Inkan tarina: Haahuilu kunniaan

Jo ala-asteelta asti olin kiinnostunut viestinnästä, ja olin aivan varma, että isona haluan työskennellä toimittajana. Tämä vei minut kotipaikkakuntani Korpilahden lukion viestinnän kursseille, työhöntutustumisjaksoille paikallislehteen sekä hakemaan yliopistoon opiskelemaan journalistiikkaa lukion jälkeen. En kuitenkaan saanut opiskelupaikkaa, mikä pakotti miettimään vaihtoehtoja. Se johti minut nykyisen urapolkuni alkuun. 

Lähdin varasuunnitelmani mukaisesti talouskouluun, jossa sain mielekästä tekemistä ja oli mahdollisuus miettiä, mitä teen seuraavaksi. Sen jälkeen menin opiskelemaan puolivahingossa catering-alan perustutkintoa ja valmistuin suurtalouskokiksi. Viihdyin keittiötyössä hyvin, ja tein jonkin aikaa keikkatöitä erilaisissa ravintoloissa. Vakituisemman työsuhteen sain pikaruokaravintolasta. 

Tiesin kuitenkin, etten halua loppuikääni työskennellä pikaruokaravintolassa, enkä välttämättä myöskään lounasravintolassa. Päädyin jälleen korkeakouluhakujen äärelle. Hain muutamaan eri paikkaa ja sain opiskelupaikan ohjelmistotekniikan insinööriopinnoista. Niissä viihdyin 1,5 vuotta, minkä jälkeen totesin, että IT-ala on kiinnostava, mutten missään nimessä halua koodata. Alanvaihto oli siis jälleen edessä. 

Irtisanominen oli kova kolhu ammatilliselle itsetunnolle

Seuraavaksi hakeuduin opiskelemaan lapsuuden ja nuoruuden haaveideni mukaisesti journalistiikkaa, minkä lisäksi hain varasuunnitelmana suomen kielen opintoihin. Sain opiskelupaikan suomen kieleltä, ja pääsin aloittamaan yliopisto-opinnot monialaisen kieliasiantuntijan suuntautumisella. Yliopistomaailma tuntui omalta paikalta ja viihdyin opinnoissani hyvin. Fuksivuonna kuitenkin epävarmuutta herätti suomen kielen opintojen vahva opettajuuspainotus. Välillä tuntui, että olin hieman hukassa opintokokonaisuuteni ja työllistymismahdollisuuksien kanssa, kun en opiskellut opettajaksi. 

Päädyin valitsemaan sivuaineeni osin kokonaisuutta järjellä miettien, mutta pääosin oman mielenkiinnon perusteella. Opiskelin markkinointia, viestintää ja kirjallisuutta. Kokonaisuus tuntui omalta jutulta ja aiheet sellaisilta, joiden äärellä haluaisin työskennellä. 

Suomen kielen opintojen ohessa kerrytin oman alan työkokemusta. Osallistuin yliopistolla toimivan Kampus Kustannuksen toimintaan, kävin erilaisia projektikursseja sekä tein kielenhuoltotöitä kevytyrittäjänä. 

Kesätyöni ohjasivat minut yritysmaailmaan, sillä päädyin paremman työpaikan puutteessa työskentelemään pari kesää puhelinmyyjänä. Opintojen loppumetreillä lähdin Espooseen työskentelemään B2B-myynnin parissa. Kahden vuoden aikana pääsin laajentamaan työtehtäviäni myynnin alkupään tukemisesta muutoshankkeiden ja asiakaskokemuksen parissa työskentelyyn. Käytännössä istuin paljon puhelimessa tekemässä erilaisia asiakashaastatteluja ja käymässä muutoshankkeiden taustatöihin liittyviä puhelinkeskusteluja. Lisäksi kirjoitin niihin liittyviä yhteenvetoja ja esittelin tuloksia asiakkaillemme. 

Myös seuraavassa työpaikassani, joka toi minut takaisin Jyväskylään, sain työskennellä asiakashaastattelujen ja -kokemuksen parissa monipuolisesti koko prosessista vastaten. Työskentelin Customer Experience Specialistin tittelillä. Viihdyin työssäni paremmin kuin missään muualla aiemmin.  

Sitten tuli korona, ja se osa liiketoiminnasta, jonka parissa työskentelin, lopetettiin. Koska viihdyin yrityksessä, halusin jäädä kokeilemaan myynnin puolella työskentelyä. En kuitenkaan nauttinut myyntityöstä, saati ollut siinä lainkaan hyvä, joten lopulta sain elämäni ainoat potkut ja jouduin jäämään työttömäksi. Vaikka irtisanominen oli helpotus, oli se myös kova kolhu ammatilliselle itsetunnolle ja iso itsetutkiskelun paikka. Siitäkin kuitenkin selvittiin, ja seuraan edelleen entisen työnantajani menestystä lämmöllä muistellen. 

Monipuolinen kokemus tuo kaivattua näkökulmaa

Aloitin nykyisessä työpaikassani asiakaspalvelutehtävissä muutaman kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Halusin päästä työskentelemään mielenkiintoisessa yrityksessä, vaikka aloitinkin tehtävässä, josta tiesin jo etukäteen haluavani edetä ajan myötä vastuullisempaan rooliin. Nyt minulla tulee täyteen neljä vuotta saman työnantajan palveluksessa, ja nykyisessä työssäni koen olevani juuri siellä, minne kuulun. 

Monesti ihmisissä herättää kysymyksiä se, mitä filosofian maisteri tekee tilitoimistossa osin melko teknistenkin järjestelmäprojektien parissa. Koen osaamiseni olevan hyvinkin relevanttia, sillä tuotan runsaasti dokumentaatiota, kirjoitan palaverimuistioita ja hoidan erilaisia viestintätilanteita päivittäin. Minulla on jatkuvasti monta rautaa tulessa, joten minun on tärkeää pystyä hahmottamaan kokonaiskuva samaan aikaan, kun varmistan yksittäisten toimenpiteiden edistymisen.  

Summaan oman urapolkuni yleensä toteamalla “haahuilu kunniaan”. Siinä ei ole mitään väärää, että urapolulle mahtuu mutkia matkaan, mieli muuttuu ja tekee alanvaihdoksia. Monipuolinen kokemus on vahvuus. Olen huomannut, että humanistinen opintotausta tuo tervetullutta näkökulmaa yrityksiin, joissa suurimmalla osalla työntekijöistä on kaupallisen alan koulutus. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että liiketoiminnan perusosaaminen, joka omiin opintoihini kuului markkinoinnin perusopintojen myötä, on hyödyllistä ihan jokaiselle yrityskentässä työskentelevälle. Vaikka en ollut hyvä myyntityössä, enkä nauttinut siitä ollenkaan, olen tyytyväinen, että uralleni on mahtunut useampia myyntiin liittyviä työtehtäviä, koska ne ovat tuoneet oman näkökulmansa asiakasrajapinnassa työskentelyyn. 

Nykyään teen pääasiassa etätöitä, mikä helpottaa työn ja muun elämän yhdistämistä. Työni vastapainoksi viihdyn vapaa-ajalla hyvin kotona puolisoni, lapseni, kissan ja mäyräkoiran kanssa. Työkiireiden vastapainoksi nautin pitkistä kävelylenkeistä, sarjoista, elokuvista, lukemisesta ja pelaamisesta. Arjen kiireisiin vastapainoa tuo myös tiivis ystäväpiiri, jonka kanssa vietän aikaa iltateen, lautapelien, karaoken ja lukupiirien merkeissä. 

Pitkään yritin miettiä, millainen työ olisi itselleni sellainen, joka olisi niin iso osa identiteettiä, että se muodostaisi merkittävän osan elämän merkityksellisyydestä. Työ, johon suhtautuisin sellaisella intohimolla, että se lakkaisi olemasta vain työtä. Nyt olen kuitenkin, kenties iän myötä, todennut pitäväni ihan täydellisenä sitä, että vaikka työ on motivoivaa ja palkitsevaa, se on “pelkkä työ”. Työpäivän päätteeksi sammutan työkoneen tyytyväisenä, jätän työasiat odottamaan seuraavaa aamua ja keskityn elämän olennaisimpiin asioihin. Minulla työasiat valuvat vain harvoin vapaa-ajalle, ja tämä on juuri hyvä näin.

Inka Huuskonen