Annin tarina: Mentorointi antoi mallin työuralleni IT-alalla

Ensimmäinen oman alan työpaikkani oli konsulttitalossa, jossa aloitin junior konsulttina asiakasprojekteissa. Työtehtävissäni minua tuki huikea tiimi ja sain arvokasta mentorointia kokeneilta konsulteilta. Kokemus antoi hyvän alun työuralle ja herätti halun auttaa uusia tulokkaita sopeutumaan ja loistamaan omassa työssään.

Vuonna 2018 sain työtarjouksen nykyiseltä työnantajaltani, ja päätin vaihtaa työpaikkaa isompaan yritykseen. Uudessa työssäni pääsin osallistumaan suurempiin hankkeisiin ja asiakkaikseni tuli kansainvälisiä yrityksiä, joten työkieleni vaihtui englanniksi. Nykyisellä työnantajallani olen työskennellyt useissa eri rooleissa: senior kehittäjänä, projektipäällikkönä ja tiiminvetäjänä. Tällä hetkellä työskentelen Data & AI-yksikön ylläpitopraktiikan liiketoiminnallisena johtajana.

Nykyinen työnantajani luottaa ja arvostaa osaamistani

Etenemiseni kertoo siitä, että osaamiseeni on luotettu ja sitä on arvostettu. Tämän vuoksi työn tekeminen on ollut mielekästä ja motivoivaa. Pidän yrittäjähenkisestä ja itseohjautuvasta työkulttuuristamme, jossa työntekijöillä on vapaus tehdä työtä omilla tavoillaan, kunhan tuottaa asiakkaalle parhaan lopputuloksen.

Suurimpina onnistumisinani pidän tilanteita, joissa olen päässyt mentoroimaan nuorempia kollegoitani ja tiimiläisiäni. On hienoa nähdä, kuinka muut kasvavat ja saavuttavat omia tavoitteitaan.

Työelämässä olen kokenut haastavaksi oman suunnan löytämisen. Mahdollisuuksia on paljon ja tehtäviä monenlaisia. Minun vahvuuteni työelämässä ovat yhteistyötaidot sekä kyky hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja jakaa ne hallittaviin osiin. Olen myös halunnut ylläpitää teknisiä taitojani, joten toisinaan työpöydälle on kertynyt enemmän tekemistä kuin ehtii tekemään. Tällöin täytyy osata priorisoida omaa ja projektitiimin tekemistä niin, että asiat etenevät, mutta kenenkään työkuorma ei kasva kohtuuttomaksi.

Vapaaehtoistyö auttoi minua ensimmäisen työpaikan saamisessa

IT-alalla uraansa aloittavan kannattaa tutustua eri yrityksiin ja työtehtäviin avoimin mielin. Opiskeluaikoina koin erilaiset yritysvierailut hyödyllisiksi, koska niistä sai konkreettista tietoa siitä, millaisia työnantajia on olemassa. Lisäksi verkostoitumistapahtumat, kuten messut ja hyväntekeväisyyshankkeet, olivat hyödyllisiä. Työskentelin vapaaehtoisena esimerkiksi alakouluikäisten koodikoulussa sekä naisille suunnatussa Rails Girls -koodaustapahtumassa ja toimin tuutorina yliopistolla opintojeni loppuvaiheessa. Näissä tapahtumissa hankkimistani verkostoista on ollut hyötyä myöhemmin, ja kun hain ensimmäistä työpaikkaani, työnantaja arvosti aktiivisuuttani opiskeluaikoina. Nykyisin verkostoidun aktiivisesti Mothers In Business -järjestössä, ja toimin perhevapaiden aikana järjestössä myös vapaehtoisena tapahtumien järjestäjänä.

Mielestäni naisia tarvitaan IT-alalla

Äitini oli kotiäitinä koko lapsuuteni ja nuoruuteni, joten minulla ei ollut mallia siitä, miten rakentaa uraa naisena. En lapsena varsinaisesti haaveillut mistään ammatista, mutta opettaminen kiinnosti minua jo silloin. Kiinnostus elää edelleen, ja hyödynnän sitä, kun perehdytän uusia työntekijöitä. Toisinaan pidän koulutuksia myös asiakkaillemme ja heidän tietojärjestelmiensä käyttäjille ja valmistelen koulutusmateriaaleja.

Pidän IT-alan dynaamisuudesta ja siitä, että itseohjautuvuutta arvostetaan ja turhaa byrokratiaa vältetään. Koen IT-alalla työskentelyn myös tasa-arvon kannalta tärkeänä. Eri lähteiden mukaan IT-alalla työskentelevistä noin 20–25 % on naisia, mutta digitaalisissa ympäristöissä järjestelmiä, sovelluksia ja alustoja käyttää kuitenkin päivittäin käytännössä jokainen meistä. Palveluiden kehittämisessä tarvitaan monenlaisia ihmisiä, jotta ne sopivat kaikille käyttäjille ja erilaiset tarpeet osataan huomioida mahdollisimman hyvin.

Olen oppinut työelämässä sen, että omalla aktiivisuudella ja aitoudella pääsee tehtäviin, jotka motivoivat ja innostavat. Urani aikana olen monesti tehnyt ensin vaativampia tehtäviä, mutta vasta myöhemmin tittelini on muutettu vastaamaan sitä, mitä teen. Ei siis kannata jäädä odottelemaan, että joku tulee ohjailemaan uraasi, vaan kirkasta omat tavoitteesi ja pyri aktiivisesti niitä kohti. IT-ala muuttuu jatkuvasti, ja uusia titteleitä ja nimikkeitä luodaan koko ajan. Tällä hetkellä ei välttämättä ole edes vielä olemassa sitä nimikettä, jolla tulet muutaman vuoden päästä työskentelemään.

Työn ja vapaa-ajan erottaminen on tärkeää

Keskittymiskyvyn ylläpitämiseen pitää nähdä vaivaa. Pikaviestien kirjoittamista ja multitaskaamista ei voi harrastaa palavereiden aikana, sillä siitä ei hyödy kukaan. Omasta työsuorituksesta huolehtiminen vaatii aktiivisia toimia, minkä vuoksi huolehdin riittävistä tauoista ja deep focus -ajasta työpäivien aikana. Siten saan tehtyä asioita valmiiksi. Jatkuva palavereissa hyppely kuormittaa aivoja ja vähentää luovuutta, joten omaa kalenteriaan pitää aktiivisesti hallinnoida. Pienet happihyppelyt ulkona esimerkiksi lounastauoilla terävöittävät iltapäivän ajatuksenkulkua.

Koitan saada työtehtävät hoidettua työpäivän aikana ja pidettyä työkoneen ja puhelimen työhön liittyvät sovellukset suljettuna työpäivän jälkeen. Aina tämä ei pikkulapsiarjen pyörteissä ole mahdollista, mutta tähän pyrin.

On tärkeää osata kunnolla erottaa vapaa-aika työajasta, sillä aivot kaipaavat rutiineja. Tämän vuoksi joko aloitan tai lopetan työpäivän usein kävelylenkillä, jossa ikään kuin henkisesti siirryn työpaikalle, vaikka pääosin teenkin töitä kotona. Toimistopäivinä automatka ajaa saman asian.

Vapaa-ajalla vietän paljon aikaa perheeni kanssa ja puuhaan kaikkea, mikä irrottaa ajatukset töistä.  Minulla on pieni lapsi, joka saa ajatukseni pois työasioista omalla voimakkaalla läsnäolollaan. Lisäksi liikun, meditoin ja käyn pitkillä kävelylenkeillä. Kesäisin nautin luonnonvesissä uimisesta ja talvisin avantouinnista. Avantosaunassa on mahtava kuunnella elämää kokeneiden mammojen juttuja, sillä ne laittavat monesti omat asiat perspektiiviin ja palauttavat perusasioiden äärelle.

Anni Moilanen