Työelämän muutosten ennakoinnissa on keskeistä huomioida, miten osaamme suhtautua muutoksiin

Työelämä on muuttunut aina muun yhteiskunnan mukana. Tässä kehityksessä syntyy uusia ammatteja ja tarvitaan uutta osaamista. Tällä hetkellä elämme niin sanotun teollisen vallankumouksen vaihetta, jossa toimimme yhä enemmän digitalisaation ja koneiden parissa.

Tulevaisuudentutkimuksen tieteenalan tehtävänä on arvioida tulevaisuuden kehityskulkua: millaisia ilmiöitä on olemassa tällä hetkellä, mitä voimme niistä päätellä, mihin suuntaan kehitys voisi kulkea ja mihin suuntaan haluaisimme, että kehitys kulkisi.

Tulevaisuuden ennakointityötä ohjaavat omalta osaltaan niin sanotut megatrendit eli ilmiöt, jotka vaikuttavat erilaisiin elämän osa-alueisiin joka puolella maailmaa. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra määritteli vuoden 2023 megatrendeiksi esimerkiksi luonnon kantokyvyn murenemisen, hyvinvoinnin haasteiden kasvamisen ja digivallasta kilpailun kiihtymisen.

– Megatrendit eivät vaikuta työelämässä kuitenkaan kaikkiin aloihin, eivätkä ne vaikuta eri aloihin samalla tavalla. Megatrendejä tarkastelemalla voimme pohtia, mitä ne tarkoittavat työn tekemisen kannalta konkreettisesti eli muuttuvatko työn tekeminen, osaaminen ja osaamistarpeet, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen projektiasiantuntija Sari Miettinen (kuvassa) kertoo.

Suurin muutos työnteon tavoissa – Suomessa haasteena väestön ikääntyminen

Sari Miettisen mukaan suurin muutos työelämässä tapahtuu siinä, miten teemme työtä. Jatkossakin on olemassa tuttuja ammatteja, kuten kuskeja, ruokapalvelun parissa työskenteleviä ihmisiä ja koneistajia, mutta tulevaisuudessa näitä tehtäviä tehdään mahdollisesti eri tavalla kuin tällä hetkellä, ja ne saattavat sisältää eri asioita kuin aiemmin. Eniten tähän muutokseen vaikuttavat digitalisaatio ja internet.

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tulevaisuudessa materiaalipulaa. Työn tekemisen, osaamisen ja koulutuksen täytyy tähdätä sen varmistamiseen, että voimme tehdä jatkossa samoja asioita kuin tälläkin hetkellä materiaalipulasta huolimatta.

Nykyajan ihmisten huolena on, että tulevaisuudessa koneet vievät ihmisten työt.

– Tässä korostuu kysymys siitä, mitkä ovat sellaisia töitä, joiden tekemisessä ihmiset ovat digitalisaatiota ja koneita parempia. Tällaisia tehtäviä ovat monet tarkkuutta vaativat työt sekä ihmisten kohtaamiseen, tunteisiin ja luovuuteen liittyvät tehtävät. On myös tarpeellista pohtia, mitkä ylipäätään ovat sellaisia töitä, joiden tekemisen haluamme luovuttaa koneille, Miettinen huomauttaa.

Suomessa työelämään vaikuttaa vähitellen ikärakenteen muutos, koska työikäisten nuorten määrä pienenee suhteessa iäkkäisiin ihmisiin.

– Meidän täytyy miettiä, miten teemme työskentelyn mahdolliseksi eri ikäisille ihmisille ja miten yhteiskunta pystyy hyödyntämään eri ikäisten työpanosta. Tällä hetkellä ajatellaan, että ihminen voi edustaa vain yhtä roolia kerrallaan eli olla joko opiskelija, työssä oleva, yrittäjä tai eläkeläinen. Tämän ajattelun mukaan ihminen ei voi edustaa useampaa roolia samanaikaisesti, ja tällaisesta joustamattomuudesta pitäisi päästä eroon.

Miettisen mukaan pohdimme tulevaisuudessa myös hyvin perustavanlaatuisia kysymyksiä: miksi tarvitsemme työtä, mitä työllä tulevaisuudessa tarkoitetaan ja lasketaanko työksi muukin kuin palkkatyö.

Muutoksista riippumattomien taitojen kehittäminen tärkeää

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD arvioi tulevaisuuden osaamisvaatimuksia työelämässä. Näiden arvioiden mukaan esimerkiksi laitteiden käyttämiseen liittyy tulevaisuudessa joko ihmisten välinen tai ihmisen ja koneen välinen vuorovaikutus. Myös kyky kanssakäymiseen eri ihmisryhmien kanssa on tärkeä taito työvoiman liikkuvuuden vuoksi. Lisäksi ihmiseltä vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän kykyä asettaa itselleen tavoitteita ja rajoja sekä taitoa suhteuttaa niitä työhön.

Sari Miettinen kuitenkin muistuttaa, etteivät OECD:n ennusteet ole yksiselitteinen totuus, vaan yksittäinen näkemys tulevaisuuden osaamistarpeista. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen mukaan ei ole edes erityisen mielekästä pohtia, millaista osaamista ja työtehtäviä on esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, koska emme voi tietää asiaa varmasti.

– Tarpeellisempaa on pohtia, mitä ovat sellaiset taidot, joita olisi hyödyllistä kehittää riippumatta siitä, millaista työ tulee tulevaisuudessa olemaan. Silloin ei tarvitse arvailla, millaista erityisosaamista tulevaisuudessa tarvitaan, koska tällaiset taidot auttavat minkä tahansa osaamisen hankkimisessa. Näin pystymme toimimaan työelämässä paremmin – muuttuu se millaiseksi tahansa.

Miettinen luettelee tällaisiksi yleishyödyllisiksi taidoiksi avoimuuden uusille asioille, kyvyn hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja ja taidon olla tarvittaessa kriittinen. Lisäksi on tärkeää, että ihminen osaa ottaa vastuun omista valinnoistaan ja tekemisestään ja että hän kykenee pohtimaan, miksi toimii tietyllä tavalla.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen mukaan keskeisempää kuin tieto siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, on se, miten suhtaudumme muutoksiin. Ihmisten olisi tärkeää vahvistaa kykyään sietää sitä, ettemme voi varmasti tietää, mitä tulee tapahtumaan. Olisi myös hyödyllistä pohtia, mitkä asiat kaipaavat muutosta ja mitkä asiat eivät. Kysymykseen siitä, mitä muutoksista mahdollisesti seuraa, pitäisi löytyä vastausvaihtoehtoja useampia kuin yksi.

Osaamisidentiteetti

Sari Miettinen toteaa, että nykyajan työelämässä keskitytään liikaa tutkintoihin eli siihen, onko tutkinto tietyn standardin mukainen ja minkä maalaisessa oppilaitoksessa se on suoritettu. Esimerkiksi ongelmasta voi mainita Suomessa työskentelevät maahanmuuttajataustaiset ja korkeasti koulutetut ihmiset, jotka toimivat sellaisissa tehtävissä, jotka eivät vastaa millään tavalla heidän koulutustaan. Tilanteeseen tarvittaisiin joustavuutta eli kykyä nähdä osaaminen myös tutkinnon ulkopuolelta.

– Ihminen opiskelee itselleen ammatin ja kehittää ammatti-identiteetin, mutta hän juuttuu liian helposti ajatukseen, että ammatti edustaa kaikkea, mitä hän on. Pitäisi oppia tunnistamaan muukin elämän varrella karttunut osaaminen. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa puhummekin osaamisidentiteetistä. Myös työnantajien täytyisi pohtia, tunnistavatko ja haluavatko he nähdä kaiken osaamisen ja miten kaikki osaaminen saadaan esiin ja käyttöön.

Osaamista voi syventää tai yhdistellä uusiin osa-alueisiin. 

– Osaamisen tunnistamisen jälkeen kannattaa miettiä, haluaako ja tarvitseeko lisäosaamista eli täytyykö opetella uutta. Tietääkö mahdollisesti muita ihmisiä, jotka osaavat asioita, joita itse ei osaa, ja joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä? Myös työnantajien olisi syytä pohtia, miten he voivat tehdä mahdolliseksi osaamisen täydentämisen ja yhteistyön eri osaajien välillä, Miettinen huomauttaa ja ennustaa, että tulevaisuudessa työtä syntyy uusista ja yllättävistä osaamisyhdistelmistä, jotka kehittyvät sekä yksittäisen ihmisen että useamman ihmisen osaamisesta.

Sari Miettinen kertoi työelämän ja osaamisen tulevaisuudesta RekryExpo-messuilla Turun Messukeskuksessa 14. marraskuuta.