Hennan tarina: Löysin oman polkuni kokeilemalla rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja
Peruskoulun jälkeen minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mikä minusta tulisi isona. Siksi lukio oli luonnollinen, ja siinä tilanteessa ainoa, vaihtoehto, jolla sain lisäaikaa miettimiseen. Kun lukio lähestyi loppuaan, en edelleenkään ollut erityisen kiinnostunut mistään alasta. Olin tippunut unelmieni kanssa täysin tyhjän päälle, kun lapsuuden haaveammattiini eläinlääkäriksi ryhtyminen oli mahdoton ajatus allergiani vuoksi.
Lukion jälkeen vietin välivuotta tehden töitä ja miettien, että seuraavana vuonna olisi pakko tehdä päätöksiä opiskelupaikan suhteen. Päädyin lopulta kauppatieteiden ja matematiikan pääsykokeisiin. Ajattelin, että voisin kokeilla yliopistolla eri aloja ja toivoin, että jokin niistä alkaisi tuntua omalta. Yliopiston ovet aukenivat ja harhailin siellä puolitoista vuotta opiskellen pääasiassa kauppatieteitä. Vaikka menestyin hyvin opinnoissa, ala ei oikeastaan kiinnostanut ja havahduin jälleen siihen, että jotain täytyisi tehdä.
Innostuin matematiikan ja tilastotieteiden kursseilla, joten tajusin, että jotakin loogista ajattelua vaativaa halusin opiskella. Puhdas matematiikka ei kuitenkaan kiinnostanut, koska en tiennyt, minne sitä opiskelemalla voisi työllistyä. Marssin ammatinvalintapsykologille ja hän esitteli jälleen samat alat, jotka olin käynyt läpi monta kertaa. Jostain syytä pysähdyin ajattelemaan, jospa minusta tulisikin insinööri! Olin lukiossa sanonut, että insinööriä minusta ei koskaan tule, mutta kuinkas ollakaan…
Kiinnostava ala löytyi insinööriopintojen parista
Tammikuussa 2009 oli ammattikorkeakoulussa sattumalta alkamassa tietotekniikan insinöörin opinnot. Otin selvää, että sähkötekniikan opinnoissa olisi samat perusaineet. Hain siis opiskelemaan tietotekniikkaa ja aloitin opintoni siellä. Kevään yhteishaussa hain sähkötekniikan puolelle ja sain perusopinnot hyväksiluettua. Rehellisesti sanottuna en tiennyt sähkötekniikasta yhtään mitään, käytännöstä vielä vähemmän. Silti tuntui siltä, että tämä on minun juttuni. Normaalisti neljä vuotta kestävät opinnot oli käyty reilussa kolmessa vuodessa. Toki siinä auttoi muutaman yliopistossa käydyn kurssin hyväksilukeminen.
Opiskeluun kuului myös työssäoppimista ja pääsin viimeisen vuoden keväällä töihin PKS Sähkönsiirto Oy:lle sähköverkkojen pariin. Aloitin sähköliittymien myynnin puolella ja sain tehdä myös opinnäytetyöni sinne. Työsuhde jatkui valmistumiseni jälkeen maankäytön ja dokumentoinnin puolelle. Sieltä tieni vei liiketoimintakaupan myötä sisaryhtiö Enerke Oy:n palvelukseen.
Tuolla tiellä siis olen edelleen ja työnkuvani on hyvin monipuolinen. Pääasiassa teen sähköteknistä mitoitussuunnittelua jakeluverkkojen parissa. Työ on haastavaa ja monipuolista, koska pääsen tekemään suunnittelutyötä useamman verkkoyhtiön alueella ja jokaisella on hieman erilaiset toimintatavat. Täytyy pysyä ajan tasalla erilaisista määräyksistä, standardeista ja suosituksista sekä siitä, kuinka niitä sovelletaan käytäntöön. Työhöni kuuluu myös verkkotiedon päivittäminen verkkotietojärjestelmään, mikä vaatii taas hieman erilaista osaamista kuin suunnittelu. Yhdistävä tekijä on kuitenkin se, että erilaisten järjestelmien käyttäminen täytyy olla hallinnassa. Pitää myös ymmärtää sähköverkkojen rakentamisen prosessi kokonaisuutena ja toimia eri sidosryhmien kanssa.
Lentotarkastajan työ on hyvää vastapainoa tietokonetyölle
Vastapainona tietokoneella istumiselle pääsen työssäni osallistumaan vianhoitoon ja ennakoivaan vianestoon. Näitä tilanteita tulee, kun esimerkiksi tykkylumi tai myrsky kaataa puita sähkölinjoille. Olen toiminut reilun viiden vuoden ajan lentotarkastajana eli havainnoin vikapaikkoja ja mahdollisia tulevia vikapaikkoja helikopterista käsin. Käytännössä lennämme 20kV-sähkölinjan yllä ennalta määritetyillä alueilla, ja kirjaan tietokoneelle havainnot, jotka menevät järjestelmissä eteenpäin reaaliajassa. Näin vika saadaan korjattua mahdollisimman pian tai linjalle kaatumassa oleva puu poistettua ennen kuin se aiheuttaa sähkökatkon.
Lentotarkastajan työ vaatii hyvää paineensietokykyä, nopeaa päätöksentekoa ja kykyä tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa. Helikopteri etenee reipasta vauhtia ja lentäjä menee juuri sinne suuntaan, minne pyydän. Täytyy siis pysyä koko ajan kartalla missä ollaan ja minne mennään seuraavaksi. Samalla täytyy tarkastaa sähkölinjaa sekä merkata havainnot tietokoneelle. Mikäli helikopteria ei tarvita, osallistun mielelläni vikapaikkojen rajaamiseen ja etsintään myös maasta käsin. Työni noudattaa hyvin pitkälti normaalia toimistoaikaa, mutta sähkökatkot eivät tunne kellonaikoja, joten tällaisissa tilanteissa töihin voi joutua ihan koska tahansa.
Hyvä työporukka tukee suunnittelijan itsenäistä työtä
Työni on opettanut minulle vuosien aikana valtavan paljon. Olen päässyt kasvattamaan ammattitaitoani ja työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Vaikka suunnittelijan työ on hyvin pitkälti itsenäistä tekemistä, meillä on mahtava työporukka, jonka kesken voidaan aina pohtia asioita yhdessä. Myös haastavat tapaukset ratkeavat, kun niihin haetaan ratkaisua yhdessä. Kukaan ei ole meidän porukassamme parempi kuin toinen, vaan apua pyydetään ja annetaan aina kun sitä tarvitaan.
Työn vastapainona harrastukseni ovat minulle tärkeitä keinoja saada ajatukset nollautumaan. Lapsuudessa toinen haaveammattini oli formulakuljettaja. Sellaista minusta ei tosiaan tullut, mutta autourheilu on edelleen hyvin vahvasti mukana harrastuksen muodossa. Kesäisin minut löytääkin useampana viikonloppuna joltain Suomen moottoriradoista ajamassa kilpaa rata-autolla. Talvisin puolestaan moottorikelkkailen kuntoilumielessä ja harrastan koirieni kanssa agilityä sekä rally-tokoa.
Olen aina ollut jollain tavalla kilpailuhenkinen, ja sitä saan toteuttaa harrastusteni kautta. Työelämässä en halua kilpailla, mutta jossain määrin tuo ominaisuus näkyy haluna haastaa itseäni jatkuvasti. Pidän varmasti työstäni juuri siksi, että saan kehittyä ja oppia koko ajan uusia asioita. Sähköala on monipuolinen, ja aina löytyy uusia asioita opeteltavaksi. Kannustan jokaista tarttumaan rohkeasti haasteisiin, vaikka se tuntuisikin hieman vaikealta. Oivaltaminen ja itsensä ylittäminen ovat asioita, jotka ainakin minulle toimivat motivaationa työhöni.
Kun lukion jälkeen harhailin etsimässä omaa alaani, en olisi koskaan uskonut millaiseen seikkailuun päädyn. Kannustan jokaista saman ongelman kanssa painivaa kokeilemaan rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja. Ei kannata etukäteen lokeroida itseään ennakko-oletusten perusteella, vaan lähestyä erilaisia aloja avoimin mielin. Oma polku kyllä löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Henna Behm