Ratsastuksenopettaja

Haastattelu

Hevonen lukee ratsastajaa. Hevosen poikkeuksellinen käytös johtuu useimmiten ratsastajan virheestä. Jokaisella hevosella on oma huumorinsa. Hevonen tunnistaa nopeasti, kenen kustannuksella sopii hieman pilailla. Kukaties se vain viihdyttää itseään. Kun ratsastaja oivaltaa jotakin hevosen luonteesta, hän kehittyy. Ratsastaminen ja ratsastuksen opetus ovat elinikäistä oppimista. Ratsastajan pitää saada henkinen yliote hevosesta ja olla aina askeleen edellä ratsuaan.

Susann Fagerström, 42 v.

Opi ymmärtämään hevosen huumoria!

Jokaiselle hevosella on oma huumorinsa. Hevonen tunnistaa nopeasti, kenen kustannuksella sopii hieman pilailla. Kukaties se vain viihdyttää itseään. Kun ratsastaja oivaltaa jotakin hevosen luonteesta, hän kehittyy. Ratsastaminen ja ratsastuksen opetus ovat elinikäistä oppimista.

Hevonen osaa olla raivostuttava sille päälle sattuessaan, mutta se ei milloinkaan oikuttele ilkeyttään. Se lukee ratsastajaa. Hevosen poikkeuksellinen käytös johtuu useimmiten ratsastajan virheestä. Jos ratsastus ei toimi, on turha suuttua hevoselle. Kannattaa hengittää syvään ja rauhoittua. Ratsastusharrastuksessa oppiminen tapahtuu hitaasti.

Kilpaurani aikana olin turhan kunnianhimoinen opettaja. Vaadin oppilailta liikaa. Tänään asenteeni on toinen. Tietenkin toivon oppilaitteni edistyvän, mutta ennen kaikkea haluan heidän nauttivan ratsastuksesta. Opettaja urautuu helposti opettamaan samoja asioita vuodesta toiseen. Siksi hänenkin pitää kehittyä. Kouluttautuminen ja uudistuminen pitävät yllä intohimoa.

Vedän ratsastuskoulu Poni-Hakaa Vantaan Hakunilassa. Koulullamme on neljäkymmentä opetushevosta tai ponia. Kesäisin opetus tapahtuu ulkokentillä, muina aikoina isossa ratsastushallissa, maneesissa. Koulun henkilökuntaan kuuluu neljä vakituista opettajaa ja kolme tallityöntekijää sijaisineen. Opetustunnit pyörivät päivittäin yhdeksän oppilaan ryhmissä. Osa kuudestasadasta oppilaastamme on käynyt ratsastamassa koulussamme vuosikausia.

Henkinen yliote hevosesta

Ratsastusharrastuksen voi aloittaa jo viisivuotiaana. Tenavakurssilla lapset vielä leikkivät ponin kanssa ja tekevät tuttavuutta. Alkeiskursseilla opetellaan teoriaa ja ratsastetaan. Vaativimmilla tasokursseilla harrastajat käsittelevät monentyyppisiä hevosia ja hiovat ratsastustaitojaan.

Ratsastuksen oppiminen vie uskomattoman paljon aikaa. Viikoittain talleilla käyvä ratsastaja saattaa vielä kymmenenkin vuoden kuluttua olla aloittelija. Silti hän voi koetella omaa taitotasoaan osallistumalla kilpailuihin. Kilparatsastuksen huipulle noustaan tietenkin vain kovan harjoittelun ja huippuvalmentajan avulla.

Kaksikymmentä vuotta sitten ratsastajat käyttivät rohkeasti pohkeita ja raippaa. Tänään ratsua ohjataan pienillä merkeillä. Hevoset ovat entistä herkempiä, joten opetustyössä korostetaan harrastajan ja eläimen turvallisuutta. Hevoset pidetään valjastettaessa aina kiinnisidottuina, ja opettaja valvovat, ettei ratsastaja milloinkaan mene liian lähelle edessä liikkuvaa hevosta.

Kuka tahansa voi ratsastaa. Harrastuksen ainoat esteet ovat ratsastajan pelko ja liikapaino. Ylimääräinen paino kannattaa laihduttaa pois. Pelkokin on voitettavissa taluttajan avulla. Koulullamme on suuri koulutettujen hevosten valikoima, joten jokaiselle harrastajalle löytyy sopivankokoinen ja sopivanluonteinen yksilö.

Ratsastuksen perusasiat ovat samat riippumatta siitä, opetellaanko este- vai kouluratsastusta. Esteratsastajat istuvat pienessä etunojassa lyhyillä jalustimilla. Kouluratsastajat käyttävät pidempiä jalustoja ja istuvat suoremmilla jaloilla hyvinkin ryhdikkäästi. Meidän koulullamme, johtuen luultavasti esteratsastustaustastani, hypätään keskimääräistä enemmän.

Esteillemenoa harjoitellaan maahan asetettujen puomien avulla. Kertaaminen ja valmistautuminen vähentävät onnettomuusriskiä. Tärkeintä ratsastuksessa on ratsastajan tasapaino ja asento. Olkapään, lonkan ja kantapään tulee aina asettua samalle luotiviivalle. Vaikka hevonen häviäisi alta, ratsastajan pitää jäädä seisomaan tasapainoon.

Joskus kaikki oppilastyhmän yhdeksän hevosta intoutuvat tekemään omiaan. Kokematon oppilas saattaa joutua paniikkiin, jos hänen hevosensa villiintyy. Hevonen vaistoaa ratsastajan epävarmuuden. Veltolle hevoselle apaattinen ratsastaja on myrkkyä. Ylienerginen ratsastaja taas hermostuttaa hevosen. Ratsastajan pitää saada henkinen yliote hevosesta ja olla aina askeleen edellä ratsuaan.

Tänä päivänä suositaan kannustavaa opetusta. Ennen komennettiin "älä katso alas". Nyt opetetaan "katse eteen". On kuitenkin tilanteita, joissa tepsii vain opettajan kova ääni. Tottumaton ratsastaja ei ehkä vielä ymmärrä, että hevonen menee esteelle vain ohjaamalla. Kun hevonen ohjaamattomana kiertääkin esteen, ratsastajan tasapaino katoaa, ja hän putoaa. Jos oppilas ei reagoi hevosen laiskaan lähestymiseen, opettajan on synnytettävä reaktio, huudettava. Karjaisusta se heppakin havahtuu.

Ratsastuksenopettaja näkee tarkasti oppilaansa virheet. On ammattitaitoa saada oppilaskin ymmärtämään ne.

Hevonen ei ole kolikkoautomaatti

Olen ollut pikkulapsesta lähtien hevoshullu. Aloitin kilpailun seitsemän vuoden ikäisenä. Voitin poniratsastuskilpailuja. Juniorikauden jälkeen etenin esteratsastuksen kansallisen tason huipulle. Kahdeksantoistavuotiaana muutin vuodeksi Hollantiin kouluttamaan ratsuhevosia ja kilpailemaan.

Sitten tulikin miettimisen paikka. Voidakseen menestyä kilpailijana, urheilijan on muutettava ulkomaille. Minä en ollut valmis pistämään koko elämääni ratsastukseen. Kun vielä lonkkanikin vioittui, kilpaileminen sai jäädä. Valmistuin ratsastajaopettajaksi Ypäjän Hevosopistosta vuonna 1987.

Äitini harrasti hevosia ja perusti Poni-Haka Oy:n vuonna 1974. Palattuani Hollannista vuonna 1991 äiti tarjosi ratsastuksenopettajan paikkaa tallillaan. Opetin omalla tallillamme ja työskentelin kolme vuotta Ypäjällä ratsuttajien, hevostenkouluttajien opettajana. Kun äiti perusti Keski-Suomeen hevosvaellustallin, hän pyysi minua ratsastuskoulun vetäjäksi.

Tänään pyöritän ratsastuskoulua yhdessä veljeni kanssa. Hankin johtamisen tietotaidon suorittamalla yrittäjän ammattitutkinnon ja vastaan firman toimitusjohtajan tehtävistä. Asun Orimattilassa, josta käsin hoidan taloushallinnon tehtävät. Yrittäjänä eteeni tulee kaikki, mitä ratsastuksen alalla voi eteen tulla. Talleilla tapaan motivoituneita nuoria ja aikuisia, jotka tulevat opetukseen hyvillä mielin omasta halustaan. Olen pedagogi, puheammattilainen ja eläintuntija.

Suurin osa ratsastuksenopettajista työskentelee yksin. Meidän tallillamme on sentään neljä opettajaa, joten voimme vaihtaa ajatuksia ja saada tukea toisiltamme. Jokainen meistä osallistuu kerran vuodessa ratsastuksenopettajien täydennyskoulutukseen. Firman vetäjänä voin sovitella työaikaani, mutta yleensä opettajat tekevät aina iltatyötä. Moni vaihtaa alaa, kun perheeseen syntyy lapsia. Ei siis ole lainkaan huono ajatus hankkia opettajan työn rinnalle toinenkin ammatti.

Ratsastuskoulu palvelee muitakin kuin vain asiakkaitaan. Se tekee merkittävää kasvatustyötä ilman yhteiskunnan tukea. Meidän talleillamme käy säännöllisesti kahdeksankymmentä tyttöä harjaamassa ja hoitamassa poneja. Tytöt tutustuvat eläimiin, jotka saattaa purra, potkaista ja tehdä mitä vaan. Päästäkseen vuorovaikutukseen eläimen kanssa sitä ei voi kohdella töykeästi. Hevonen ei ole kolikkoautomaatti vaan huolenpitoa vaativa eläin. Hevosharrastuksensa myötä ihminen oppii aina jotain myös itsestään.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila