Obduktioteknikko
"Obduktioteknikon pitää osata työskennellä itsenäisesti, mutta myös moniammatillisessa yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Työ on fyysisesti raskasta, joten vaaditaan hyvää yleiskuntoa. Yleensä vainajia nostetaan yksin. Avaussalissa vainajien siirtelyyn tarkoitettu metallikaukalo painaa jo yksistään 18 kiloa."
- Riikka Yrttiaho
- Obduktioteknikkona Lapin keskussairaalassa Lapin hyvinvointialueen palveluksessa.
- Valmistunut lähihoitajaksi Rovaniemen ammattioppilaitoksesta sekä myöhemmin Savon ammattiopistosta oppisopimuksella obduktioteknikoksi.
- Työkokemusta alalta kaksi vuotta.
Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi.
Toimin obduktioteknikkona patologian osastolla Lapin keskussairaalassa. Tehtäviini kuuluvat patologin avustaminen lääketieteellisissä ruumiinavauksissa sekä vainajien säilytys, luovutus ja näytöt omaisille. Ruumiinavaukset ovat joko lääketieteellisiä tai oikeuslääketieteellisiä. Lääketieteellinen kuolemansyynselvitys tehdään, jos kuoleman tiedetään johtuneen sairaudesta ja vainaja on ollut viimeisen sairautensa aikana lääkärin hoidossa.
Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin?
Olin ollut 11 vuotta lähihoitajana sisätautiosastolla, kun näin nykyisen tehtäväni työpaikkailmoituksen sairaalan sisäisessä viestintäkanavassa. Hain paikkaa, ja pääsin haastatteluun, johon kuului ruumiinavaukseen osallistuminen. Työ vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Sain paikan ja aloitin obduktioteknikon opinnot oppisopimuksella, sillä obduktioteknikon ammattiin koulutetaan vain työelämän tarpeesta lähtien.
Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi.
Työpäivät ja -viikot ovat hyvin erilaisia. On viikkoja, milloin tehdään paljon ruumiinavauksia, ja viikkoja, milloin ruumiinavauksia ei tehdä lainkaan. Kaikille työpäiville yhteistä on se, että aloitan päivän tyhjentämällä patologian osaston postilaatikon. Vainajasta jätetään laatikkoon tuontilomake, jos kylmiöön on tuotu uusia vainajia yön aikana. Kirjaan vainajien tiedot sähköiseen järjestelmään ja tarkistan, onko vainajasta tehty lähetettä ruumiinavaukseen. Tiedot vainajasta viedään myös osaston sihteerille. Seuraavaksi katson kalenterista, ollaanko vainajia tulossa hakemaan hautausta varten tai onko päivälle sovittu vainajien näyttöjä omaisille. Tehtäviini kuuluu myös vainajien hakeminen sairaalan osastoilta, jos joku kuolee kello 8–15 välisenä aikana.
Millaisessa työympäristössä tai millaisina työaikoina työskentelet?
Sairaalan patologian osastoon kuuluu kylmiö, avaussali, laboratorio ja toimisto. Toisinaan kylmiössä on niin paljon vainajia, että osa on siirretty ulos konttiin. Työaikani on maanantaista perjantaihin kello 7.15 tai 7.30–15.00.
Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan?
Obduktioteknikon pitää osata työskennellä itsenäisesti, mutta myös moniammatillisessa yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Työ on fyysisesti raskasta, joten vaaditaan hyvää yleiskuntoa. Yleensä vainajia nostetaan yksin. Avaussalissa vainajien siirtelyyn tarkoitettu metallikaukalo painaa jo yksistään 18 kiloa.
Lisäksi tarvitaan kädentaitoja, anatomian tuntemusta ja avaustekniikan hallintaa. Avaustekniikan oppii vain tekemällä. Myös organisointitaidot ja kyky kohdata vainajien omaisia ovat työssä olennaisia. Kun kohtaa surutyötä tekeviä omaisia, on tärkeää olla hienontunteinen ja empaattinen.
Mikä on parasta ammatissasi?
Obduktioteknikon työ on mielenkiintoista, ja aina oppii uutta. Yksikään vainaja ei ole samanlainen, ja ruumiinavauksessa voi tulla yllätyksiä. Sellaiset päivät ovat todella opettavaisia, kun meillä käy opiskelijoita tutustumassa ruumiinavaukseen, ja patologi selittää yksityiskohtaisesti ruumiinavauksessa ilmenneitä asioita. Arvostan myös työaikaa, koska hoitoalalla päivätyö ei ole itsestäänselvyys.
Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta?
Olen ainoa obduktioteknikko Lapin keskussairaalassa, ja toisinaan kaipaan ammatillisia keskusteluja kollegoiden kanssa. Sairaalan puolesta ei järjestetä minulle koulutusta, koska yhdelle ei kannata järjestää. Myös pula sijaisista tuntuu haastavalta, sillä minua voi sijaistaa vain meidän lääkintävahtimestari, eikä hänkään ole aina saatavilla. Lisäksi työn fyysisyys rasittaa kehoa.
Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee obduktioteknikon ammattia?
Suosittelisin opiskelemaan obduktioteknikoksi, jos ala kiinnostaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että oma fyysinen ja henkinen hyvinvointi täytyy olla kunnossa. Ikinä ei voi tietää, kuinka omaiset käsittelevät kuolemaa ja surua. Tässä ammatissa kohtaa myös lasten kuolemia, joten myös omia ikäviä tunteita tulee osata käsitellä.
Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden?
Uusia osaajia tarvitaan myös tulevaisuudessa, ja digipatologia on tulevaisuuden osaaminen, jota ammatissa tullaan tarvitsemaan. Toisaalta lääkäripula voi hankaloittaa arkea sairaaloissa. Voi olla, että tulevaisuudessa vainajille tehdään vain PMCT-kuvaus (post mortem computed tomography) ruumiinavauksen sijaan.