Oilin tarina: Tulevaisuutta ei tarvitse pelätä

Uratarina

Työskentelen koordinaattorina Suomen Kuntoutusyrittäjissä. Kuntoutusyrittäjät on yrittäjäjärjestö, joka edustaa yrityksiä fysioterapian, toimintaterapian, puheterapian, psykoterapian ja monen muun kuntoutuksen alan piiristä. Kriteerinä jäsenyydelle on Valviran lupa tai AVI:n hyväksymä ammatinharjoittajan ilmoitus yksityisen terveydenhuollon liiketoiminnan harjoittamiseen. Kuntoutusyrittäjät on Suomen Yrittäjien toimialajärjestö, ja toimimmekin samassa talossa Yrittäjien keskustoimiston kanssa.

Työhöni kuuluu viestintää jäsenille ja sidosryhmille, jäsenetujen ja -tapahtumien koordinointia sekä jäsenten neuvontaa erilaisissa yrittäjyyteen ja kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Käyn myös alan oppilaitoksissa pitämässä yrittäjyyskasvatusta, järjestän jäsenyrityksille yrittäjyyskoulutusta ja myyn kumppanuuksia sellaisille yrityksille, jotka voisivat hyötyä näkyvyydestä jäsentemme suuntaan.

Ison osan ajasta lohkaisee myös vaikuttamistyö hyvinvointialueiden, eduskunnan ja kuntapäättäjien suuntaan: yksityinen terveydenhuolto on säännelty toimiala, joten on paljon lainsäädäntöä, jonka valmistelussa yrittäjät on tärkeä huomioida. Olen ollut valmistelemassa materiaaleja kevään hallitusneuvotteluihin, tehnyt vaaliviestintää ja käynyt eduskunnassa kertomassa kansanedustajille tavoitteistamme esimerkiksi julkisiin hankintoihin ja sote-uudistuksen toteutumiseen liittyen.

Taustakoulutukseni nykyiseen työhöni ei ole kaikista tyypillisin. Kirjoitin ylioppilaaksi musiikkilukiosta harrastettuani lapsesta saakka musiikkia, ja halusin palavasti muusikon ammattiopintoihin. Aloitin opinnot konservatoriossa, mutta ensimmäisen vuoden aikana huomasin, että muusikon ammatti ei ollut itselleni oikea valinta. Kaipasin kirjallisempaa työtä, sillä lukeminen ja tekstin tuottaminen oli toinen itselleni rakas harrastus.

Humanistisia tieteitä opiskelleet vanhempani kannustivat minua pyrkimään Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan, ja valitsin pääaineeksi musiikkitieteen puhtaasti sen perusteella, että muusikkotaustani takia opiskelupaikka irtoaisi ehkä helpommin. Pääsin sisään, ja aloin opiskella taidealaa tutkimuksen näkökulmasta aiemman käytännön tekemisen sijaan. Esseet, tentit ja yliopisto-opiskelun itsenäisyys sopivatkin itselleni hyvin. Hyödynsin gradussani yhteiskuntatieteellistä ja kulttuurintutkimuksellista näkökulmaa, joka osoittautui itselleni omaksi. Muitakin hienoja kokemuksia opiskeluaikaan mahtui, kuten opiskelijavaihto musiikkialan kauppatieteiden maisteriohjelmassa Yhdysvalloissa ja taidehallinnon sivuaineopinnot Sibelius-Akatemiassa. 

Puolivahingossa sote-alan pyörteisiin

Olen ollut monenlaisissa töissä teini-ikäisestä saakka, ja yksi asia on johtanut toiseen. Tein opintojen alussa paljon tarjoilijan töitä, joissa keräsin kokemusta tiimityöstä ja tuotteen myymisestä asiakkaalle. Ensimmäisenä yliopistovuonna pääsin harjoitteluun ja sitten töihin tapahtumatuotantoalan toimistoon, jossa myin erilaisia keikkoja ja muita taidekokonaisuuksia helsinkiläisiin ravintoloihin.

Yliopistolla opinnot veivät avustajaksi tutkimushankkeisiin sekä moniin luottamustehtäviin ja yliopistopolitiikkaankin. Ajattelin aluksi suuntautuvani valmistumisen jälkeen tapahtuma-alalle, mutta sitten sote-kenttä tuli mukaan puolivahingossa, kun eräänä keväänä olin vailla kesätyöpaikkaa, ja huomasin, että Kelaan haettiin asiantuntijoiden kesäsijaisia. Siellä olin lopulta kaksi määräaikaista pätkää toimeentulotukitiimissä.

Työelämäni suurin onnistuminen on ollut ehdottomasti monipuolisuus. Se on seurausta yhtäältä rohkeasta asenteestani, toisaalta yliopisto-opinnoissa vahvistuneista tiedonhankinnan, kriittisen ajattelun ja uuden tiedon omaksumisen taidoista. 

Ensimmäisen kokoaikaisen työni valmistumisen jälkeen sain, kun maisteriopintojen aikainen mentorini vinkkasi, että hänen tuolloin edustamassaan Kalliola-konsernissa oli käynnistymässä sosiaalialaa ja tapahtumatuotantoa yhdistävä STEA-rahoitteinen hanke, joka haki vastaavaa tuottajaa. Lähes kolme vuotta sain hyvää käytännön projektihallinnan ja hankehallinnon kokemusta tässä tehtävässä, ja myös ison organisaation prosessit ja rakenteet tulivat tutuiksi. Minulla oli monia todella kokeneita ja osaavia kollegoja, joiden esimerkin kautta saavutin perusosaamisen kokoaikaisen asiantuntijatyön arjesta. Silläkin on merkitystä, että osaa käyttää sähköistä kalenteria, mallintaa työtään organisaation sisällä ja etsiä tietoa intranetistä.

Työn ohessa suoritin oppisopimuksella tuotekehitystyön erityisammattitutkinnon. Minut työllistävän hankkeen rahoituksen päättyessä siirryin nykyiseen työhöni Kuntoutusyrittäjiin avoimen rekrytoinnin kautta. Sote-kentästä oli siinä vaiheessa jo hieman kilometrejä takana, mutta yrittäjyys ja varsinkin lainsäädäntöasiat olivat tehtävässä aloittaessani todella vieraita, mikä tietysti innosti taas oppimaan uutta. Alussa hädin tuskin tiesin, mitä palveluseteli tarkoittaa.

Tärkeintä on, ettei luovuta

Joitakin vuosia sitten kamppailin oman jaksamiseni kanssa, ja jouduin rakentamaan tapani tehdä työtä jokseenkin uudelleen. Jään nykyään töissä huomattavasti vähemmän kiinni yksityiskohtiin, ja olen armollinen itselleni, jos kaikki ei saavuta sitä kuvitteellista rimaa, joka mielessäni toisinaan kovin ylhäällä häämöttää. En myöskään pelkää keskeneräisiä asioita tai kritiikin vastaanottamista: niiden vaikutus on pelkästään opettavainen, ja mahdolliset ikävät tunteet menevät kyllä kehon tasolla aina lopulta ohi. Työelämässä joutuu usein yksinkertaistamaan asioita paljon, jotta viesti tulee ymmärretyksi ja jää ihmisten mieleen. Tämä ajatus on osaltaan myös saanut minut puhumaan itselleni lempeästi ja oman arvoni huomioiden, kun jatkuvasti ei ole syytä kehittää uutta tai keksiä pyörää uudestaan.

Vapaa-ajalla harjoittelen tavoitteellisesti kuntosalilla, luen paljon kaikenlaista kirjallisuutta, käyn museoissa ja muissa kulttuuritapahtumissa ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Pidän aika yksinkertaisista asioista, kuten kotona olemisesta ja omassa sängyssä nukkumisesta. Huolehdin siitä, että palaudun joka päivä, en vain viikonloppuisin ja lomilla. On kiva kasvattaa parvekkeella tomaatteja, kuljeskella luonnossa ja kirjoittaa omia ajatuksia ylös. 

Jos jonkun neuvon työelämästä haluaisin muille antaa, niin sen, että tulevaisuutta ei tarvitse pelätä. Itse jännitin opiskeluaikana todella paljon sitä, mihin tulen työllistymään ja kuinka kova kilpailu työpaikoista on. Työllistymiseen löytyy runsain mitoin erilaista apua. Minulla on kokemusta mm. TE-toimiston ammatinvalintapsykologista ja erilaisista mentorointiohjelmista, ja aina on löytynyt vaikkapa LinkedIn-verkoston kautta joku ystävällinen sielu, joka kommentoi työhakemusta ja CV:tä. Monessa työnhakuprosessissa olen jäänyt rannalle, ja olen hetkellisesti meinannut musertua siitä, että kilpailu on liian kovaa, mutta lopulta sopiva tehtävä on aina kuitenkin löytynyt. Tärkeintä on, ettei luovuta, ja hankkii puuttuvaa osaamista, jos sellaiselle havaitsee tarpeen. Nykypäivän työelämä ja koulutus menee kuitenkin koko ajan pirstaleisempaan muotoon, jossa yksilöt kehittyvät ja muuttavat suuntaa eri elämänvaiheissa. 

Osaamisen osalta jännitin hirveästi aikaisemmin, tiedänkö ja osaanko jonkun asian, mutta nykyään arvostan sitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka osaavat paremmin ja joilta voin kysyä tai pyytää apua. Yksikään työelämäni onnistuminen ei ole ollut yksin minun ansiotani. On rikkaus, kun on paljon ihmisiä, jotka osaavat erilaisia asioita ja joilla on erilaista kokemusta. Olen lisäksi ymmärtänyt, että monessa tehtävässä työpäiviä voi muokata yllättävän paljon oman kiinnostuksen mukaan vaikkapa koulutuksilla, lukemalla ja erilaisia luentoja kuuntelemalla. Esimerkiksi tällä hetkellä olen kiinnostunut työmarkkinoista ja työlainsäädännöstä, joista opin koko ajan lisää pienin askelin.

Oili Paaskoski
Koordinaattori
Suomen Kuntoutusyrittäjät