Modisti

Haastattelu

Hatun käyttö on osa käytös- ja tapakulttuuria. Valmistan, myyn ja markkinoin hattuja. Olen yksityisyrittäjä. Käsityö on parasta osaamistani. Muoti ei heiluttele hatun rakenteita, sillä muunneltavia elementtejä on vähän, vain lieri, kupu ja koristeet. Perinteinen naisen hattu tehdään huovasta. Teolliset tuotteet prässätään, mutta käsityöläinen muotoilee aina käsillään. Huovan paksuus ja väri vaikuttavat muovautuvuuteen.

Helena Toivo, 44 v.

Hattu täydentää asun

Naisen hattu ei kerro hienostelunhalusta. Hatun käyttö on osa käytös- ja tapakulttuuria. Juhlassa hatulla osoitetaan kunnioitusta järjestäjiä kohtaan. Arkeen sopii kaunis ja käytännöllinen hattu. Akryylipipo ei ole ainoa vaihtoehto.

Suomalainen nainen saattaa hankkia maailman kauneimman takin ja upeimmat kengät mutta laittaa päähänsä mummobaskerin. Hänen mielestään hattu antaa pinnallisen vaikutelman. Hänen mielestään hattu lyö naiseen tyhjäpäisen leiman. Turhaa arkailua. Vaatimattomuus ei naista kaunista. Hattu sen tekee.

Rakastan hattuja. Valmistaisin niitä aamusta iltaan, elleivät yksinyrittäjän muut kiireet vaatisi aikansa. Perustin HopeHat -hattuliikkeen Helsinkiin vuonna 1994. Olin kai poissa tolaltani. Uskoin asiakkaiden kilvan hankkivan hattujani. Melko pian tajusin, että modistin pitää raataa menestyksensä eteen.

Valmistan, myyn ja markkinoin hattuja. Tuotteeni ovat pieniä taideteoksia. Osaan myydä, mutta eniten nautin valmistusprosessista. Käsityö on parasta osaamistani. Olen onnellinen tehdessäni. Olen onnellinen, kun löytyy asiakas, joka rakastaa hattuani yhtä paljon kuin minä.

Hattu, asiakaspalvelu ja ilmainen tyylikoulutus

Naisen hattu on ajaton päähine. Sen muoto on ja pysyy. Muoti ei heiluttele hatun rakenteita, sillä muunneltavia elementtejä on vähän, vain lieri, kupu ja koristeet. Viimeiset hienoudet hattuun keksittiin 1920 -luvulla. Silloin hattu kuului kunniallisen naisen elämään. Ilman hattua liikkuvaa naista pidettiin kevytkenkäisenä.

Suhtautuminen muuttui 1960 -luvulla. Rintsikoiden mukana heitettiin pois hatutkin. Tilalle tulivat farkut ja villapaidat. Tänään hattua käyttävä nainen herättää epäilyjä. Mikä tuokin luulee olevansa? Onneksi näkyy merkkejä muutoksesta. Ihmiset juhlivat ja pukeutuvat.

Hattu ei ole ratkaisu maailman ongelmiin, mutta se piristää. Harmittaa, ettei Suomi ole kuningaskunta. Kuninkaalliset häät tuntuvat hattukaupassa asti. Myynti räjähtää. Muuna aikana tyypillinen asiakkaani on yli viisikymppinen nainen, isoäiti, joka ei halua näyttää mummolta.

Asioidessaan myymälässäni asiakas saa hatun, täydellisen palvelun ja kaupan päälle ilmaisen tyylikoulutuksen. Usein pyydän asiakasta tuomaan mukanaan vaatteen, jota täydentämään hattu hankitaan. Sopiva hattu löytyy varmasti. Myymälässäni on esillä satamäärin tuotteita.

Perinteinen naisen hattu tehdään huovasta. Teolliset tuotteet prässätään, mutta käsityöläinen muotoilee aina käsillään. Käytän tsekkiläisestä hiushuovasta valmistettuja, kartionmuotoisia aihioita eli teelmiä. Kostutan ja kuumennan huovan höyryn avulla, asetan teelmän puiselle tukille ja ryhdyn muotoilemaan.

Mittasuhteen ratkaisevat. Modistin pitää ymmärtää, miltä hattu tulee näyttämään päässä. Hatun on oltava hyvännäköinen joka suunnasta. En luonnostele enkä teen piirustuksia töistäni, vaan käyn heti käsiksi huopaan. Pakotan muodon vastaamaan mielikuvaani. Taivutan ja vedän linjoja käsilläni. Huovan paksuus ja väri vaikuttavat muovautuvuuteen. Kun muoto tyydyttää itseäni, asetan työn kuivumaan. Kuivuessaan hattu kovettuu lopulliseen muotoonsa.

Laatua ei pitäisi myydä halvalla

Sovitan hatun ensin oman päähäni. Sitten säädän koon ripsinauhan avulla, jonka ompelen hatun sisäpuolelle. Huopahatun kupu ei koskaan ole aivan päänmukainen, sillä hiuksillekin pitää jäädä tilaa. Tarvittaessa ompelen koristeet ja lisänauhat. Koristelu luo ilmettä, ja vuorinauha pitää hatun ryhdikkäänä. Somisteiden määrästä riippuen huopahatun valmistus kestää kahdesta kolmeen tuntiin.

Työskentelen perinteisin työtavoin, teen pikkutarkkaa ja huolellista työtä. Uskon hallitsevani niin muodon kuin värinkin. En seuraa muotilehtiä etsiäkseni ideoita. Keksin omasta päästäni ja valmistan uniikkituotteita. Luovan prosessin aikana työskentelen intensiivisesti. Minua ei saa häiritä. Radio ei saa soida. Jos tulen huonolle tuulelle, syntyy ruma hattu.

Työtilani sijaitsevat liikehuoneiston alakerrassa. Viitenä päivänä viikossa aloitan työt aamukymmeneltä, valmistan hattuja ja avaan liikkeen kahdeltatoista. Suljen myymälän kuudelta, ja siirryn taas kellariin luomaan uutta. Kotiin pääsen useimmiten vasta iltakahdeksalta.

Urani alussa inhosin tyrkyttää omia tuotteitani, nyt olen myyntitykki. Silti pidän itseäni enemmän käsityöläisenä kuin myyjänä. Hinnoittelu on käsityöläiselle ikuinen ongelma. Tuote maksaa, koska materiaali on hyvää ja valmistukseen käytetään aikaa. Laatua ei pitäisi myydä halvalla, mutta halvalla menee.

Pariisissa saisin hatustani lähes kolminkertaisen hinnan. Sinne olen olut lähdössä viimeiset kymmenen vuotta.

Yksityisyrittäjäksi pää täynnä ideoita

Osaan ammattini. Ratkaisen eteen tulevat tekniset pulmat miettimällä. Perustyötavat opitaan koulussa, arkityö vaatii kykyä soveltaa opittua. Alalle antautuminen puolestaan vaatii eräänlaista hulluutta. Olen hullu hatuntekijä. Kuljin hattu päässä jo 1980 -luvulla, jolloin ei pidetty edes pipoja.

Kävin ylioppilaspohjaisen mallipukineiden valmistajan linjan Pyynikin ammattikoulussa Tampereella. Modistiksi kouluttauduin Roihuvuoren ammattioppilaitoksessa. Heti koulusta valmistuttuani syöksyin yksityisyrittäjäksi pää täynnä ideoita.

Ensimmäinen liikkeeni sijaitsi Iso Roobertinkadulla Helsingissä, seuraava Uudenmaankadulla. Nykyisin pidän hattuliikettä Fredrikinkadulla. Kärkyn uutta tilaa aivan ydinkeskustasta, johon haaveilen joskus perustavani kakkosmyymälän.

Viidessätoista vuodessa olen huomannut suomalaisten oppineen pukeutumaan. Valitettavasti samassa ajassa kymmenet hattuliikkeet ovat hävinneet Helsingistä. Uusia ei ole tullut tilalle. Lapsen uskoni on ollut koetuksella monta kertaa. Muutamien kollegoiden kanssa jaksamme silti luottaa hatun vetovoimaan. Minä lienen meistä ainoa, joka elää pelkästään hatunteolla ja hattumyynnillä.

Yritystoimintani alussa tein hattuja asiakkaan toivomusten mukaan. Valmistin tuotteita, joita en enää kehdannut tunnustaa omikseni. Tein kaikkea liikaa ja uuvuin. Nyt valmistan ainoastaan omantyylisiäni hattuja. Olen oppinut ottamaan huomioon itseni. Muodin ammattilaiset eivät välttämättä arvosta työtäni vaan katsovat minun vain askartelevan.

Väärällä vuosituhannella?

Elän väärällä vuosituhannella, muotimaailman koulukiusattuna. Silti myymälään tullaan maailman äärilaidoilta ihastelemaan töitäni. Vieraillessani Moskovan muotimessuilla tunsin tulleeni kotiin. Venäläinen nainen osaa panostaa arkipäivän estetiikkaan.

Työni on yksinäistä puurtamista mutta ei haittaa, olen aina ollut erakkoluonne. Päänsisäinen maailmani riittää minulle mainiosti.

Kysynnän niukkuudesta huolimatta alalle ponnahtaa aina innostuneita tulokkaita. Hyvä niin, sillä osaaville modisteille löytyy työtä. En rohkene suositella kenellekään yksinyrittämistä, ellei yrittämiseen liity verkostoituminen, liittoutuminen muiden ammattilaisten kanssa.

Itse olen naimisissa oman liikkeeni kanssa. Siinäkin suhteessa jatkan vanhoja perinteitä. Entisajan parhaat modistit olivat kaikki neiti-ihmisiä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle