Professori, psykologia
"Parasta on tutkimustulosten analysoinnin ja löytämisen jännitys ja innostus. Lisäksi nuorten lahjakkaiden opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa toimiminen on mukavaa."
- Kalevi Korpela
- Psykologian professorina Tampereen yliopistossa.
- Valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta, psykologian lisensiaatiksi Jyväskylän yliopistosta sekä psykologian tohtoriksi Tampereen yliopistosta.
- Työkokemusta alalta 15 vuotta.
Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi.
Olen psykologian professori Tampereen yliopistossa. Tehtäviini kuuluvat psykologian luento-opetus ja opiskelijoiden pro gradu -tutkielmien ja väitöskirjojen ohjaaminen. Professorin työ edellyttää jatkuvaa alan kehityksen seuraamista sekä tieteellisten tekstien lukemista ja kirjoittamista.
Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin?
Tähän ammattiin on pitkä tie. Lukiolaisena päätin, että haluan tiedemieheksi. Sen jälkeen piti päästä yliopistoon ja valmistua maisteriksi ja lisensiaatiksi, minkä jälkeen täytyi väitellä tohtoriksi. Vuosien aikana onnistuin saamaan assistentin, yliassistentin ja tutkimuspäällikön määräaikaisia tehtäviä. Niissä työskentelyn jälkeen pääsin hakemaan sopivia professuureja.
Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi.
Viikossa on muutama tunti luento-opetusta, ja saman verran tulevien maisterien pro gradu -töiden ja tulevien tohtoreiden väitöskirjojen ohjausta pienryhmissä. Näihin täytyy valmistautua hyvin sekä lukea ja kommentoida tekstejä aika paljonkin. Lisäksi viikkoon mahtuu monenlaisia hallinnollisia kokouksia oppiaineen, tiedekunnan ja psykologian alan yliopistoverkosto Psykonetin ammattilaisten kanssa. Välillä valitaan uusia henkilöitä erilaisiin tehtäviin yliopisto-opettajasta professoriin. Väliajat ja illat luen ja kirjoitan tieteellisiä tutkimuksia ympäristöpsykologian alalta.
Millaisessa työympäristössä tai millaisina työaikoina työskentelet?
Etätyö on melkeinpä vallitseva työskentelytapa. Luentoja ja kokouksia pidetään tietysti yliopiston kampuksella. Professorin tehtävä on luoda uutta tieteellistä tietoa ja johtaa siihen pyrkivää tutkimusryhmää. Se ei kysy viikonpäivää eikä kellonaikaa. Nimellisesti tehtävässä on kokonaistyöaika, joka on 1 624 tuntia vuodessa.
Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan?
Sitkeyttä, päämäärätietoisuutta ja paloa selvittää tieteellisesti jokin ilmiö ja sen toimintamekanismit. Vaikkapa se, millaisia hyvinvointivaikutuksia lähiluonnossa liikkumisesta syntyy. Työ voi olla yksinäistä puurtamista, mutta paljon on myös ryhmätyötä, opettamista ja esiintymistä. Älykkyydestä ei ole haittaa.
Mikä on parasta ammatissasi?
Parasta on tutkimustulosten analysoinnin ja löytämisen jännitys ja innostus. Lisäksi nuorten lahjakkaiden opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa toimiminen on mukavaa.
Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta?
Itselleni hallinnolliset rutiinit ja tehtävät ovat puuduttavia ja monesti ärsyttäviä.
Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee professorin ammattia?
Jos se on haaveesi, mene sitkeästi eteenpäin. Niin sanottua pysyvää työpaikkaa tässä tehtävässä saattaa joutua odottamaan vuosia, helposti 40–50 ikävuoteen saakka.
Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden?
Vahvana. Tiedettä ja sen tekijöitä arvostetaan ja työpaikoista ei ole pulaa, mutta kilpailu on kovaa.