Seppä

Haastattelu

Käsityöammattia ei opi kirjoista. Tärkeää on tehdä töitä aluksi toisen parina. Ei riitä, että osaa hakata rautaa. On osattava visioida se, mitä tehdään. Olen suorittanut seppäkisällin ammattitutkinnon. Silloin aloin miettiä oman yrityksen perustamista. Sepän perustyökalut ovat ahjo, alasin ja käsivasara. Seppä voi tehdä ruokailuvälineitä, työkaluja, koriste-esineitä, tarve-esineitä tai vaikkapa keskiaikaisia harrastusvälineitä kuten miekkoja, kilpiä, haarniskoita ja paitoja. Sisustamiseen voi tehdä verhotankoja, hyllyjä, pidikkeitä, kirjahyllyjä, naulakoita, taulun raameja, sänkyjä, tuoleja, hattuhyllyjä ja kenkätelineitä. Tässä ammatissa täytyy pitää yksin tekemisestä, puurtamisestakin. Käytännön taitojen lisäksi tarvitaan ahkeruutta, peräänantamattomuutta ja uteliaisuutta.

Juhani Suolahti, 61

Käsityöammattia ei opi kirjoista. Tärkeää on tehdä töitä aluksi toisen parina. Se on ainoa keino oppia työ kunnolla. Ei riitä, että osaa hakata rautaa. On osattava visioida se, mitä tehdään.

Itse olin ensin vieraan sepän palveluksessa neljä ja puoli vuotta. Silti ei ollut kovin yksinkertaista aloittaa omaa yritystoimintaa.

Tie yrittäjäksi

Kansakoulun jälkeen menin ammattikouluun metallipuolelle. Ajattelin, että sillä alalla ainakin riittää töitä. Tein erilaisia hitsaustöitä kymmenkunta vuotta.

Jouduin ammatinvaihdon eteen terveydellisistä syistä. Kelan uudelleenkoulutuksessa valmistuin koneteknikoksi. Lisäksi suoritin seppäkisällin ammattitutkinnon. Silloin aloin miettiä oman yrityksen perustamista.

Olen maalta kotoisin. Siihen aikaan oli kylissä yleensä pari sepän pajaa. Minunkin sukulaisissa oli seppiä. Kaivoin sukulaissepältä jääneitä vanhoja työkaluja esiin ja perustin oman pajan.

Sepän työkalut ovat yhä pitkälti samanlaisia. Ahjo, alasin ja käsivasara ovat perusta nykyisinkin. Toki on myös muita työkaluja, esimerkiksi konevasarat ovat tulleet myös pikkupajoihin. Ne nopeuttavat työtä paljon.

Melko pienellä pääsee alkuun, jos perustaa pelkän kenttäahjon. Sillä on kuitenkin vaikea saada elantoaan. Sepän ammatin harjoittamiseen tarvitaan kiinteistö, jossa tehdä työtä. Tänne Janakkalaan päädyin etsiessäni asuntoa, jossa voisi tehdä töitä kotona.

Sepän työtilan tulee täyttää sille asetut paloturvallisuusmääräykset. Pajassa on tulisija, jossa on jatkuva puhallus ja hiillos. Lämpötilan on pysyttävä jatkuvasti niin korkeana, että rauta voidaan jopa sulattaa siinä. Rautaa kuumennettaessa sen taontalämpötila on 800 - 1000 asteessa. Jos tehdään ahjohitsaus, rauta sulatetaan niin, että pystytään liittämään kaksi rautaa yhteen.

Tämän päivän pajassa käytetään myös tavallista hitsausta. Joissain töissä ahjohitsaus on edelleen parempi työtapa.

Pelkkä sepän ammatti ei aluksi riittänyt elämiseen. Tein sepäntöiden ohessa opetustöitä alan oppilaitoksessa. Käsityöammatissa eivät suuret rahat liiku. Vasta ajan kanssa tulee tunnettuisuus. Vaaditaan sinnikkyyttä. On lähdettävä siitä, että yrittäminen on elämäntapa.

"300 sadan vuoden takuu!"

Seppä voi tehdä ruokailuvälineitä, työkaluja, koriste-esineitä, tarve-esineitä tai vaikkapa keskiaikaisia harrastusvälineitä kuten miekkoja, kilpiä, haarniskoita ja paitoja. Sisustamiseen voi tehdä verhotankoja, hyllyjä, pidikkeitä, kirjahyllyjä, naulakoita, taulun raameja, sänkyjä, tuoleja, hattuhyllyjä ja kenkätelineitä. Sepän täytyy vain miettiä miten tehdä raudasta se minkä muut tekevät muista materiaalista.

Ihmiset ovat alkaneet käyttää seppien valmistamia tuotteita enemmän. 90-luvun laman aikana ihmiset heräsivät kaipaamaan pysyvämpää, kestävämpää ja persoonallista. Kuinka moni pystyy antamaan tuotteilleen 300 vuoden takuun!

Nykyään rakentamiseen liittyvä taonta on lisääntymässä. Tehdään portteja, katoksia jne. Rakentamisessa on tulevaisuuden mahdollisuus. Se on kasvava ala. Olen tehnyt myös museoviraston alaisia töitä, muun muassa kirkkojen peruskorjausten yhteydessä.

Ihan alkuun tehtiin itse rauta malmista. Kun raudan valmistus teollistui, tehtaissa tehtiin työkaluja, jotka sitten myöhemmin menivät romuksi. Niitä tuotiin sepän pajalle, ja seppä teki vanhoista raudoista uusia työkaluja. Materiaalia voi yhä saada esimerkiksi maanviljelijän vanhoista niittokoneista, haravakoneista tai teollisuuden ylijäämistä. Kaikesta, missä rautaa on. Rautakaupassa on saatavissa kankirautaa, josta tehdään takorautaa.

Vanhasta raudasta voidaan leikata ja muotoilla. Kaiken mallisia kappaleita voidaan käyttää, niitä voidaan pilkkoa, venyttää jne. Rauta muotoutuu millaiseksi vain. Materiaaleina voivat olla raudan lisäksi myös teräs, kupari ja messinki.

"Monta rautaa tulessa"

Työpäivä alkaa ahjon laittamisesta päälle. Siihen laitetaan hiilet ja sytytetään. Päivän aikana työskentelen ahjon ääressä, kuumentelen rautapaloja, ja välillä muotoilen niitä alasimella haluttuun muotoon. Alasimessa on pyöreä pinta, jonka päällä rautaa taotaan.

Samanaikaisesti on erilaisia töitä meneillään. Työssäni on kirjaimellisesti monta rautaa tulessa. Työ on monipuolista, välillä voi vaihdella töitä. Myös työajat ovat joustavat.

Yleensä asiakas tulee pajalle käymään ja kertoo tarvitsevansa esimerkiksi portin.

Ensimmäiseksi menen paikan päälle mittaamaan. On katsottava, että haluttu malli on sopiva ja toimii. Portin malli on suunniteltava yhdessä asiakkaan kanssa. Lopullinen malli piirretään sen perusteella.

Porttia tehdessä osat muotoillaan ensin, sitten osat kootaan esimerkiksi hitsaamalla. Runko tehdään ensin, sitten lisätään koristeet. Isojen esineiden korjaukset ovat työläitä ja turhia. Siksi asiakkaan kanssa on hyvä neuvotella työn eri vaiheissa.

Omaleimaisiin malleihin saa ideoita luonnosta, kirjoista ja rakennetusta ympäristöstä. Peruselementit ovat hyvin vanhoja. Toimivuus on kuitenkin tärkeintä.

"Työn oppii harjoittelun kautta"

Tällä hetkellä pajassani on 23-vuotias harjoittelija. Hän suorittaa käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa artesaanin tutkintoa taontaan suuntautuneella linjalla. Hänellä on omakin paja rakenteilla.

Seppäkisällin ammattitutkinto on sepän perustutkinto. Sanoisin, että sepän ammatin oppiminen kestää tutkinnon jälkeen kolmesta viiteen vuoteen. Taitojen karttuessa voi suorittaa seppämestarin erikoisammattitutkinnon. Pelkkä ammattitutkinnon suorittaminen ei riitä itsenäiseen ammatinharjoittamiseen. Työn oppii harjoittelun kautta. Sepän työ vaatii oma-aloitteisuutta, on oltava päämäärä oppia.

Työn luonteesta

Tässä ammatissa täytyy pitää yksin tekemisestä, puurtamisestakin. Käytännön taitojen lisäksi tarvitaan ahkeruutta, peräänantamattomuutta ja uteliaisuutta. Työssä on oltava jatkuvasti ajatus mukana. Työ on enemmän järjenkäyttöä ja tekniikkaa kuin voimaa.

On osattava tarttua työhön, eikä saa pelätä likaa, savua tai nokea. Ne lähtevät pesemällä. Välillä on kuumaa ja meteliä. Metallipölyäkin on jonkin verran ilmassa, eli jos on kovin allerginen, ei ehkä kannata hakeutua sepän työhön. Työssä käytetään työhaalareita, korvasuojaimia ja suojalaseja. Rauhallisuus ja huolellisuus vähentävät tapaturmavaaraa.

Työt saattavat ruuhkautua. Asiakkaiden asenne on toisinaan sellainen, että jos huomenna tilaavat, pitäisi olla jo eilen valmis. On saatava ihmiset ymmärtämään, että hyvää kannattaa odottaa.

Toimitusaika on työstä riippuvainen. Uniikkiesineen teko vaatii aikaa. On osattava arvioida, miten paljon kuhunkin työhön menee aikaa. Samanaikaisesti on useita töitä jonossa. Monesti tulee arvioitua liian optimistisesti. Vaikka paperilla työ näyttää selkeältä, yllättäviä mutkia saattaa tulla. Esimerkiksi jokin kuvio on niin vaikea, ettei sen toteuttaminen onnistukaan käytännössä kovin hyvin.

En tunne montaa seppää, joka olisi jäänyt tästä työstä kokonaan eläkkeelle. Iän kartuttua voi valita sellaisia töitä, joita jaksaa. Ammattiin voi ryhtyä vanhempanakin. Esimerkiksi teollisuudessa työskentelevä metallimies voisi hyödyntää olemassa olevaa ammattitaitoaan, jos haluaisi ruveta sepäksi.

Oman käden jäljen näkeminen ja omien taitojen kehittyminen palkitsee. Työssä on haastetta, saa tehdä mitä haluaa, ja näyttää mitä osaa. Kokemus auttaa sepän työssä, luovuutta pystyy treenaamaan. Mitä tahansa taitoa voi kehittää, kun harjoittelee.

Haastattelu ja teksti: Kirsimarja Alenius
Kuvat: Jukka Uotila