Hennan tarina: Kadettiriveistä kulissien taa ja tilintarkastuksen tarkkuuteen

Maisteriopinnoissani suuntauduin organisaatioviestintään. Valmistuin vuonna 2015, minkä jälkeen olen päässyt sukeltamaan mitä erilaisimpien organisaatioiden viestinnällisiin haasteisiin. Sattuman kautta löytynyt urapolku osoittautui täydelliseksi valinnaksi.

Ensikosketus valtionhallinnon viestintään

Olin vielä työstämässä graduani, kun pääsin ensimmäiseen oman alan harjoitteluun ulkoasiainministeriön viestintään. Muistan, kuinka innoissani tuolloin ajattelin päässeeni tekemään todella tärkeitä viestinnän töitä. Vasta myöhemmin työurallani ymmärsin, että nuo ensimmäisen harjoittelun päivät täyttyivät, joskin tärkeistä, mutta selkeästi harjoittelijalle tarkoitetuista copy-paste -tehtävistä. 

Harjoittelu oli kuitenkin arvokas. Sain tutustua ison organisaation viestintään, opin tarkkuutta ja tärkeitä perustaitoja sekä pääsin näkemään, miten monipuolista viestintä voi olla. Lisäksi harjoittelu antoi hyvän ponnahduslaudan tulevalle uralleni.

Vauhdikas urakehitys – harjoittelijasta toimialapäälliköksi

Ulkoasiainministeriön jälkeen pääsin harjoitteluun Maanpuolustuskorkeakouluun. En ollut aiemmin ajatellut itseäni erityisen maanpuolustushenkiseksi, mutta tehtävään päästyäni huomasin nopeasti, että kyseinen maailma tempaisi minut mukaansa. Yhteisön täsmällinen "honor, honor" -mentaliteetti jätti jälkensä. Esimerkiksi palavereihin saavuttiin aina mieluummin pari minuuttia ennen, ei juuri koskaan myöhässä. Tilaisuudet ja juhlat, joita järjestettiin melko usein, aloitettiin aina tyylikkäästi, kun korkeakoulun lippu tuotiin sisään marssin tahdissa.

Kun kuuden kuukauden harjoitteluni oli päättymässä, sain ilokseni kuulla, että minut palkataan projektityöntekijäksi verkkosivu-uudistuksen pariin. Siitä käynnistyikin pari vuotta kestänyt ja nopeasti ylöspäin edennyt urakehitykseni Maanpuolustuskorkeakoulussa. Projektityöntekijän tehtävästä siirryin tiedotussihteerin tehtäviin.

Yksi urani suurimmista saavutuksistani oli kuitenkin se, kun silloinen esimieheni oli jäämässä opintovapaalle, ja hän ehdotti minua sijaisekseen tiedottajan ja toimialapäällikön tehtävään. Tietämystä organisaatiosta ja jonkin verran kokemusta viestinnän tehtävistä minulle oli toki jo kertynyt, mutta kyseiset tehtävät olivat täysin uusia. Valinta tarkoitti sitä, että minua pidettiin luotettavana ja järkkymättömänä työntekijänä, joka pärjää kunnialla jo osaamillaan taidoilla, eikä jää räpiköimään, vaikka heitettäisiin syvään veteen.

Urani Maanpuolustuskorkeakoulussa kesti vain kaksi ja puoli vuotta, mutta ehdin siinä ajassa oppia valtavasti. Kehitys oli huimaa, ja urani eteni ylöspäin. Työpaikoistani Maanpuolustuskorkeakoulu on ollut yksi parhaimmista, ja aina silloin tällöin kaipaan takaisin Puolustusvoimien ryhdikkäisiin riveihin.

Teatterin taika ja kulissien takainen todellisuus 

Kun viimeisin sijaisuuteni Maanpuolustuskorkeakoulussa päättyi, oli aika etsiä uusia haasteita. Hieman yllättäen etsinnät johdattivat minut aivan uuteen ympäristöön sekä työaiheiden että asuinpaikan osalta. Päädyin muuttamaan 600 kilometrin päähän pohjoiseen, kun pääsin töihin viestinnän suunnittelijaksi Oulun teatterin.

Teatteri tempaisi minut heti mukaansa. Ensimmäinen isompi produktio, jonka pariin pääsin, oli My Fair Lady. Musikaalin upeat tanssi- ja laulukohtaukset muistuvat yhä selkeästi mieleeni, mutta yhtä lailla pienemmät produktiot ja koskettavat draamat liikuttivat syvästi. 

Ensi-iltojen tuoma syklisyys toi tekemiseeni uudenlaisen toimintamallin. Maanpuolustuskorkeakoulussa painopiste oli koko vuoden kattavassa suunnittelussa, kun taas teatterissa työskentely oli nopeatempoisempaa ja sidottu vaihtuvien projektien aikatauluihin. Merkittävä ero verrattuna aiempaan oli se, että teatterissa vastasin yksin kaikesta viestinnästä. Pääsin laatimaan viestintä- ja somesuunnitelmia ja kehittämään ulkoista viestintää kokonaisuutena. Tämä toi mukanaan vastuuta ja itsenäisyyttä sekä kehitti kykyäni tehdä päätöksiä ja suunnitella luovasti. 

Kuten Maanpuolustuskorkeakoulussa, myös Oulun teatterissa sain jälleen työskennellä verkkosivu-uudistuksen parissa. Verkkosivut tuntuivat seuraavan minua kaikkialle. Uusien viestinnän tehtävien lisäksi työt teatterissa opettivat valtavasti luovuudesta, erilaisten persoonien kohtaamisesta sekä monipuolisista viestinnän mahdollisuuksista.

Vaikka teatterimaailma oli luova ja antoisa, ei työ ollut pelkkää glamouria. Korona iski taidealaan kovasti. Työtahti yhdistettynä muihin kuormittaviin tekijöihin johti lopulta siihen, että koin työuupumuksen. Niinpä kolmen ja puolen vuoden jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa ja työpaikkaa.

Numeroiden viestijäksi – uusi ura tilintarkastuksen parissa 

Päädyin palaamaan etelään ja jälleen täysin uuteen viestinnän ympäristöön, nimittäin tilintarkastusaiheiden pariin. Tietämättä alkuun mitään tilintarkastuksesta, tämäkin aihe onnistui kietomaan minut otteeseensa. Vaikka tilintarkastus ja tilintarkastajat voivat monelle näyttäytyä tylsänä ja harmaana, olen pyrkinyt työssäni viestinnän asiantuntijana tuomaan sen elävämmäksi ja houkuttelevammaksi. Tässä olen päässyt hyödyntämään teatterin maailmassa opittua luovuutta.

Olen työskennellyt Suomen Tilintarkastajat ry:llä nyt kolme ja puoli vuotta. Olen päässyt tekemään merkittävää työtä alan tunnettuuden ja houkuttelevuuden edistämiseksi erityisesti korkeakouluyhteistyön kautta. Vuodet ovat kuitenkin olleet täynnä ylä- ja alamäkiä. Lähin työkollegani on vaihtunut useita kertoja. Lisäksi olen välillä joutunut työskentelemään kuukausia yksin ja hoitamaan kahden ihmisen tehtäviä. 

Tapahtumarikkaista vuosista huolimatta, tai ehkä juuri niiden ansiosta, olen kiitollinen kaikesta, mitä olen tähän mennessä saanut oppia työtehtävistä ja itsestäni työntekijänä. Pienessä mutta tehokkaassa viestintätiimissä olen saanut laaja-alaista kokemusta sisäisestä viestinnästä, jäsentiedottamisesta, tapahtumajärjestelyistä ja korkeakouluyhteistyöstä. Kaikki ne ovat arvokkaita osa-alueita, minkä lisäksi olen oppinut valtavasti alan substanssista.

Monipuolisuus kantaa eteenpäin 

Läpi urani olen päässyt kehittämään eri organisaatioiden sosiaalisen median viestintää, erityisesti Instagramia. Maanpuolustuskorkeakoulussa sain tuplattua seuraajamäärät, ja nykyisessä tehtävässäni tilintarkastuksen parissa olen käynnistänyt ja vastannut täysin organisaation Instagram-tilistä. Olen erityisen ylpeä tilin nykyisestä yli 500 seuraajasta, sillä tilintarkastus ei ole se kaikkein kiinnostavin aihe sosiaalisessa mediassa.

Nykypäivän työelämä on hektistä, ja etenkin viestinnän ala kehittyy jatkuvasti. Se tuo työhön rikkautta mutta myös haasteita. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, viestinnässä jokainen päivä on erilainen. Työ on monipuolista ja uusia tilanteita tulee vastaan päivittäin, mikä tekee työstä mielekästä ja antoisaa.

Työuupumuksen kokeneena olen oppinut, kuinka tärkeää on asettaa omat rajat ja oppia sanomaan ei. Nykyään kiinnitän paljon huomiota omaan jaksamiseeni. Palaudun parhaiten treenaamalla salilla tai uppoutumalla käsitöiden ääreen. Joskus, kun kierrokset menevät liian koviksi, paras tapa rauhoittua on sulkea älylaitteet, tarttua hyvään kirjaan ja keskittyä lukemiseen.

Vaikka viestinnän perustehtävät, kuten tiedottaminen, sisällöntuotanto ja viestintäsuunnitelmien laatiminen, ovat monesti samanlaisia työpaikasta riippumatta, se, mikä tuo mielekkyyttä ja vaihtelua työhön, on työpaikan mukana muuttuvat aiheet, kohderyhmät ja joskus myös sisältöjen tyylit. Esimerkiksi päivittäisten tilintarkastusteemojen parissa viestintä on hyvin substanssipitoista, joskus ehkä jäykkääkin, kun taas teatterissa viestintä keskittyi luovuuteen ja esitysten tunnelmien välittämiseen. Jokainen ympäristö vaatii omanlaistaan lähestymistapaa, mikä pitää työn tuoreena ja motivoivana ja tuo uusia ulottuvuuksia omaan tekemiseen.

Kokemuksen tuomaa viisautta

Haluaisin neuvoa kaikkia työelämään astuvia kiinnittämään huomiota omaan jaksamiseensa. Lisäksi on tärkeää tavoitella niitä asioita, joista itse nauttii. Kannattaa myös rohkeasti astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä usein parhaat kokemukset ja oivallukset syntyvät juuri silloin.

Ahkeralla työllä, oppimishalulla ja innostuneella asenteella pääsee pitkälle. Joskus elämä vie mennessään, ja oikeaan paikkaan oikealla hetkellä sattuminen voi avata uusia, yllättäviä polkuja, niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin.

Henna Ristikangas