Markuksen tarina: Unelmoiden huomiseen
Koulun urheilukenttä oli täynnä lapsia ja aikuisia. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Muistan, kuinka elokuinen tuuli henkäisi läheiseltä peltoaukealta kasvoilleni. Siinä oli jo syksyn tuntua. Muuttolintuparvia taivaalla, kellastuneita lehtiä nurmikolla ja keltahattuisia ekaluokkalaisia kävelyteillä. Tänä syksynä olin kiinnittänyt tuohon kaikkeen erityisellä tavalla huomiota. Se kuvasi kesän päättymistä ja syksyn tuloa. Oli uusien alkujen aika. Kun katsoin urheilukentällä järjestetyssä lukuvuoden aloitushetkessä ekaluokkalaisia silmiin, ymmärsin, että me kaikki olimme tavallaan samassa tilanteessa. Jännittävässä uuden alussa.
Olen Markus, rehtori ja luokanopettaja. Työni ohessa toimin väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa koulun, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelmassa. Lisäksi ylläpidän intohimoani kirjoittamiseen työskentelemällä silloin tällöin toiminimeni Tarinatähden parissa.
Peruskoulun jälkeen kävin kaksoistutkinnon Koulutuskeskus Salpauksessa. Opiskelin ammattikoulun puolella liiketalouden perustutkinnon ja lukion puolella ylioppilastutkinnon. Armeijavuoden jälkeen lähdin opiskelemaan kasvatustieteitä Helsinkiin, ja valmistuin maisteriksi luokanopettajan opintosuunnasta tammikuussa 2021.
Olen usein pohtinut, mikä minusta oikein tulee isona. Se on mielestäni tärkeää reflektointia, jonka avulla voi punnita omia taitojaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Jo lapsena voi tällaista ajatusleikkiä käydä, kunhan pohdiskelussa on aina mukana unelmointi ja haaveilu. Itse halusin lapsena Aku Ankka -piirtäjäksi. Rakastin Don Rosan tarinoita ja olin varma, että minusta tulee vähintään yhtä hyvä.
Jossakin vaiheessa unelmoin kirjailijan ammatista. Kirjoitin jo alakouluikäisenä isäni läppärillä monia aika pitkiäkin tarinoita. Ne tulostettiin vihkomuotoon isän työpaikalla ja jaettiin perheenjäsenille luettavaksi. Vaikka tänään löydän niistä paljon parannettavaa, ne kertovat kuitenkin siitä, kuka oikeastaan olen.
Lukioikäisenä pohdinta oman elämän suunnasta hieman vakavoitui. Pian olisi aika, jolloin ikäluokkani tulisi siirtyä joko työelämään tai jatko-opiskelujen pariin. Vahvimpana ajatuksena tuolloin oli pyrkiminen kauppakorkeakouluun ja työura talouden parissa. Yllättäen ajatukseni kuitenkin muuttuivat, ja päätin hakea ensisijaisesti kasvatustieteisiin ja luokanopettajaksi. Taustalla oli vahva tunne työn merkittävyydestä sekä erään tuttavani valtavan hieno ajatus: “Muista Markus, että kukaan ei unohda koskaan alakoulunsa opettajaa.”
En ole koskaan laskelmoinut tai suunnitellut
Kun tein ensimmäisiä sijaisuuksiani pienten oppilaiden parissa, tunsin vastuun ja merkityksellisyyden. Ymmärsin, että maailmaa muutettiin muuallakin kuin pörssiyhtiöiden hallituksissa ja Arkadianmäellä. Se tapahtui täällä, tässä luokkahuoneessa, näiden lasten parissa.
Opiskeluiden aikana kiinnostukseni tieteeseen ja tutkimukseen heräsi. Kun tein pro gradu -tutkielmaani, sain erittäin hyvää ohjausta ja keskusteluapua omien argumenttieni ja johtopäätösteni kanssa. Ymmärsin, että vapaa tiede on itseisarvo: se ylläpitää yhteiskunnallista keskustelua, kehittää yhteisöjä ja tarjoaa selkänojan kaikille aloille. Niinpä valmistumisen jälkeen kävellessäni lukuvuoden aloitushetkeen syksyllä 2021 ensimmäisessä virassani, huomasin yhdistäneeni kaksi intohimoa: opettajuuden ja tutkimuksen.
Olen kokenut omassa elämässäni vahvasti johdatusta ja ohjausta. Työurani on kulkenut ihmetellen ja uteliaana. Olen saanut kokeilla kesätöissä monia ammatteja, kuten myyjänä toimimista eri kaupoissa ja mansikoiden poimintaa. Samalla olen tutustunut lukemattomiin hienoihin ihmisiin. Lähelläni on turvaverkko, joka edelleen haastaa, kannustaa ja antaa anteeksi. Vanhempani, sisarukseni ja ystäväni ovat minulle suuri kiitollisuuden aihe joka päivä.
En ole koskaan laskelmoinut tai suunnitellut, vaan ennemminkin unelmoinut ja haaveillut. Kun ymmärtää, että elämän tärkeimmät asiat eivät liity uraan, kunniaan tai rahaan, vapauttaa se ihmisen katsomaan helpottuneena tulevaisuuteen. Joka päivä on hyvä antaa hieman tilaa unelmille ja haaveille.
Elämä on suuri lahja, joka kannattaa ottaa vastaan uteliaana ja innokkaana.
Markus Koskinen