Lapsuuden toiveammatti toteutui oppisopimuksella

Haastattelu

Ajattelin kultasepän ammattia jo melko nuorena. Muistan lapsuudestani television kahvimainokset, joissa kuvattiin perinteisiä käsityöntekijöitä. Sarjassa oli mukana myös kulta- tai hopeaseppä. Vaikka mainoksen antama kuva ammatista olikin varsin romantisoitu, se jäi jotenkin mieleen ja herätti kiinnostuksen.

Ester 3

Ester Eriksson, 22 v, Porvoo

Piirtäminen, käden taidot ja kaikenlainen luova tekeminen ovat olleet vahvasti läsnä lapsuudessani. Äiti ompeli paljon ja me lapset kuljimme hänen tekemissään vaatteissa. Olen viidestä sisaruksesta nuorin ja kaikki meistä ovat kouluttautuneet tavalla tai toisella taiteelliselle alalle.

Neljätoistavuotiaana tulin kansalaisopiston hopeakorukurssille Aurumiin - tähän samaan kultasepän pajaan, jossa nyt teen töitä. Olin tosi innostunut kokeilemaan millaista hopean työstäminen on. Työvaiheet olivat aika erilaisia kuin ennakkoon kuvittelin, mutta pidin tekemisestä heti kovasti. Alusta saakka minua on viehättänyt tarkkuus, jolla esineen pystyy toteuttamaan, kunhan vain jaksaa työstää materiaalia riittävän hitaasti. Korun valmiiksi saaminen tuntuu kerta toisensa jälkeen hienolta.

Kurssien kautta kesätöihin

Innostuin hopeakorujen tekemisestä ja osallistuin kansalaisopiston kursseille joka syksy ja kevät. Myös yläasteen työelämään tutustumisjaksot sain tehdä jo tutuksi tulleessa pajassa. Kesätyöntekijäksi pääsin täytettyäni seitsemäntoista. Muistan alussa ajatelleeni, ettei tästä tarvitsisi minulle mitään maksaakaan, kunhan vain saan tehdä ja oppia uusia asioita.

Parin kesän jälkeen aloin työskennellä pajalla kouluvuoden aikanakin. Kävin lukiota ja tein töitä koulun lomien lisäksi lauantaisin sekä yhtenä päivänä viikollakin. Ratsastin paljon ja minulla oli oma hevonen ylläpidettävänä, joten työllä pystyin rahoittamaan harrastustani. Käytin lukion suorittamiseen neljä vuotta, minkä ansiosta minulle jäi hyvin aikaa tehdä myös muita asioita.

Vähitellen lukion aikana aloin kysellä työnantajalta mahdollisuutta solmia oppisopimus Aurumissa. Jo ensimmäisestä kesätyöstä lähtien olin päässyt tekemään koruja, joten osaaminen oli pikkuhiljaa kasvanut ja työmenetelmien hallinta monipuolistunut. Oppisopimus tuntui luontevalta tavalta jatkaa taitojen kartuttamista omaan tahtiin.

Oppisopimuspaikan hakeminen vaatii määrätietoisuutta

Heti ylioppilasjuhlien jälkeen aloitin työt ja opiskelun oppisopimuksella. Sopimukseen kirjattiin tavoitteekseni taide- ja käsityöalan artesaanin tutkinto kahdessa ja puolessa vuodessa. Valmistuin tuosta koulutuksesta noin puoli vuotta sitten ja solmimme heti jatkoksi uuden, kultasepän ammattitutkintoon johtavan oppisopimuksen. Tämä koulutusjakso kestää reilun vuoden, joten ensi keväänä olen vihdoin viralliselta nimikkeeltäni kultaseppä.

Teoreettisia opintoja olen käynyt suorittamassa Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa. Siellä kultasepänalan koulutuksella on pitkät perinteet. Teoriaopintojen määrään pystyy itse vaikuttamaan ja niitä voi valita yllättävänkin vapaasti. Itse olen ollut melko vähän koulussa, koska minun on mahdollista tehdä omalla työpaikallani varsin monipuolisesti eri asioita. Lahdessa olen opiskellut esimerkiksi taidehistoriaa ja materiaalioppia. Kävin siellä myös erittäin hyödyllisen kivenistutuskurssin ja nautin siitä, että sain viikon ajan täysipäiväisesti opetella uusia tekniikoita. Työpaikalla tekemisessä on koko ajan tietty tulosvastuu, joten siellä ei voi samalla tavalla pitkään harjoitella yhtä menetelmää.

Artesaanin koulutuksessa teimme portfoliotyyppisen kansion, johon koottiin kahdeksan erilaista näytetyötä. Viimeinen töistä tehtiin koululla erillisessä tutkintotilaisuudessa. Tehtävänä oli rakentaa tietyssä ajassa piirustusten mukainen, pieni kultainen putkilukkomekanismi. Myös parhaillaan suorittamassani ammattitutkinnossa tulee olemaan loppukoe, jossa arvioidaan niin teorian osaamista kuin suunnittelutaitoa ja tuotteen valmistamistakin.

Oppisopimus onnistuu, kunhan on oikeasti kiinnostunut omasta alastaan ja löytää hyvän paikan, jossa saa tehdä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. On oltava omatoiminen ja tarkka, jotta muistaa ilmoittautua ja osallistua teoriajaksoille ja tutkintotilaisuuksiin. Oppilaitoksissa opettajat saattavat muistutella asioista, tässä opiskelumuodossa kukaan ei soittele perään. Lisäksi on osattava asioida useiden eri viranomaisten kanssa ja oltava aktiivinen, koska tieto heidän välillään ei välttämättä aina kulje toivotulla tavalla.

Oppisopimuspaikkaa ei ole helppoa löytää, se vaatii työtä ja määrätietoista asennetta. Ymmärrän hyvin työnantajan korkean kynnyksen ottaa töihin ammattitaidoton ihminen, jolle on kuitenkin alusta saakka maksettava palkkaa. Mikäli on kiinnostunut oppisopimuksesta, kannattaa ensin pyrkiä työpaikkaan harjoittelemaan, jolloin tutustuu alaan ja työnantajaankin paremmin. Henkilökemioiden toimivuus on tärkeää, sillä oman ohjaajan kanssa ollaan todella paljon tekemisissä. Kannattaa siis tutustua ennakkoon kunnolla ja sen jälkeen pyrkiä ujuttamaan jalkansa työpaikan oven väliin.

Kultasepän on uskallettava kokeilla ja soveltaa

Pidän kultasepän työssä siitä, että saa keskittyä yhteen työhön kerrallaan ja tehdä sen itse alusta loppuun. Suunnittelen ja ideoin työtä ensin asiakkaan kanssa, teen luonnoksia ja lopuksi piirrän valmiin suunnitelman puhtaaksi lyijykynällä.

Tekemisen myötä olen ymmärtänyt miksi tämä on aiemmin ollut varsin miehinen ala. Työn alkuvaiheessa materiaalin muokkaus saattaa olla erittäin fyysistä, vasaraa saa paukuttaa tosissaan ja voimalla. Alussa on vain tanko kultaa tai levy hopeaa, jota sitten ryhdytään muokkaamaan: ohennetaan, sahataan, taivutetaan, juotetaan, taotaan, viilataan, hiotaan ja lopuksi mahdollisesti istutetaan kiviä tai lisätään muita viimeisteleviä yksityiskohtia. Alkuvaiheen muokkaustyökalut ovat suhteellisen järeitä ja vasta loppuvaiheessa työ on pikkutarkkaa näpertämistä.

Työhöni kuuluu myös asiakaspalvelua myymälän puolella. Asiakkaat tuovat vanhoja korujaan kunnostettaviksi, jolloin on hyvä, että tekijä itse arvioi heti esineen kunnon, korjaustarpeen ja työn kustannukset.

Kultaseppä tarvitsee rohkeutta kokeilla ja taitoa soveltaa. Käden taidot ovat tietenkin tärkeitä ja hienomotoriikan on toimittava. Tiedonjanoa vaaditaan, sillä hallussa pitää olla monta erilaista työmenetelmää. Kultasepän on oltava myös huolellinen, koska esimerkiksi kultaa työstettäessä eri pitoisuudet täytyy pitää tarkasti erillään ja kaikki hukkamateriaali on kerättävä talteen. Huolellisuus on tarpeen siksikin, että alalla käsitellään vahvoja ja myrkyllisiä kemikaaleja.

Kurssilaisesta opettajaksi

Haaveilen siitä, että joskus tulevaisuudessa suunnittelen ja teen myyntiin oman malliston. Tilaustöissä on tärkeää olla muuntautumiskykyinen ja tehdä esineestä juuri asiakkaan toiveiden mukainen. Oma tyyli jää silloin väistämättä taka-alalle. Itseäni kiehtoo ajatus saada koru jollain lailla elämään - suunnitella ja tehdä siihen esimerkiksi jokin liikkuva elementti.

Vapaa-aikana en juuri näpertele. Vaikka se on mukavaa, saan siitä ihan tarpeekseni työssä. Ratsastan ja kiipeilen, olen mielelläni paljon ulkona. Työn vastapainoksi monipuolinen liikunta on hyödyllistä, sillä työasennoissa ollaan usein eteenpäin kumartuneena.

Loppukesästä osallistun Kööpenhaminassa kilpailuun, joka on tarkoitettu valmistumassa oleville koruntekijöille. Kustakin Pohjoismaasta on mukana kaksi henkilöä. Kultaseppien liitto valitsi meidät suomalaiset työnäytteiden perusteella. On hienoa päästä osallistumaan ja samalla tutustua muihin alalla työskenteleviin.

Polkuni kultasepäksi lähti liikkeelle kansalaisopiston hopeakorukurssilta. Nykyisin ohjaan itse juuri näitä samoja kursseja. Olen tällä hetkellä unelma-ammatissani ja nautin työstä. Olen kulkenut kohti tavoitettani määrätietoisesti ja onnistunut saavuttamaan sen. Matka on kuitenkin vasta alussa, edessä on paljon uutta opittavaa.

Haastattelu ja teksti: Tiina Simola