarkkinatorilta ei löydy, mutta toivottavasti siellä on joku samanlaisella asenteella varustettu Leevi tai Laura valmiina oppimaan, osaamaan ja tekemään. Tällä kertaa ei tarvitse aloittaa ensi maanantaina, mutta mielellään jo helmikuun alussa. Janne on luvannut huolehtia perehdytyksestä.

Leena Lietzén

kehittämisasiantuntija, KEHA-keskus