Mervin tarina: Kenkämyyjästä henkilöstöpalveluyrityksen yhteyspäälliköksi
Työskentelen Biisonilla yhteyspäällikkönä ja koen tekeväni unelmieni työtä. Minun tarinani on osoitus siitä, että vaikka ei olisi käynyt korkeakouluja, voi kovalla työllä ja periksiantamattomuudella löytää unelmiensa työn ja toteuttaa omat urahaaveensa. Usko siis itseesi ja pystyt mihin vain!
Maalla kasvettuani olen tottunut jo pienestä pitäen työntekoon. Varsinainen työurani käynnistyi 15-vuotiaana päästyäni kesätöihin paikalliseen kenkäkauppaan. Kesätyöt venyivät lopulta peräti seitsemän vuoden työskentelyksi kenkämyyjänä opiskeluiden ohella. Koen, että myynti- ja asiakaspalvelutyö on ollut minulle aina mieluista ja luontevaa. Tästä työstä sainkin hyvän pohjan työskentelyyn asiakaspalvelualalla ja myynnillisissä tehtävissä.
Kenkämyyjän työ vaihtui uuteen unelmaan
Lukiossa psykologia vei sydämeni mennessään ja olin varma, että tekisin tulevaisuudessa psykoterapeutin työtä. Opiskelin psykologiaa jonkin aikaa avoimessa yliopistossa. Ovet yliopistoon eivät kuitenkaan auenneet reilun kahdeksan keskiarvolla. Puntaroin vaihtoehtojani ja totesin, että ainoat alat, jotka psykologian lisäksi kiinnostivat, olivat myyntityö ja parturi-kampaajan työ.
Olin aina ajatellut, että opiskelen yliopistossa tai ammattikorkeassa itselleni tutkinnon, mutta vastoin tätä suunnitelmaa lähdin opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Olen luova ihminen, rakastan kauneutta ja koen omaavani hyvän esteettisen silmän. Parturi-kampaajaksi valmistuttuani hyppäsin suoraan yrittäjäksi ostettuani eläkkeelle jääneen kampaajan liiketoiminnan. Isäni työskentelee yrittäjänä, joten nähtyäni koko elämäni yrittäjän arkea ajattelin, etten itse koskaan lähtisi samaan, mutta kuinkas kävikään.
Työ parturi-kampaajana oli mielekästä ja asiakkaat ihania. Naiivisti ajattelin tekeväni työtä lopun elämääni ja suljin mielestäni välillä vilahtaneet ajatukset jatkokouluttautumisesta tradenomiksi. Mietin, miksi turhaan opiskelisin, sillä tätä työtä teen hamaan tappiin asti. Vuosien saatossa silmäni alkoivat kuitenkin herkistyä kemikaaleille. Lopulta ärtyneet silmäni eivät kestäneet enää edes auringon valoa ilman aurinkolaseja. Viimeiset kuukaudet sinnittelin töissä suojalasien kanssa, mutta jäädessäni äitiyslomalle vuonna 2017 tiesin, että en tule enää palaamaan kampaamotyöhön.
Äitiysloma antoi uutta puhtia myyntityölle
Ollessani äitiyslomalla minulla oli aikaa miettiä, mitä seuraavaksi. Totesin, että mielekkäistä vaihtoehdoistani oli jäljellä enää myyntityö. Olen aina sanonut, että jos myisin jotain, se olisi joko asuntoja tai autoja, mutta autoista en tiedä yhtään mitään. Luonnollinen siirtymä oli siis kiinteistönvälittäjän työ, johon pääsinkin onnekkaasti heti ensi yrittämällä.
Kiinteistönvälittäjän työ oli todella mielenkiintoista ja mielekästä. Olin päättänyt suorittaa LKV-pätevyyden ensi yrittämällä ja tein valtavan määrän töitä sen eteen. Iltaisin laitettuani pienen lapseni nukkumaan aukaisin lakikirjan ja aloin päntätä tietoa. Luin kaiken kaikkiaan useamman tuhat sivua LKV-kokeeseen. Olen sellainen, että jos jotain todella päätän saavuttaa, toteutan sen, oli mikä oli. Läpäisin LKV-kokeen ensi yrittämällä ja oloni oli sillä hetkellä voittamaton. Tiesin siinä hetkessä, että mitä tahansa elämässäni haluan, pystyn siihen.
Työskennellessäni kiinteistönvälittäjänä tulin yllättäen raskaaksi. Jäädessäni äitiyslomalle jouduin pohtimaan paluutani kiinteistönvälittäjäksi. Niin paljon kuin työstä tykkäsinkin, viikonlopputyöt ja pitkälle iltoihin venyvät päivät eivät kahden pienen lapsen kanssa vain tuntuneet toimivalta yhtälöltä. Lisäksi provisiopohjainen palkkaus luo talouteen tietyn epävarmuuden. Olin päättänyt, että ennen paluutani kiinteistönvälittäjän työhön katson, millaisia työpaikkoja aukeaa ja vain, jos jokin paikka minua todella puhuttelee, haen sitä.
Työnhakua ja hyppy tuntemattomaan
Ensimmäinen paikka, johon kiinnitin huomiota, oli rekrytointikonsultin paikka Biisonilla. Minulla ei ollut mitään aikaisempaa tietoa työstä, mutta lukiessani tehtäväkuvausta tuntui kuin tekstissä olisi kuvailtu minua. Hain täysin intuitioni pohjalta paikkaa tietämättä alasta mitään. Tulin onnekkaasti valituksi useiden kymmenien hakijoiden joukosta. Onnekseni esihenkilöni näki todellisen potentiaalini puuttuvien korkeakoulututkintojen takaa. Jo ensimmäisen työviikon jälkeen tiesin, että olen oikeassa paikassa.
Työni on hyvin merkityksellistä, sillä autan ihmisiä työllistymään. Lisäksi työn hektisyys sopii minulle mainiosti. Olen erittäin nopea tekijä ja pystyn hoitamaan monia asioita yhtäaikaisesti. Koen myös omaavani hyvän ihmisten lukemisen taidon, mikä on tärkeää tässä työssä. Ja eipä niistä aikanaan suoritetuista psykologian opinnoistakaan haittaa ole. Työpaikalla vallitsee työntekijöitä arvostava kulttuuri ja hyvä tiimihenki. Kerrankin tunsin loistavani työssäni!
Suorittajatyyppinä asetin itselleni kunnianhimoisen tavoitteen työllistää 200 tekijää vuodessa. Kovalla työllä pääsin asettamaani tavoitteeseen. Tätä pidän tähän saakka suurimpana saavutuksenani työelämässä.
Työskenneltyäni reilun vuoden Biisonilla sain ylennyksen yhteyspäälliköksi. Nykyinen toimenkuvani on melko myyntipainotteinen. Teen toki edelleen rekrytointeja ja headhuntausta, mutta lähinnä haastavampiin toimihenkilötehtäviin. Työnantajani tukee minua itseni kehittämisessä ja kouluttautumisessa. Minulla on mahdollisuus kasvaa roolissani oman mielenkiintoni mukaan. Ympärilläni on mahtavat työkaverit ja paras mahdollinen esihenkilö.
Palatakseni vielä alkuun, haluan tarinallani todeta sen, että elämä kyllä kantaa ja vie siihen suuntaan, mihin on tarkoituskin. Uskon vahvasti siihen, että jokainen kyllä löytää oman tarkoituksensa elämässään, kunhan vain uskaltaa rohkeasti heittäytyä ja katsoa, mitä elämä voi tarjota.
Mervi Lammi