Valokuvaaja, maskeeraaja
"Jokainen keikka pitää tehdä niin kuin se olisi elämäsi tärkein. Jos teet työsi hyvin, sinua suositellaan ja vanhat asiakkaat tilaavat uusia kuvauksia. "
- Linda Lipponen
- Valokuvaaja ja yrittäjä yrityksessä Tmi Lifu - Life is Fun
- Suorittanut Stadin ammattiopistossa valokuvaajan ammattitutkinnon sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa sosionomin AMK-tutkinnon.
- Työkokemusta alalta yrittäjänä kuusi vuotta.
Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi.
Suurin osa arjestani koostuu valokuvaamisesta. Lisäksi teen meikkejä ja kampauksia, yleensä stailauksia kuvauksiin ja toisinaan juhlameikkejä. Teen myös mainosmalli- ja esiintymiskeikkoja, tilausneuleita sekä kouluttamista. Yrittäjänä voi itse määritellä, mitä tekee, joten olen koittanut hyödyntää osaamistani monipuolisesti.
Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin?
Aloitin valokuvaamisen noin 10 vuotta sitten pin-up-harrastuksen kautta. Aluksi kuvasin mallikavereita ja keikkoja. Sain kannustusta, että olen hyvä ja että minun kannattaisi kuvata enemmänkin. Siitä lähti innostus.
En halunnut heti ostaa monen tonnin tavaroita ja kutsua itseäni valokuvaajaksi, vaan pikkuhiljaa harjoittelin ja kokeilin, olenko tässä yhtään hyvä. Tekemisen kautta tuli varmuutta ja uskallusta investoida välineisiin. Vähitellen olen hankkinut studiovaloja ja kunnollisen kameran.
Tein kuvaamista pitkään nuorisonohjaajan työn ohella. Kun olin kuvannut jonkin aikaa, työkaveri kannusti opiskelemaan alaa. Koulussa sain teknisen puolen täysin kuntoon eli opin käyttämään salamavaloja ja kuvaamaan studio-oloissa. Valmistumisesta lähtien olen elättänyt itseni omalla yritykselläni.
Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi.
Työviikot vaihtelevat todella paljon. Välillä on hiljaisempia kausia, eikä viikolla ei ole yhtäkään kuvauskeikkaa. Välillä taas on kiireisempää. Esimerkiksi tällä viikolla on neljä keikkapäivää, mikä on aika harvinaista. Syksy ja kevät ovat yleensä kiireisiä aikoja. Kuvaamisen lisäksi editoin kuvat ja markkinoin palveluitani.
Millaisessa työympäristössä tai millaisina työaikoina työskentelet?
Yksi hienoimpia puolia yrittäjänä olemisessa on se, että voin valita itse omat työaikani. En ole aamuihminen, joten kuvauskeikkani alkavat yleensä aikaisintaan klo 10, jos se vain sopii asiakkaalle. Töitä teen päivisin, arki-iltaisin ja lauantaisin. Sunnuntait pyrin pitämään vapaana. Töitä tehdään silloin, kun niitä on. Kuvauksia teen omalla studiolla, ulkona tai asiakkaan yrityksen tiloissa. Koneella tehtäviä töitä, kuten editointia, teen kotona.
Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan?
Tekninen osaaminen pitää olla kunnossa. Valokuvaajan pitää ymmärtää kameran ja valojen toimintaa sekä osata käyttää editointiohjelmia. Henkilökuvaajalla tulee olla hyvät sosiaaliset taidot, koska pitää osata toimia erilaisten ihmisten kanssa. Harva kuvattava on ammattimalli, joten heitä pitää ohjata. Myös luovuus on olennaista. Pitää keksiä uusia ideoita kuviin ja olla visuaalista silmää, jotta ymmärtää, miten asetella ihmiset kuvaan ja mitkä värit sopivat yhteen. Yrittäjänä toimiessa pitää olla stressinsietokykyä. On aikoja, kun seuraavan kuukauden kalenteri on vielä tyhjä ja taloudellinen tilanne on epävarma. Minulle tulee usein kuvauksia viikon tai kahden varoitusajalla.
Mikä on parasta ammatissasi?
Parasta työssäni on vapaus, työaikojen joustavuus ja omien aikataulujen suunnitteleminen. Yrittäjyydellä on leima, jonka mukaan yrittäjä on koko ajan töissä. Minä koen, että yrittäjänä työskennellessä on enemmän vapaa-aikaa. Saan myös tehdä itselle mieleistä työtä. Olen sosiaalinen, joten on mukavaa, kun pääsee tekemään erilaisia keikkoja erilaisten ihmisten kanssa.
Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta?
Vaikeinta on epätietoisuus, kun työtilannetta ei yleensä tiedä kuukautta tai paria pidemmälle. Epävarmuuden kanssa pitää oppia elämään. Välillä rahaa tulee enemmän, välillä vähemmän. Ei ole kiinteää kuukausipalkkaa, johon turvautua. Se täytyy jokaisen alalle lähtevän ymmärtää. Keikat täytyy myös hommata itse, joten mainostusta ja verkostoitumista pitää tehdä jatkuvasti.
Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee valokuvaajan ammattia?
Tässä työssä pitää uskaltaa rohkeasti mainostaa itseään. Jokainen keikka pitää tehdä niin kuin se olisi elämäsi tärkein. Jos teet työsi hyvin, sinua suositellaan ja vanhat asiakkaat tilaavat uusia kuvauksia. Vakioasiakkaat ovat tärkeitä tässä ammatissa, joten heistä kannattaa pitää hyvää huolta.
Hinnoittelu pitää hoitaa alusta alkaen kuntoon. Suomessa on paljon taitavia harrastelijavalokuvaajia, jotka tekevät ilmaiseksi työtä, mikä polkee valokuvaajien palkkatasoa. Työstään pitää pyytää ansaitsemansa palkka. Alussa voi sanoa, että on vielä harjoittelija ja toteuttaa hinnoittelu sen mukaan.
Mieti, mikä on sinun oma juttusi, koska valokuvaajia on pilvin pimein. Ei kannata tehdä kaikkea. Oma erityisosaamiseni on pin-up-kuvaus. Lisäksi erotun sillä, että teen myös meikkejä ja kampauksia. Suomessa ei taida olla kovin montaa kuvaajaa, jolta saisi myös stailauspalvelua, varsinkaan pin-up-tyylillä. Mieti, missä olet tosi hyvä ja panosta siihen, niin saat asiakkaita, joita haluat.
Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden?
Näen tulevaisuuden hyvänä, koska kuvia tarvitaan aina. Varjopuolena on se, että laitteet kehittyvät koko ajan ja kännyköiden kamerat tuottavat jo tosi hyvää jälkeä. Vaikka kännyköillä saa hyviä kuvia, eivät niillä otetut kuvat silti voita laadukkaita ammattilaisen ottamia kuvia. Varsinkin yritykset tulevat jatkossakin tarvitsemaan ammattilaisten kuvauspalveluita.
Monella on oma järjestelmäkamera, joten ihmiset opettelevat itse ottamaan kuvia. Nuorisolle kuvien ottaminen on arkipäivää. Kuvien tuottajia on siis koko ajan enemmän, mikä luo kilpailua. Lisäksi tekoäly tekee kuvia, mutta en koe sitä itseni kilpailijaksi, sillä tekoäly piirtää henkilöstä kuvan, joka ei ole aito. Ihmisten kuvaamille, aidoille kuville on varmasti edelleen kysyntää.
Myös videokuvan kysyntä kasvaa. Sitä en vielä tee itse, mutta tulevaisuudessa haluaisin laajentaa osaamistani myös siihen.