Heidin tarina: Mutkittelevakin polku voi johtaa oikeaan paikkaan  

Olen luova, tykkään tehdä käsilläni ja näpersin tuolloin mielelläni kampauksia, joten ajatus hiusalasta alkoi kiinnostaa minua. Päädyinkin lukion jälkeen hiusalan opintoihin, joita suoritin vuoden koulun penkillä ja kaksi vuotta oppisopimuksella työtä tehden. Työ oli ihan mukavaa, mutta kaikkein mieluisimpia työpäiviä olivat ne harvat päivät, kun liikkeessä piti tehdä inventaario ja sain listata ja laskea tuotteita. Tämä kertoi minulle, että ehkä hiusala ei ollut ihan oikea suunta uralleni. Suoritin opinnot kuitenkin kunnialla loppuun ja valmistuttuani jäin suoraan äitiyslomalle.

Äitiys oli minulle suuri unelma, ja viihdyin kotona neljä vuotta hoitaen kahta poikaani. Jossain vaiheessa takaraivossa alkoi kolkuttelemaan ajatus, että kotiäitiys ei jatku ikuisesti ja minun pitäisi miettiä, mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä. Pohdintojen myötä hakeuduin ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi.

Sosionomiopinnoissa painotettiin paljon käytännön työtä, mutta minulla oli jo silloin haaveena suunnata enemmänkin toimistoympäristöön. Sopivaa tietotyöläisen paikkaa ei auennut alalta heti opintojen jälkeen, joten sattuman kautta päädyin varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Viihdyin työssä hyvin, vaikka se ei ollutkaan sitä, mihin olin tähdännyt. Yhteisöllisyys, hyvä työporukka ja sopivan vaihteleva työ saivat minut pysymään alalla reilun vuoden verran. Olin opinnoissani kuitenkin suunnannut aikuissosiaalityöhön, joten en halunnut jämähtää tehtävään, johon minulla ei ollut pätevyyttä.

Vaihdoin töihin lastensuojelun perhetyöntekijäksi. Se oli aiheena lähempänä sitä, mihin olin opinnoissani suunnannut, mutta työnä hyvin kaukana siitä tietotyöstä, josta olin haaveillut. Totesin myös hyvin pian, että vuorotyö ja ihmisten kotona toimiminen olivat liian kaukana omalta mukavuusalueeltani. En voinut työssä hyvin. Tein ainoan tehtävissä olevan päätöksen ja lopetin työt puolen vuoden jälkeen. Siirryin takaisin varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin.

TE-palveluista löytyi minulle sopiva työ

Puolen vuoden sijaisuuden päätyttyä jäin työttömäksi ensimmäistä kertaa elämässäni, 32-vuotiaana. Olin haahuillut tehtävästä toiseen ja väsynyt siihen, ettei urallani tuntunut olevan suuntaa, eikä työelämässäni ollut pysyvyyttä. Puolen vuoden kotona kriiseilyn jälkeen huomasin, että TE-toimistoon haettiin kuntoutuksen asiantuntijoita. Hain paikkaa välittömästi, muutaman muun työllisyyspalveluihin liittyvän työpaikan lisäksi.

Onnekseni minussa nähtiin potentiaalia, vaikka aiempaa kokemusta alalta ei löytynyt. Sain työpaikan TE-palveluiden asiantuntijana, tuetun työllistymisen asiakkaiden parista. Jo ensimmäisenä päivänä uudessa työssäni minulla oli sellainen olo, että olin vihdoin tullut työhön, jollaiseen olin jo vuosia tähdännyt. Toimistoympäristö tuntui kotoisalta ja aihepiiri kiinnostavalta. Liukuvat työajat ja osittainen etätyömahdollisuus olivat lottovoitto sen hetkiseen elämäntilanteeseen, kun kotona oli kaksi pientä koululaista. Lisäksi työhön sisältyi asiakkaiden parissa työskentelyä ja itsenäistä työtä sopivassa suhteessa.

Viihdyin työssäni alusta alkaen todella hyvin ja jo muutaman kuukauden jälkeen sain vakituisen viran. Ensimmäistä kertaa elämässäni urallani oli suunta ja työssäni pysyvyyttä. Nautin tästä tasaisuudesta muutaman vuoden, kunnes työpaikallani tehtiin iso organisaatiouudistus, jonka myötä pääsin sisäisen haun kautta uusiin tehtäviin – koulutuspalveluiden pariin. Se on ollut viimeisin suunnanmuutos urallani.

Viimeiset kaksi vuotta olen siis työskennellyt osaamisen kehittämisen asiantuntijana TE-palveluissa. Kehitän ja hallinnoin paikallisia työvoimakoulutuksia ja valmennuspalveluita. Työssäni pääsen toimimaan laajasti erilaisissa verkostoissa ja olemaan mukana monenlaisissa projekteissa. Tehtävän myötä minussa on herännyt kiinnostus laajempiin kokonaisuuksiin ja kehittämistehtäviin. Lähdinkin juuri suorittamaan työn ohessa tradenomin YAMK-opintoja – suuntautumisena ennakointi ja kehittäminen.

Olen vihdoin löytänyt paikkani työelämässä ja saanut viime vuosien myötä myös rutkasti itseluottamusta omaan osaamiseeni. Tuntuu hyvin kaukaiselta se, että olen joskus opiskellut uusimpia hiusmuoteja, järjestänyt laululeikkituokioita päiväkodissa ja kyydinnyt lastensuojelunuorta metsäretkelle. Työurani on ollut vähintäänkin värikäs, eikä reitti ole aina näyttänyt laisinkaan selkeältä. Voin ainakin todeta omaavani kokemusta monenlaisista työtehtävistä. Se auttaa minua nyt työllisyyspalveluiden ja eri alojen parissa työskennellessäni.

Urapolulla yksikään askel ei ole turha

Niille, joilla on sellainen olo, että on tehnyt väärän käännöksen urapolullaan, haluan sanoa, että yksikään askel ei ole turha. Pääasia on kulkea eteenpäin. Harva unelmatyö aukeaa heti ensimmäisen työpaikan myötä. "Sitä oikeaa" työpaikkaa odotellessa on kuitenkin hyvä tehdä jotain, eikä jäädä paikoilleen. Jokainen työelämässä saatu kontakti voi olla ratkaiseva askel kohti seuraavaa työmahdollisuutta, ja kaikki kertynyt osaaminen voi olla jonain päivänä hyödyksi.

Erilaiset työtehtävät ovat opettaneet minua tunnistamaan omia vahvuuksiani ja heikkouksiani sekä kirkastaneet suuntaa matkan varrella. Reitti on ollut pitkä, mutta sinnikkyys ja tavoitteita kohti kulkeminen on kannattanut. Steve Jobsia lainaten: "You can't connect the dots looking forward; you can only connect them looking backwards. So you have to trust that the dots will somehow connect in your future." ("Et voi yhdistää pisteitä katsomalla eteenpäin, vaan voit yhdistää ne vain taaksepäin katsomalla, joten sinun on luotettava siihen, että tulevaisuudessa pisteet liittyvät jotenkin yhteen.”)

Mihin jäi nuoruuden taipumus luovuuteen ja näpertämiseen? Se on edelleen vahvasti läsnä ja puran luovuuttani erilaisiin remonttiprojekteihin sekä neuletöihin. Vahvuuksia ja kiinnostuksia voi olla monia – osaa niistä voi toteuttaa töissä ja osaa vapaa-ajalla. Tärkeintä on hahmottaa, millaisessa työssä kokee voivansa hyvin, mitkä aihepiirit kiinnostavat ja mitä omaan juttuun käsiksi pääseminen vaatii. Sitten vain rohkeasti ottamaan askelia eteenpäin – eikä haittaa, jos joskus tulee harha-askel. Suunnanmuutokset kuuluvat elämään.

Heidi Vuorela