Tuomon tarina: Kaikki toimeni johtavat terveellisiin ja turvallisiin ympäristöihin, joissa ihmiset asuvat ja työskentelevät
Yläasteen jälkeen ei juuri tehnyt mieli lukioon. Tiesin, että haluan alalle, jossa pääsen tekemään käsillä töitä ja kun olen aina jotain rakennellut, rakennusala tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Ammattikouluun siis. Ammattikoulun päätteeksi haimme muutaman toverin kanssa opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Varusmiespalveluksessa ollessani sain tiedon, että pääsisin sisään peruutuspaikan kautta ja sille tielle lähdettiin puolivahingossa.
Opiskelu se vasta hauskaa oli. Vieläkin pidän opiskelukavereihin paljon yhteyttä ja joistakin on jäänyt elinikäisiä ystäviä. En ottanut opiskelua turhan vakavasti. Kemut ja saunaillat tulivat valitettavan tutuiksi varsinkin ensimmäisenä vuonna. Kesät meni haalarihommissa ja työnjohtoharjoittelussa. Kummallisesti sitä sitten valmistuttiin ja hakeuduttiin työnjohtajaksi valtakunnalliselle toimijalle.
Vähän ajan kuluttua edessä oli muutto takaisin kotikulmille ja työnjohtohommat jatkuivat toisessa yrityksessä. Yritys urakoi kaikenlaista korjausrakentamista, erityisesti Terve talo -periaatteilla, joten sisäilmakorjaukset tulivat äkkiä tutuiksi. Muistan hämmästelleeni Terve talo -konsultin toimintaa työmaalla, kun hän ilmoitti työmaalla olevan pölyä. Omassa päässäni ajattelin vuonna 2011, että tietenkin on, koska tämä on työmaa! Näinhän ei tietenkään oikeanlaisessa rakentamisessa ole enää tänä päivänä. Vuonna 2019 tuli myös ns. ”kvartsipölyasetus”, jonka tavoitteena on vähentää altistumista mm. rakennuspölylle. Kiinnostuin aiheesta niin paljon, että lähdin syventämään osaamistani ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Työpaikka ehti vaihtua rakennuttamispuolelle tilaajan edustajaksi ja YAMK:n suorittamisen jälkeen tuli vielä opiskeltua rakennusterveysasiantuntijaksikin. Rakennusterveysasiantuntijan koulutus on rakennusalalla arvostettu koulutus sisäilmaongelmien selvittämisen parissa.
Rakentaminen ja eheyttäminen on ollut itselleni aina tärkein tavoite
Toimiessani tilaajan edustajana kuntapuolella tiimini oli uskomaton ja ote sisäilmahaittoihin melkoinen. Jokaiseen haasteeseen oli prosessi ja asioita käytiin tiiviisti läpi käyttäjäryhmien kanssa. Olipahan jopa niinkin, että päästiin eräänä vuonna YLEn julkaisemalle listalle kuntana, jossa ei lukukauden alkaessa ollut yhtään oppilasta väistötiloissa. Mielestäni tämä on kunnalle hyvä meriitti ja valtti. Moni saattaa pohtia kunnallisen kiinteistönomistajan edustajan roolin merkitystä, mutta tuo rooli on välttämätön ja sen tavoitteena on tukea sitä toimea, jota kussakin kiinteistössä suoritetaan.
Nykyiseen työhöni hakeuduin osin RTA-kurssikavereideni ansiosta, kun minulle tarjoutui mahdollisuus työskennellä maan johtavassa tarkastuslaitoksessa. Halu vaikuttaa positiivisesti rakennusalaan ja sen kehittymiseen Suomessa on ollut oma draiveri ja insentiivi omissa valinnoissa. Olen pyrkinyt opinnoissakin keskittymään pelkästään minua aidosti kiinnostaviin asioihin. Laaja-alainen vaikuttaminen kiinnostaa ja haluan antaa oman pienen panokseni tässä suuressa sopassa.
Suurin onnistumiseni on se, että tiimini jäsenten ja oman työni myötä kiinteistöjen käyttäjät ovat hyvinvoivia ja tyytyväisiä. Eräs onnistuminen on myös se, kun sain kesällä 2020 kunnian osallistua valtioneuvoston Terveet tilat 2028 -kärkihankkeen Kiinteistön käyttö ja kunnossapito -osion kirjoittamiseen. Siinä kiinteistönhallinnan osaamista testattiin mukavasti. Itselläni on ollut jokaisessa työpaikassa hyvät mentorit ja esimiehet, joilta olen voinut kysyä apua ja tukea. Sellaisena olen pyrkinyt toimimaan myös itse nykytyössäni.
Oman työurani ajan haasteeni on Suomen rakennusten korjausvelka, joka on tällä hetkellä melko samansuuruinen sotavelan kanssa. Kaikki toimeni johtavat terveellisiin ja turvallisiin ympäristöihin, joissa ihmiset asuvat ja työskentelevät. Se on missio, joka epäilemättä jatkuu läpi koko työurani.
Lapsena haaveilin perinteikkäästä Lego-insinöörin urasta, kuten muinoin mainoksessakin nähtiin. Rakentaminen ja eheyttäminen on ollut itselleni aina tärkein tavoite. Pienestä pitäen. Nuorena insinöörinä tietysti erheellisesti ”tiesin”, että en todellakaan ole menossa ainakaan korjausrakentamispuolelle.
Kuntapuolen työ on jäänyt päähän inspiroivana ja vaikuttavimpana. Siitä olen nykytoimeeni ammentanut eniten ja peilannut päätöksiäni vanhaan toimeen pohtien aina, miten tilaaja näkee kunkin ratkaisun. Tässä valtiossa rakennustöiden ja -tutkimusten tilaajat sanelevat laadun, jolla hommia tehdään. Vanha sananlasku pitää kutinsa. Sitä saa mitä tilaa.
Olen oppinut työelämässä, että pitää pyrkiä tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa eniten. Olen kuullut kommentteja läheisiltä ihmisiltä, että ”on helppoa, kun olet aina tiennyt, mitä olet halunnut, eikä ole ollut välivuosia tai muuta”. Omasta mielestäni olen vain utelias ja aina vilpittömästi halunnut oppia uutta.
Vapaa-aika kuluu mestaroidessa omakotitaloja toiminimellä. Asiakkaani ovat olleet pääosin ensirakentajia. Ajatus toiminimestä lähti liikkeelle siitä, kun puolisoni kertoi jonkun ehkä maksavan, jos kerron rakentamisen laadusta. Hieno vihje rakkaalta ihmiseltä siitä, että ehkä puhuin asioista innoissani myös kotona.
Vapaa-ajalla korjailen myös vanhoja tietokoneita (eli SER-jätettä) ja restauroin vanhaa Honda Civic -autoa. Perheen kanssa yhteiset pelihetket ja seikkailut piristävät aina! Lisäksi koiran kanssa pääsee mukavasti kävelylle silloinkin, kun ei oikein huvittaisi. Työajalla, kuten myös vapaa-ajalla, raskasta musiikkia tulee kulutettua kovasti. Mitä raskaampaa, sitä paremmin se vapauttaa omia sisäisiä raskaita tunteita ja huolia pois. Hevarithan on aina iloisimpia ja leppoisimpia!
Tuomo Kiiski