Johannan tarina: arjen tasapainon löytäminen on avain onneen

Uratarina

Itsekriittinen perfektionistikin voi oppia löytämään arjen pienistä asioista ja tasapainoisesta elämästä onnellisuuden.  

Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien. Opiskeluaikana tein parhaimmillani kolmea eri työtä. Olin iltaisin pikaruokaravintolassa tai sekatavaramyymälässä ja viikonloppuisin tein konsulentin töitä päivittäistavarakaupoissa maistattaen uutuuksia asiakkaille. Minulle oli tärkeää, ettei ollut tarpeen ottaa opintolainaa ja tulin toimeen omillani. Opinnot sain suoritettua tavoiteajassa eli työnteko ei missään vaiheessa jarruttanut opinnoissa etenemistä. Olen aina ollut tietynlainen suorittaja ja tekijä.

Työkokemusta on kertynyt lisäksi eräkaupassa, vaatekaupassa, huonekalukaupassa, puhelinmyyjänä jne. Asiakaspalvelu on aina ollut minulle helppoa, mutta supermyyjää minusta ei ikinä tullut. Tämä siksi, että uskoin ennen kaikkea siihen, että kun asiakas saa juuri tarpeisiinsa sopivaa palvelua, hän tulee myös uudelleen. Painostava lisämyynti tai vain kalleimpien tuotteiden tyrkytys ei ollut minun juttuni.

Olen koulutukseltani ylemmän korkeakoulun käynyt yrittäjyyden ja markkinoinnin tradenomi. Oikeastaan olen jossain määrin varmasti ikuinen opiskelija, sillä erikoistumisopintoja löytyy niin projektinhallinnasta, yhteisöviestinnästä kuin HR-asiantuntijan tehtävästäkin. Lisäksi olen vannoutunut käsityöläinen ja sitä kautta pukuompelija sekä huonekaluverhoilija. Vielä on varmasti uusia opintokokonaisuuksia edessä, mutta aina välissä on hyvä pitää pieni tauko, joka kerää sopivasti opiskelumotivaatiota!

Asiakkaan hyvinvointi on edelleen kunnia-asia

Vaikka vuodet ovat vierineet, olen oikeastaan edelleen asiakaspalvelussa. Myymälän puolelta on vain siirrytty toimistotiloihin. Alkuun olin pienessä konsulttiyrityksessä markkinoinnin assistenttina, jonka vastuulla oli markkinoinnin ja IT-lähituen lisäksi omien konsulttien asiakasprojekteissa avustaminen.

Sitten perheeseemme syntyi kaksi ihanaa lasta ja halusin päästä töihin lähemmäs kotia, jotta päivästä vapautuisi enemmän vapaa-aikaa. Tällä hetkellä toimin alueemme lähikoulun toimistosihteerinä ja asiakkaisiini kuuluvat noin 100 henkilökunnan jäsentä sekä yli 900 oppilasta ja heidän perheensä. Koulussa työ on monipuolista: sekoitus asiantuntijatyötä, HR-toimintoja ja asiakaspalvelua.

Olen saanut tehdä paljon asioita, jotka eivät normaalisti kuulu toimistosihteerin toimenkuvaan ja siitä olen kiitollinen esihenkilölleni. Yhtenäiskoulu, jossa työskentelen, on iso, joten tehtävääkin on paljon. Minuun on luotettu ja koen arvostusta työssäni. Olen myös saanut käyttää kaikkea opiskelemaani laajasti hyödyksi. Mutta ehkä ne inspiroivimmat ja mieluisimmat tehtävät ovat vielä edessä päin, sillä koen, että rahkeeni riittävät vaativampiinkin tehtäviin.

Itselläni ei ole ollut isoja haasteita työelämässä. En toisaalta ole päässyt aina sinne, minne haluan. Tällä hetkellä teen pitkäjänteisesti töitä sen suhteen, että jossain vaiheessa palaan takaisin yksityiselle puolelle. HR-tehtävät jossakin pienessä tai keskisuuressa suomalaisessa yrityksessä olisi unelma! Mutta sitä ennen annan täyden panokseni nykyiseen työtehtävääni.

Nautin erityisen paljon siitä, että arki on tasapainossa, koska työ ei kuormita ja minulle jää melko runsaasti vapaa-aikaa, jolloin voin tehdä, mitä haluan.

Kaikenlainen haaveilu on ihanaa

Irwin Goodmanin sanoin ”maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus”. Tämä on minun tämän hetken mietelauseeni ja uskon siihen 100-prosenttisesti!

Lapsena ja nuorena minulla oli jokseenkin normaaleja urahaaveita. Muun muassa parturi-kampaaja tai rekkamies oli vielä alakouluikäisen pikkutytön mietteissä, kun taas lukiossa ja ammattikorkeakoulussa yleismaallinen johtajantitteli oli tähtäimessä. Mikään näistä ei ole toteutunut ammatillisesti ja hyvä niin.

Parturointia saan ainakin vielä toteuttaa lapsille ja meidän silkkiterrierillemme, mutta en viihtyisi siinä työssä. Auton kanssa onnistuu lyhyehköt matkat, mutta pidemmillä on parempi istua vain kyydissä, sillä nukahdan helposti. Ja toki jokainen on oman elämänsä johtaja, mutta johtajuutta laajemmin en enää koe tavoittelemisen arvoisena.

Nykyään haaveilen enemmän työhyvinvointiin liittyvistä tehtävänkuvista. Minulle tärkeää on päästä vaikuttamaan ja toteuttamaan.

Ja jos oikein villiksi intoudun, haaveilen pienen käsityöläiskahvilan perustamisesta johonkin vanhaan aittaan tai navettaan!

Arjen tasapaino

Minua ei onneksi nuorena patistettu päättämään, mikä minusta isona tulee. Sain itse etsiä, kokeilla ja edetä. Voin vieläkin tehdä useamman "uran" ennen eläköitymistä. Toki alanvaihto ei aina onnistu nopeasti, mutta olen asennoitunut siihen, että kaikki-ei-tapahdu-minulle-tässä-heti-nyt. Pitää jaksaa sinnikkäästi tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa. Pitää pystyä ajoittain venymään.

Työelämä tai elämä yleensä ei mielestäni ole kuormittavaa, kun hyväksyy sen, ettei aina ole kivaa. Kun oppii sietämään epämukavia aikoja, pystyy enemmän nauttimaan hyvistä ajoista. Omasta hyvinvoinnista pitää kuitenkin huolehtia. Jos jokin asia tuntuu pidempään vastenmieliseltä, kannattaa hakeutua siitä ajoissa pois.

Itse pyrin tasapainottamaan elämän siten, että jos töissä on kiireisempi jakso menossa, hidastan kotona. Ja sitten taas toisinpäin. Olen löytänyt armollisuuden omia vaatimuksiani kohtaan, enkä suorita enää niin orjallisesti. Perfektionismista en kokonaan pääse eroon, mutta kulmat ovat pyöristyneet.

Käsityöt ja lukeminen ovat oivia keinoja irtautua töistä. Koira onneksi vie päivittäin lenkille ja luontoon, joka myös on itselleni henkireikä. Urheilla haluaisin enemmän, mutta sen suhteen en koe sellaista intohimoa kuin esimerkiksi käsitöihin. Lisäksi käyn säännöllisesti vyöhyketerapiassa.

Välillä tulee vastaan aikoja, jolloin olen väsyneempi, mutta otan sen vastaan itsetutkiskellen ja pyrin luottamaan parempaan huomiseen!

Johanna Korpi