Vieraskynä: Elinikäisen ja jatkuvan oppimisen vaateesta elämänmuotoilun mahdollisuuksiin

Blogi

Elinikäinen tai jatkuva oppiminen ohjaa enenevissä määrin yhteiskunnallista keskustelua työelämän muutoksen kiihtyessä ja työllisten määrän vähentyessä. Osa ihmisistä kokee jatkuvan oppimisen mahdollisuutena kasvaa ja saada lisää virtaa (työ)elämäänsä. Osa ihmisistä taas kokee sen kielteisenä pakkona ja (työ)elämän epäterveen ihmisten välisen kilpailun lisääjänä. Aihe herättää suuria tunteita ja vastakkainasettelua erilaisten ihmisten tarpeiden, toiveiden ja mahdollisuuksien välillä.

Tarja Holmgren
  • Pitääkö meidän oppia oppimaan jatkuvasti vai miettiä, kuinka voisimme elää riittävän hyvää elämää oppimalla?

Olen itse pohtinut aihetta viimeiset vuodet tiiviisti, koska olen joutunut tai päässyt sellaiseen elämäni risteyskohtaan, jossa olen ratkaissut sen, kuinka pääsen tekemään töitä elääkseni ja kuinka teen töitä kokeakseni elämäni merkitykselliseksi ja onnelliseksi.

Mahdollisuus uuteen

Oman oppimismatkani ja kasvamiseni suunta muotoutui aivan uudenlaiseksi, kun sain onnenpotkut kesäkuussa 2016. Olin työskennellyt yli 30-vuotta kaupallisella toimialalla ja keskittynyt toimialallani parhaaksi kehittymiseen.

Käyntini ammatinvalintapsykologilla avasi silmäni ja ymmärsin, että olin ollut jatkuvan oppimisen polulla, mutta jumiutunut kapea-alaisuuden kuplaan ja keskittynyt lähinnä teknisten asioiden opetteluun. Ajatteleminen oli jäänyt vähäiseksi työelämän imussa, ja oppimiseni oli perustunut pitkälti työnantajien vaikuttimien ja vaatimusten täyttämiseen ei niinkään siihen, mikä minua innosti oppimisessa.

Minulle avautui mahdollisuus arvioida, kuinka voisin laajentaa ajatteluani oppimalla yllätyksellisiä ja täysin uusia asioita. Miettiä, miten oppiminen toisi riemua sekä työskentelyyni, että elämääni ja millä tavoin yhdistäisin kokemukseni uuden oppimisen kanssa täysin uudenlaiseksi osaamiseksi.

  • Uuden suunnan löytäminen oppimisen avulla käynnistyy usein vasta pysäyttävän kokemuksen myötävaikutuksesta.

Oppimatkan päämäärä

Sopivan ja syvemmän oppimispolun kartoituksessa listasin omat taitoni ja vahvuuteni pehmeämmästä näkökulmasta. Muodostaessani avarampaa kuvaa itsestäni sekä työntekijänä että ihmisenä sekä oppijana pyysin näkemyksiä työelämässä ja vapaa-ajalla kohtaamiltani ihmisiltä.

Monien vaihtoehtojen tienhaarassa sekä luontaiset taipumukseni että haluni auttaa ja tehdä merkityksellistä työtä arvottivat oppimisvalintojani. Haluan toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa ikigaitani; syytä olemassaolooni. Uskon, että japanilaisten määrittelemän ikigain tavoittelu ja löytäminen tuovat elämääni merkitystä, onnea ja sen myötä terveyttä ja menestystä ja mahdollisuuden työllistää itseni niin kauan kuin haluan.

Kyselyjeni ja arvojeni määrittelyn kautta valitsin itselleni sopivimmat ja tarvittavia taitojani kehittävimmät opintosuuntaukset; palvelumuotoilun, aivoymmärrykseen perustuvaa valmennuksen ja kokemusasiantuntijuuden. Opintojeni ja kokemuksien avulla muotoilin uudenlaisen ajattelutavan, joka perustuu elämänmuotoilun ja minäpystyvyyden yhdistämiseen kytkemällä palvelumuotoilun ja valmentamisen menetelmät toisiinsa.

Opiskelu työnhaun ohessa avasi minulle ennalta-arvaamattoman oven ja mahdollisti itseni työllistämisen yrittäjänä. Toivon lämpimästi, että tätä ovea ei suljeta jatkossa työnhakijoilta, vaan heitä ohjataan huomattavasti pontevammin mahdollisuuksien ovia avaavan oppimisen pariin. Usein se saattaa olla jopa ainoa reitti uusiouralle ja riittävän hyvälle elämälle, jossa myös talous on kunnossa.

  • Yhdistämällä täysin toisistaan poikkeavia oppeja ja kokemuksia voi muotoilla uudenlaisia ajattelutapoja.
  • Omakuvan laajentaminen näyttää erilaisia kasvamisen (oppimisen) mahdollisuuksia.

Jaksamisen kainalosauvat

Oppimatkani sekä itseni työllistämisessä että elämäni muotoilussa vaati paljon voimavaroja. Oloni oli ajoittain epämukava ja ahdistunut, koska en osannut opiskella. Joudun todella opettelemaan opiskelun ja oppimisen tekniikat. Havahduin myös siihen, että tärkein kehitettävä taito oppimatkallani oli itsesäätely; se kuinka kohtaan ja ohjaan tunteitani hankalissa oppimisen tilanteissa.

Sain virtaa monista eri lähteistä mm. myönteisestä palautteesta onnistumisissa, joita keräsin itselleni talteen hankalien päivien kainalosauvoiksi. Jaksamiseni ydin muodostui uudenlaisesta ajattelusta, jossa epämukavuusalue muuntui mahdollisuusalueeksi ja muutosvastarinnasta syntyi kasvualusta. Suuntasin ajatteluani sallivampaan suuntaan ja aloin nähdä kompastumisetkin mahdollisuuksina kasvuun. Useiden erilaisten opintosisältöjen opiskelu ja niiden päätökseen saattamisessa tärkeintä on se, että ne herättävät sinussa itsessäsi suurta innostusta.

  • Oppimatkan oppaiksi tarvitaan kanssa-ajattelijoita, jotka rohkaisevat sinua opiskeluaskeleiden välillä painaessa ja aivojumin iskiessä.

Oppimatkan oivallukset

Olen pohtinut, voisimmeko kannustaa ihmisiä myönteisempään suhtautumiseen elinikäiseen ja/tai jatkuvaan oppimiseen muuttamalla käsite elämänmuotoiluksi. Silloin itse kukin voisi nähdä helpommin mahdollisuuksia muotoilla ja suunnitella omille luontaisille taipumuksilleen sopivia keinoja ja tapoja kasvaa matkallaan työntekijänä ja ihmisenä.

Oppiminen voisi olla enemminkin halua kasvaa. Toivon, että oppimisesta tulisi luonnollinen osa elämäämme, välillä opimme enemmän välillä vähemmän. Kannustan uudenlaiseen ajatteluun, joka edellyttää sitä, että oppimisen tasoja, keinoja tai oppimisen sisältöjä ei luokiteltaisi paremmiksi tai huonommiksi vaan kaikki oppiminen olisi riittävää.

  • Oppiminen on mahdollista kaikille, pääasia että se lisää iloa ja hyvinvointia.

 

Tarja Holmgren
yrittäjä MiraiTa
kasvun kanssakulkija, neurotieteisiin perustuva valmentaja, palvelumuotoilun taitaja ja kokemusasiantuntija