Mervin tarina: Mikä minusta tulisi isona?
Lapsena kysymykseen vastataan usein tutuin ammatein, joita kohtaamme arjessamme. Minulle se oli kampaaja. Myöhemmin halusin farmaseutiksi, mutta onneksi se haave jäi toteutumatta, sillä en olisi riittävän tarkka ja kärsivällinen siihen työhön. Asiakaspalvelusta olen aina nauttinut ja myöhemmin se on muuttunut haluksi tehdä yhteistyötä muiden kanssa.
Lukiossa matematiikan ja fysiikan opettajat saivat minut innostumaan näistä aineista ja looginen ajattelutapa auttoi pärjäämään niissä. Fysiikan opettajan suosituksesta ja kannustuksella osallistuin lukion toisen vuoden jälkeen kurssille, jossa tyttöjä kannustettiin teknisille aloille. Tuon kurssin innoittamana päätin hakea opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun (nyk. Aalto-yliopisto). Pääsin sisään energiatekniikan koulutusohjelmaan ja ensimmäisten vuosien jälkeen pääaineeksi valikoitui LVI-tekniikka. Alaa markkinoitiin opiskelijoille, koska tekijöistä oli huutava pula. Se konkretisoitui hyvin pian, sillä olimme kaikki tiiviisti työelämässä jo opiskelujen aikana. Myöhemminkin kaikille alaa opiskelleille on riittänyt työtä. Osa opiskelukavereista on siirtynyt työskentelemään rakennusten energiakysymysten pariin.
Nautin opiskeluajoista täysillä. Juuri kotoa poismuuttaneena oli helppo mennä opiskelijaelämän imuun, kun juhlia riitti ja oli vapaus tehdä juuri oman mielen mukaan. Opiskelutkin etenivät mukavasti. Kaipasin kuitenkin vielä jotain ja lähdin yhden lukukauden ajaksi vaihtoon Englantiin. Siellä pääsi tutustumaan monenlaisiin ihmisiin ja hyvin erilaiseen yliopistomaailmaan.
Opiskelujen alkamisesta lähtien olin alkanut kehitellä opinnot päättävästä diplomityöstä itselleni elämää suuremman mörön. Kun sitten aloin tekemään sitä riittämättömällä tuella, seinä nousi vastaan. Kriisi oli suuri, kun täytyi myöntää, että tämä ei nyt onnistu, varsinkin kun aikaisemmin opiskelut olivat sujuneet oikein mallikkaasti. Onneksi pääsin melko pian uuteen paikkaan, jossa sain riittävästi ohjausta ja valmistuin. Työpaikkakin varmistui juuri ennen valmistumista.
Omassa työssäni erityisen antoisaa on ollut nähdä ihmisten välistä vuorovaikutusta
Siirryin sisäilma-alalle, jossa LVI-tekniikka on vain yksi pieni osanen. Hain töihin Sisäilmayhdistykseen, kun olin ollut kolme vuotta kotona kahden lapsen kanssa. Täällä olen päässyt perehtymään sisäilmaan liittyviin eri osa-alueisiin ja miettimään kokonaisuutta, josta hyvä sisäilma koostuu. Tässä on minua kiehtonut se, että kyse on hyvin paljon siitä, miten ihminen sisäilman kokee. Kaikki ei olekaan vain tekniikkaa tai mitattavia suureita. Lisäksi olen päässyt työskentelemään erilaisten tahojen kanssa, mikä on ollut hyvin antoisaa.
Sisäilma-asiantuntijasta toiminnanjohtajaksi päädyin edeltäjäni siirryttyä kokopäiväisesti muualle. Tämä siirtyminen toi taas uutta opeteltavaa ja monenlaisia haasteita, joihin en ollut varautunut. Apua on saatavilla ja kysymällä pääsee eteenpäin! Elämässä tulee monenlaisia haasteita vastaan ja niistä, jos mistä, oppii ja kasvaa. Luottamus omaan itseen lisääntyy, kun kriisistä tulee ulos vahvempana. Mutta niin kuin henkilökohtaisessa elämässä, ei työelämässäkään ole tarkoitus pärjätä yksin.
Nykyisessä työssäni pääsen toteuttamaan itseäni monipuolisesti. Tehtävämme on järjestää tapahtumia, joissa levitetään tietoa. Kuten lähes kaikilla aloilla, koronapandemia toi omat haasteensa myös meille, sillä tapahtumia ei voitu järjestää enää totuttuun tapaan. Kuitenkaan tiedon tarve ei vähentynyt ja sen levittämiseen täytyi keksiä uusia tapoja. Fyysiset tapahtumat ovat onneksi taas mahdollisia, sillä ihmisillä on kuitenkin tarve aidoille kohtaamisille ja vuorovaikutukselle.
Omassa työssäni erityisen antoisaa on ollut nähdä ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä, kun asioita viedään yhdessä eteenpäin. Samalla voi itse oppia ja tehdä oivalluksia sekä edistää asioita paremman sisäilman puolesta.
En ole koskaan ollut erityisen tavoitteellinen ihminen. Työelämässä olen kulkenut sinne, minne elämä on kuljettanut. On hienoa, että ihmisillä on tavoitteita ja unelmia, mutta työssään voi olla tyytyväinen ja tehdä merkityksellisiä asioita ilman, että suunnittelisi tulevaisuuttaan liian pitkälle tai tarkasti. Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mikä inspiroi ja motivoi.
Toisten arvostaminen ja kunnioittaminen on tärkeää
Työelämässä tarvitaan erilaisia persoonia. Olisi tärkeää ymmärtää, että menestyminen syntyy yhteistyöllä ja tunnistamalla jokaisen vahvuudet ja heikkoudet. Toisten arvostaminen ja kunnioittaminen on tärkeää. Myös itselle pitää oppia olemaan armollinen ja ottaa menneistä virheistä opiksi, sillä jokainen voi kehittyä, kunhan löytyy riittävää nöyryyttä.
Viime kesänä olimme järjestämässä kansainvälistä konferenssia, mikä oli melko rankka puristus, kun moni asia piti tehdä ensimmäistä kertaa ja liikkuvia palasia oli paljon. Koronan varjo toi edelleen lisähaastetta järjestämiselle. Kun tiimissä on ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita ja innostuneita, jaksaa itsekin stressaavan työrupeaman. Oli erityisen palkitsevaa, kun kaikki meni lopulta odotusten mukaan ja osallistujat olivat tyytyväisiä.
Riittävä palautuminen on tärkeää, jos työ on ajoittain erityisen kuormittavaa. Palautumista ei pitäisi jättää suoritettavaksi kesän aikana, vaan myös arkeen on lisättävä riittävästi palauttavaa aktiviteettia. Riittävä uni on erityisen tärkeää jaksamisen kannalta. Olen huomannut, että aamuyön uni ei ole enää kovin hyvää, joten olen päättänyt panostaa alkuyön uneen. Lapset laitetaan ajoissa nukkumaan, mutta myös itsensä pitää komentaa nukkumaan.
Eri elämäntilanteissä tarvitaan erilaisia asioita oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pikkulapsiarjessa oma aika jäi vähäiseksi, mutta sittemmin lasten alettua itsenäistyä täytyy opetella uudestaan kuuntelemaan omia tarpeitaan. Tässä hetkessä lukeminen, äänikirjojen ja musiikin kuuntelu sekä liikunta tuovat hyvää oloa. Vapaa-ajalla perhe, ystävät ja koira tuovat iloisia hetkiä arkeen. On erittäin tärkeää opetella kuuntelemaan itseään. Siten pysyy sovussa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa viettää kaikki vuorokauden tunnit.
Mikään elämässä ei ole varmaa paitsi muutos. Menneeseen ei saa takertua, mutta siitä voi ja pitää ottaa opikseen. Jos joku kysyisi minulta, missä näen itseni viiden vuoden päästä, vastaisin, etten todellakaan tiedä. Luotan siihen, että elämä kuljettaa sinne, minne minun on tarkoitus mennä. Vieläkään en tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta onneksi tässä on vielä aikaa.
Jos jokin kutsuu sinua, mene sinne!
Mervi Ahola
Toiminnanjohtaja
Sisäilmayhdistys ry