Sairaalapastori
"Sairaalapastorin ammatti vaatii henkistä vahvuutta sekä valmiutta tehdä moniammatillista yhteistyötä. Hyvä itsetuntemus sekä kyky rajata työtä ja vapaa-aikaa luovat perustan työssä jaksamiselle. Omasta hyvinvoinnista pitää osata huolehtia. Myös ihmisten kokemusten ja tilanteiden sanallistaminen on tärkeä taito."
- Maija Haaparanta
- Sairaalapastorina Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa.
- Valmistunut teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja suorittanut Kirkkohallituksen sairaalasielunhoidon erityiskoulutuksen sekä defusing-ohjaajan koulutuksen. Parhaillaan tohtorikoulutettavana Itä-Suomen yliopistossa.
- Työkokemusta alalta 18 vuotta.
Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi.
Olen ammatiltani sairaalapastori. Tehtäväni on kuunnella ihmisiä ja olla heidän tukenaan erilaisissa kriiseissä sekä kuoleman läheisyydessä. Olen käytettävissä niin potilaita ja omaisia kuin henkilökuntaakin varten. Järjestän tarvittaessa henkilökunnalle defusing-tapaamisia. Defusingilla tarkoitetaan sitä, että henkilökunta pääsee purkamaan psyykkisesti kuormittavaa tilannetta muutaman tunnin sisällä tapahtumasta.
Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin?
Minulla oli nuorena kaksi esikuvaa: eräs lukion opettaja ja seurakuntanuorissa toiminut pappi. Heidän kauttaan syttyi ensimmäistä kertaa kipinä uskonnollista työtä kohtaan. Lukion jälkeen teologiseen tiedekuntaan hakeminen oli osuva valinta, sillä opintotarjonnassa yhdistyivät minua eniten kiinnostaneet aineet – uskonto, filosofia ja psykologia.
Minusta piti tulla opettaja, mutta minulla oli huonoa tuuria pedagogisten opintojen pääsykokeiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla sairastuin, ja toisella kerralla hakupaperini olivat hukkuneet postissa. Ajattelin, että tämä oli johdatusta. Minusta kuuluu tulla pappi.
Sairaalasielunhoidon koulutukseen ja sairaalapastorin ammattiin ei voi hakeutua suoraan koulun penkiltä. Hain koulutukseen ensimmäistä kertaa 26-vuotiaana. Silloin minulle sanottiin, että olisi hyvä kasvaa vielä muutama vuosi. Sairaalapastorin työssä käsitellään pääosin kärsimystä ja surua, joten ikä ja elämänkokemus auttavat jaksamaan työssä. Sitten kului muutama vuosi, sain kolme lasta, ja oli taas mahdollisuus hakea koulutukseen. Tällä kertaa minut valittiin. Työ on mielekästä, koska minulla on vahva usko siihen, että ihminen selviää mitä hurjimmista ja raskaimmistakin koettelemuksista.
Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi.
Jos katson perjantaina kalenterista, miltä seuraava työviikko näyttää, usein se on aika tyhjä. Siellä on muutama sovittu tapaaminen. Kun maanantaina kello lyö kahdeksan, alkaa puhelin soida ja kalenterini täyttyä. Sen jälkeen peukaloiden pyörittelylle ei ole aikaa. Suurin osa ajastani menee ihmisten kuuntelemiseen eli sielunhoitoon heidän kotonaan tai sairaalassa. Tapaamisiin on yleensä hyvin lyhyt valmistautumisaika.
Millaisessa työympäristössä tai millaisina työaikoina työskentelet?
Työympäristöni muodostuu sairaalasta ja ihmisten kodeista. Minulla ei ole määriteltyä työaikaa, ja työni on päivystyksenomaista. Pääosin työpäivät kestävät kello 8–16 välisen ajan, mutta kriisit ja kuolema eivät katso kellonaikaa. Olen joka päivä tavoitettavissa kello 21 asti.
Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan?
Sairaalapastorin ammatti vaatii henkistä vahvuutta sekä valmiutta tehdä moniammatillista yhteistyötä. Hyvä itsetuntemus sekä kyky rajata työtä ja vapaa-aikaa luovat perustan työssä jaksamiselle. Omasta hyvinvoinnista pitää osata huolehtia. Myös ihmisten kokemusten ja tilanteiden sanallistaminen on tärkeä taito. Työ on asiakaslähtöistä eli aina asiakkaan vakaumusta kunnioittavaa, eikä minun uskoni ole asiakastyössä keskiössä.
Mikä on parasta ammatissasi?
Se, että saa tehdä ihmisten kanssa töitä.
Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta?
Koneet ja järjestelmät, jotka eivät toimi. Joskus on vain pari minuuttia aikaa tulostaa jokin paperi, ja jos se ei onnistu, saan harmaita hiuksia.
Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee sairaalapastorin ammattia?
Suosittelen tutustumista sairaalapastorin työhön, jos se vain suinkin on mahdollista. On myös hyvä huomioida, että sairaalasielunhoidon erityiskoulutukseen voi hakea vasta, kun on papin virassa.
Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden?
Tulevaisuus näyttää kaksijakoiselta. Positiivista on, että tutkimusten mukaan millenniaalien sukupolvi arvostaa meidän ammattikuntaamme. Kirkon tehtävä on olla paikalla silloin, kun ihminen kohtaa kärsimystä. Mikä olisikaan tarpeellisempi paikka kuin sairaala?
Tutkimukset osoittavat myös, että seurakunnan sisällä sairaalapastoreita arvostetaan vähemmän kuin terveydenhuollossa. Olemme pieni ammattikunta, sillä sairaalapastoreita on Suomessa noin 100. Jos arvostuksemme kirkon sisällä laskee, on näistä viroista helppo leikata taloustilanteen kiristyessä.