Jonin tarina: Mitä avoimempi mieli, sitä suurempi todennäköisyys löytää itselleen mieluinen työura

Olen opiskellut audiovisuaalista viestintää ammattikoulussa, ja tällä hetkellä suoritan Laurean ammattikorkeakoulussa IT-tradenomin tutkintoa digitaalisten palveluiden kehittämisen parissa. IT-puoli on kiehtonut minua pitkään, ja alan työllistymismahdollisuudet tulevaisuudessa ovat erittäin laajat sekä monipuoliset. Suoritan tutkintoani täysipäiväisen työn ohella, joten päiväni ovat täynnä ohjelmaa. Tärkeintä minulle on pitää huolta siitä, että työn ja opiskelun välillä pysyy terveellinen tasapaino, enkä polta itseäni loppuun.

Työhistoria minulla on monipuolinen: olen tehnyt kaikkea kesätyöstä teurastamolla ständimyyntiin. Ammattikoulun jälkeen suoritin siviilipalveluksen Forssan kaupungilla, ja sen jälkeen lähdin työelämään. Hain montaa eri työpaikkaa, lähinnä vain oman alan, eli audiovisuaalisen viestinnän, töitä. Sitten Instagramissa tuli vastaan myyntityö valokuituverkkojen asennusten parissa, mutta sen sivuutin aika nopeasti. Eihän minusta olisi myyjäksi, sillä nehän vain kälättävät ja väsyttävät ihmisiä, kunnes saavat kaupan maaliin. Mutta kun oman alan työpaikkavaihtoehdot alkoivat loppua, päätin pohtia asiaa tarkemmin ja lopulta hain paikkaa. Haastattelun jälkeen sain tiedon, että minut haluttiin palkata.

Aluksi myyntityö oli henkisesti todella raskasta. Jouduin kohtaamaan paljon kielteisiä vastauksia asiakkailta ja oppimaan pääsemään niistä yli – uusi asiakashan on aina uusi mahdollisuus. Alkuun olin jokaisen työpäivän jälkeen erittäin väsynyt. Suurin haaste oli se, kun pääsin vetämään asiakastapaamisen itse, vaikka lähiesimies olikin mukana. Mokasin kyseisen tapaamisen täysin, mutta esimies sai kuitenkin sovittua uuden tapaamisen saman asiakkaan kanssa. Romahdin ja purskahdin itkuun, enkä uskonut pystyväni jatkamaan työtä. Rauhoituttuani päätin kuitenkin miettiä, mikä meni väärin ja mistä näkökulmasta minun pitäisi lähestyä uusia asiakastapaamisia. Huomasin, että lähdin tapaamiseen liian asiantuntevalla näkökulmalla, enkä keskittynyt asiakkaan tarpeisiin tai kuunnellut heidän mielipiteitään myytävästä tuotteesta. Siitä lähtien treenasin itsekseni sekä asiakkaiden kanssa sitä, että oikeasti kuuntelen asiakasta ja olen täysin oma itseni, enkä esitä olevani joku muu.

Tämän myötä seurasi suurin onnistumiseni siinä työpaikassa. Seuraavan kerran, kun kävin kyseisen asiakkaan luona, muutin lähestymistapaani. Keskityin kuuntelemaan, mihin asiakas käyttää internetiä ja sen pohjalta perustelin, kuinka hän hyötyisi valokuituverkon tarjoamista kaistan ja netin nopeuden tuomista eduista. Tapaaminen johti lopulta kauppaan, mistä jäi äärettömän suuri voittajafiilis.

Tämän jälkeen tuli uusi haaste, kun lähiesimies poistui tehtävästään projektin loppupuolella. Tämän myötä koko myyntialue jäi minun vastuulleni. Siinä vaiheessa minulla oli kokemusta jo sen verran, että koin suoriutuvani varsin hyvin, vaikka työkuorma olikin iso.

Projektin loppuessa olin saanut ensikosketuksen myyntiin, ja sille tielle olen jäänyt. Vuosien varrella myymäni tuotteet ovat vaihtuneet muun muassa puhelinliittymiin sekä aurinkosuojaverhoihin. Viime vuoden lopussa tein harppauksen B2B- eli yritysmyynnin puolelle, kun aloitin IT-tukipalveluiden myyjänä. Nykyinen työtehtäväni on tähän mennessä ollut kaikista mieluisin sekä inspiroivin, sillä IT-ala on lähellä sydäntäni.

Omasta jaksamisesta täytyy pitää äärimmäisen hyvää huolta

Yhden suuren haasteen työelämässä kohtasin viime kesänä. Myin silloin aurinkosuojaverhoja, joiden tilauksia tulee eniten kesällä. Suuren tilausmäärän hallinta sekä aikatauluttaminen oli niin haastavaa, että tunsin olevani lähellä burnoutia. Työasiat pyörivät mielessäni koko ajan, jopa vapaa-ajalla. Jaksamiseni oli vaakalaudalla, ja toin asian esille senhetkiselle esimiehelleni. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, kuinka vakavasti ja auttavaisesti hän suhtautui tilanteeseen. Hän ei hetkeäkään vähätellyt olotilaani, vaikka itselläni pyöri mielessä, että olisin jotenkin heikompi työntekijä kuin muut, kun en kestänyt samaa työkuormaa kuin he. Sain lyhyen sairausloman ja se oli todellakin tarpeen. Sairausloman jälkeen esimieheni oli heti tukenani, jotta pääsisin takaisin normaaliin työrytmiin. Lisäksi kävin myös psykologin luona keskustelemassa, mikä helpotti äärimmäisen paljon.

Kesän jälkeen hyvinvointi nousi prioriteettilistallani ykköseksi, ja huolehdin siitä todella tarkasti. Asetan itselleni työpäivinä tarkan ‘’deadlinen’’, jonka jälkeen en katso, lue tai mieti mitään työasioita, vaan keskityn pelkästään palautumiseen. Lisäksi olen alentanut omaa kynnystäni keskustella esihenkilöni kanssa asioista, jotka saattavat heikentää työhyvinvointiani.

Vapaa-aika on minulle erittäin tärkeää, sillä silloin pääsen heittämään aivot narikkaan ja keskittymään kaikkeen muuhun kuin työhön. Jalkapallo on lähellä sydäntäni, vaikka viime vuosina on ollut välillä tuskaista olla Manchester United -fani. Uskon kuitenkin, että pokaaleja alkaa kohta tulvimaan ovista ja ikkunoista. Tietotekniikka on myös intohimoni: seuraan sen kehitystä aktiivisesti ja innostun – sekä pelkään – sen kehityksestä ja potentiaalista tulevaisuudessa. Lisäksi pidän videopeleistä, TV-sarjoista sekä elokuvista, sillä tykkään taitavien tarinankertojien kertomusten kokemisesta missä tahansa muodossa. Suurin urahaaveeni on päästä tekemään töitä videopelien parissa. Haluan itsekin päästä kertomaan ihmisille merkityksellisiä tarinoita, joita he voivat kokea interaktiivisessa muodossa.

Työelämässä olen oppinut sen, että mitä avoimempi mieli on kaikkia aloja kohtaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voi löytää itselleen mieluisan työuran. Pienenä halusin olla lastenkirjailija sekä paleontologi, mutta ne ovat tällä hetkellä kaukana omista haaveistani, jotka liittyvät tietotekniikkaan ja sen kehitykseen. Myyntityö on auttanut minua olemaan sosiaalisempi sekä avoimempi. En ole enää koko ajan oman kuplani sisällä, vaan uskallan kertoa myös omia mielipiteitäni sekä olla aktiivisempi keskusteluissa. Avoimuus, rehellisyys sekä oppimisen jano ovatkin asioita, joihin yritän työelämässä panostaa, ja suosittelen sitä muillekin!

Tärkein neuvo, jonka voisin antaa muille työssäkäyville, on kuitenkin se, että omasta jaksamisesta täytyy pitää äärimmäisen hyvää huolta. Esihenkilölle kannattaa ilmoittaa heti, kun alkaa tuntua siltä, että jaksaminen on lopussa. Mitä nopeammin uupumuksen tunnistaa, sitä helpompi siitä on toipua ja palata takaisin normaaliin arkeen. Vaikka tienaamme työllä elantomme, se ei saa koskaan mennä siihen pisteeseen, että työ on koko elämä.

Jon Mehtonen