Niinan tarina: Urapolku ulkomailla – opiskelijasta projektipäälliköksi

Uusi elämä Tanskassa – työ, opiskelu ja kotiutuminen

Valmistuin kandidaatiksi syksyllä 2012. Opiskeluaikana olin ollut hyvin epävarma siitä, millaiset mahdollisuudet minulla olisi työllistyä valmistumisen jälkeen, sillä Nokia oli kaatunut, eikä sen tilalle ollut vielä noussut muita isoja työnantajia. Suomessa IT-alan tulevaisuus vaikutti todella epävarmalta, ja jokaisesta vastavalmistuneille suunnatusta työpaikasta kilpailtiin kovasti.

Lopulta päädyin muuttamaan Tanskaan työ- ja elämänkokemuksen perässä. Laitoin opintoni tauolle, irtisanoin vuokra-asuntoni Tampereella, myin suurimman osan tavaroistani ja muutin parin matkalaukun kanssa Tanskan Aarhusiin. Aloitin työt Skatepro.fi-verkkokaupan asiakaspalvelussa ja suoritin samalla markkinoinnin perusopinnot Lapin yliopistossa. Tavoitteenani oli päästä viestinnän maisteriopintoihin Tanskassa.

Kesällä 2014 sain opiskelupaikan Copenhagen Business Schoolista. Muutin Kööpenhaminaan ja aloin opiskelemaan viestintää ja markkinointia. Siitä alkoi uusi vaihe elämässäni, ja tällä tiellä olen edelleen, yli yksitoista vuotta myöhemmin.

Urapolku, joka rakentui rohkeudesta ja verkostoista

Maisteriopintojen ja kotiutumisen myötä elämä alkoi rullaamaan ja oman alan työpaikkakin aukesi heti ensimmäisenä syksynä Kööpenhaminaan muuton jälkeen. Sattuman kautta päädyin osa-aikaiseksi projektikoordinaattoriksi pieneen IT-alan start up -yritykseen.

Valmistumisen jälkeen jatkoin samassa yrityksessä kokopäiväisesti, kunnes päätin kokeilla uutta, ja siirryin digimarkkinointitoimistoon. Työskentelin Wundermanilla kaksi vuotta teknisenä projektipäällikkönä ja vedin digimarkkinoinnin projekteja isoille kansainvälisille asiakkaille. Moni hyvä työkaveri vaihtoi työpaikkaa, ja niin tein lopulta minäkin. Siirryin pieneen ohjelmistotaloon, jossa johdin terveydenhuollon sovellusten käyttöönottoprojekteja.

Kööpenhaminassa monet työpaikat täytetään verkostojen avulla, ja myös minä sain seuraavan työpaikkani sillä tavoin. Entinen kollegani Wundermanilta pyysi minut kahville, ja keskustelumme kääntyi Merkleen ja sen tarjoamiin uramahdollisuuksiin. Tapaamisen jälkeen sovimme, että minua varten avataan haku Senior Project Managerin tehtävään. Kävin samaan aikaan haastatteluissa myös muissa yrityksissä, mutta lopulta Merkle vei voiton, sillä sen hyvä maine ja kiinnostavat asiakkuudet vakuuttivat minut. Nykyään vedän Merklellä strategiaprojekteja kansainvälisille B2B-asiakkaille ja johdan viiden hengen projektipäällikkötiimiä.

Haasteet, opit ja onnistumiset matkan varrella

Olen asunut Tanskassa lähes 12 vuotta ja työskennellyt tuona aikana viidessä eri yrityksessä. Vuosiin on mahtunut suuri määrä avoimia työpaikkoja, joita en saanut, sekä työhakemuksia, joihin ei koskaan vastattu. Erityisesti urani alkupuolella työllistymismahdollisuudet olivat rajalliset, sillä pystyin hakemaan vain vastavalmistuneille sopivia tehtäviä, joissa ei vaadittu tanskan kielen taitoa. Näihin työpaikkoihin oli paljon muitakin hakijoita.

Ulkomaalaisena olen kohdannut syrjintää ja ennakkoluuloja. Onneksi Kööpenhamina on muuttunut vuosien varrella, ja nykyään se on paljon kansainvälisempi ja avoimempi paikka elää ja työskennellä. Syrjivät kommentit sosiaalietuuksien perässä muuttaneista ulkomaalaisista alkavat olla menneisyyttä.

Suurin onnistumiseni on ehdottomasti ollut kotiutuminen Tanskaan ja uran rakentaminen uudessa maassa. Tanskan kielen oppiminen avasi uusia ovia työelämässä. Nykyään en epäröi avata suutani, jos etsin uutta työpaikkaa tai haluan vaihtaa talon sisällä uusiin tehtäviin. Koskaan ei voi tietää, millaisia mahdollisuuksia on tarjolla.

Yksi tärkeimmistä työelämässä oppimistani asioista liittyy palkkaneuvotteluihin. Olen oppinut, että ensimmäinen palkkatarjous on harvoin lopullinen. Se on usein vain keskustelun aloitus ja alakanttiin vedetty.

Olen oivaltanut myös sen, ettei omaa identiteettiään tai arvoaan kannata rakentaa työn varaan. Jos yrityksellä menee huonosti, työntekijä voidaan irtisanoa, vaikka hän olisi kuinka hyvä. Silloin ei auta, vaikka olisi saanut kehuja tai ollut aktiivinen LinkedInissä.

Työtä tarvitaan elämiseen, jotta on ruokaa ja katto pään päällä, mutta elämän merkitys ei voi perustua työhön. On tärkeää, että elämässä on myös muita asioita, jotka tuovat iloa, tasapainoa ja sisältöä. Ne auttavat jaksamaan ja muistuttavat siitä, että olemme enemmän kuin työroolimme.

Työelämä ei ole suora viiva – eikä sen tarvitsekaan olla

Kannustan rohkeasti kokeilemaan omia siipiään ulkomailla, sillä aina voi palata takaisin Suomeen, ja kokemusta karttuu varmasti.

Työelämä ei ole suora viiva, vaan siihen mahtuu mutkia, kokeiluja ja suunnanmuutoksia. Olen pitänyt välivuosia, vaihtanut työpaikkaa nopeasti ja etsinyt uusia vastuualueita, jos vanhat eivät ole tuntuneet omilta. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta se ei haittaa. Tärkeintä on, että työelämä tuntuu omalta.

Nuorena haaveilin muotialan töistä, ja toisinaan tuo haave nousee pintaan edelleen. Nykyään nautin eniten projekteista, joissa saan työskennellä oman alansa rautaisten ammattilaisten kanssa. Kollegojen intohimo omaan työhönsä motivoi minuakin, vaikka itse keskityn enemmän kokonaisuuksien hallintaan kuin yksityiskohtiin.

Tasapainoa työn ja elämän välillä

Etätyö ja jatkuva tehostaminen ovat hämärtäneet työn ja vapaa-ajan välistä eroa, joten oman jaksamisen takia olen opetellut asettamaan selkeän rajan niiden välille. Pidän myös sähköpostin ja työhön liittyvät viestit visusti poissa silmistäni silloin, kun en ole töissä.

Vapaa-ajallani matkustan, käyn keikoilla, hengailen ystävieni kanssa ja vietän aikaa mieheni ja koirani kanssa. Koira on hyvä fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin valmentaja, sillä sen kanssa työhön liittyvät ajatukset unohtuvat nopeasti esimerkiksi silloin, kun kaivaa sen suusta homeista pizzapalaa, jonka se on ehtinyt napata ojan pohjalta.

Niina Hakala