Vieraskynä: Ohjaus toimijuuden tukena

Työskentelin ohjauksen parissa pitkään. Työni painottui ohjaukseen, jossa ihmisiä rohkaistaan eteenpäin uralla tai opinnoissa. Työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologina tuin asiakkaitani kahdenkymmenen vuoden ajan elämänkokoisissa ratkaisuissa kohti työelämää, opintoja, joskus eläkettäkin. Jyväskylän yliopistossa opetin ohjausta tuleville koulujen opinto- ja oppilaanohjaajille ja viimeisimmissä tehtävissä valtion hallinnossa siirsin ohjauksen oppeja TE-toimistojen asiakaspalveluhenkilöstölle. Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriössä työskennelleen psykologikollegan Ari-Pekka Lemisen kanssa muotoilimme uraan ja oppimiseen liittyvästä ohjauksesta seuraavanlaisen määritelmän.

Ohjaus on asiakkaan ja ohjaajan hyvää keskustelua ja työskentelyä erilaisten menetelmien avulla. Tavoitteena on, että asiakkaan näkymä sekä omaan itseen että oppimisen ja työn maailmaan laajenee, syvenee ja monipuolistuu. Ohjauksen avulla asiakas kykenee luomaan henkilökohtaisen toimivan suhteen oppimiseen ja työhön ja tekemään näihin liittyviä ratkaisuja sekä rakentamaan toimivan oppimis- ja työuran.

Ohjauksessa on keskeistä muistaa, että ihminen itse tekee ratkaisut. Ne eivät tule valmiina ulkoapäin, eikä ohjaaja ota vastuuta toisen ihmisen elämästä. Varsinkin nuorena, oman psykologityöni alussa, muistan kantaneeni liikaa asiakkaan kuormia, kuljettaneeni huolet jopa kotiovelta sisään – kunnes ajan kuluessa tuli herättävä oivallus siitä, että jokainen elää itse oman elämänsä ja ohjaajana olen vain yksi ihminen hänen todellisuudessaan.

Työssä tärkeää on asiakkaan kuunteleminen (ja myös kuuleminen), läsnäolo kohtaamisessa ja riittävän ajan antaminen. Tuloksellinen ohjaus ei aina vaadi pitkiä prosesseja asiakkaan kanssa. Sitä ajan antaminen ei tarkoita. Joskus riittää lyhyt ja laadukas kohtaamisen tila, jossa tehdään suuria oivalluksia. Joskus asiakastyössäni hämmästyttivät tilanteet, joissa olin itse valmistautunut pitkään yhteistyöhön, mutta asiakas saapui toiseen tapaamiseen valmiin ammattisuunnitelman kanssa. Mielestäni ohjaustyössä olennaista on joustavuus, asiakastarpeen huomioiminen tilanteessa, myös ajan antamisen suhteen. Tarpeen saa selville vain olemalla läsnä ja esittämällä oikeita kysymyksiä.

Häiriötekijöitä ohjaamisen hetkiin tarjoutuu valitettavasti paljon – joustamattomat rakenteet, työn luonnetta huomioimattomat tilaratkaisut, liiallinen määriin ja suoritteisiin keskittyminen, jopa ohjaajan oma väsymys tai joskus epävarmuus työn tavoitteista. Olen pitkään työskennellyt myös työnohjaajana, ja moni ohjaustyötä tekevä asiakkaani on tuonut vahvasti esille huolensa ulkoisten tekijöiden vaikutuksista omaan työhönsä, asiakkaiden kohtaamiseen ja työn laatuun – sekä tietysti omaan jaksamiseensa.

Mikä on teoksen keskeinen anti ja miksi se pitää vielä kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen pintansa?

Ohjauksen ammattilaisen olisi äärettömän tärkeää pitää huolta omasta ohjausosaamisestaan – se auttaa myös niissä tilanteissa, kun ulkoiset vaatimukset nousevat liian suuriksi. Opiskelu antaa sekä uutta osaamista että tukee omaa työhyvinvointia. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto harvoin tarjoaa sellaisenaan valmiuksia vaativiin ohjaustehtäviin. Hyödyllisiä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi uraohjauksen erikoistumisopinnot, joskus oman organisaation ohjauksen täydennysopinnot, työnohjaajakoulutus, opinto-ohjaajien koulutus. Mutta jos ei ole mahdollisuutta kouluttautua, kannattaa ainakin perehtyä itsenäisesti aiheeseen kirjallisuuden avulla. Siispä suosittelen ainakin yhtä kirjaa.

Vuonna 2000 psykologin työpöydälleni ilmaantui vihreä pehmeäkantinen kirja, jonka kannessa luki: R.Vance Peavy. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön, Psykologien kustannus Oy. Kirjan oli lähettänyt työministeriö. Kirja teki vaikutuksen filosofis-käytännöllisellä otteellaan ja lämmöllä, jolla kirjoittaja asiakkaisiin suhtautui. Jyväskylän yliopistossa opinto-ohjaajien koulutuksessa kirja oli yksi keskeisimmistä ohjauksen vuorovaikutusta käsittelevistä lähdeteoksista, mukaan lukien kaksi muuta saman kirjoittajan teosta. Sanoma ei ole vanhentunut näinä vuosina, mutta kirjan painos on loppu ja ulkoasu vanhentunut. Päättäessäni työurani TE-hallinnossa 2021 saimme monen ihmisen yhteistyönä aikaan sen, että kirja ilmaantuu digitaalisena versiona kaikkien helposti ja ilmaiseksi saataville.

• Kirjan löydät tästä linkistä.

Mikä on teoksen keskeinen anti ja miksi se pitää vielä kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen pintansa? Peavyn näkökulma ihmisen elämään ja ohjaukseen on kokonaisvaltainen – jokaisella on oma, monesta asiasta ja ihmisestä koostuva elämänkenttä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja tämä ”kaikki” on hyvä tehdä ohjauskeskustelussa ja mieluusti myös visuaalisesti näkyväksi. Vaikka olenkin taustaltani psykologi, minussa asuu myös sosiaalipsykologi, sosiologi, filosofi ja joskus teologikin. Ohjaustyössä on ollut helppo soveltaa arkeen Peavyn monipuolista ajattelua, jossa eri tieteenalat ovat ystävällisissä väleissä keskenään. Nykyisessä psykoterapeutin työssäni Peavyn näkemykset ovat edelleen vahvasti mukana.

Peavyn tärkeä viesti ohjauksen ammattilaisille liittyy asiakkaan ja ohjaajan rooleihin. Ohjaus on yhteistyötä, jossa asiakas on itse oman elämänsä asiantuntija, subjekti, ei toimenpiteiden kohde tai potilas. Ohjaaja luo yhdessä asiakkaan kanssa ymmärrystä siitä, mistä kaikesta tilanteessa onkaan kysymys. Ohjaajan tehtävänä on tukea toista ihmistä kohti laajempaa visiota. Nykykielellä ilmaistuna: ohjaus tukee asiakkaan toimijuutta.

Oma viestini ohjaustyötä tekeville: työ parhaimmillaan antaa myös tekijälleen iloa ja energiaa, varsinkin silloin, kun löytyy ratkaisuja ja asiakkaan asiat etenevät.

Merja Niemi-Pynttäri
Psykologi, työnohjaaja, psykoterapeutti