Osatyökykyisten työllisyyden tukemisessa on mahdollisuuksien aika
Työkykyohjelman päätöstilaisuudessa osatyökykyisyyttä lähestyttiin yhteiskunnan kestävyyden, osallisuuden ja palvelujärjestelmän näkökulmista. Asiantuntijapuheenvuoroissa ja paneelikeskusteluissa aihetta käsiteltiin laaja-alaisesti kriittisyyttä unohtamatta. Osatyökykyisten työllistymiseen ja työkyvyn tukeen liittyvät teemat ovat pinnalla erityisesti nyt, kun hyvinvointialueet ovat aloittaneet työnsä.
Osatyökykyisten työllistymistä ja työkykyä erilaisin toimenpitein edistävän Työkykyohjelman päätöstilaisuus järjestettiin keskiviikkona 15. helmikuuta Helsingin Musiikkitalossa. Päätöstilaisuuden avannut työministeri Tuula Haatainen (kuvassa) huomautti puheenvuoronsa aluksi, että työkykyyn liittyvät asiat ovat yksi yleisimmistä työttömyyden syistä.
– Hyvinvointialueet ovat aloittaneet työnsä, joten on erityisen tärkeää, että yhteistyö työvoimapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä saadaan saumattomaksi. Tällä hetkellä se ei ole sitä. Terveydellisiin asioihin pitää puuttua varhaisessa vaiheessa ja kuntoutukseen on päästävä nopeasti, jotta ihminen pääsee töihin, jaksaa työssä ja pysyy työelämässä. Jos haluamme pidentää työuria ja luoda työelämää, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua, meidän on pystyttävä tarkastelemaan myös työn kuormittavuutta. On ymmärrettävä, että niin ihmiset kuin työelämän tilanteetkin ovat erilaisia, Haatainen muistutti.
Koko työvoimapotentiaalin käyttöönotto on kannattavaa
Päätöstilaisuus oli jaettu kolmeen teemakokonaisuuteen. Ensimmäisen teeman avasi pääjohtaja Hannu Mäkinen. Hän käsitteli sitä, miksi osatyökykyisten työllistyminen on tärkeää.
Mäkinen muistutti, että usein ihminen voi olla osatyökykyinen yhdessä tehtävässä, mutta samaan aikaan täysin työkykyinen toisessa. Koko työvoimapotentiaalin käyttöönottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Osatyökykyisten työllistämisessä on kyse myös kaikkien tasavertaisesta mahdollisuudesta osallistua työelämään, yhteisvastuusta ja toisesta välittämisestä. On kohtuutonta tuomita ihminen elinikäiseen työttömyyteen, jos se voidaan välttää valitsemalla hänelle sopivat toimet, Mäkinen huomautti.
Puheenvuoroa seuranneessa paneelikeskustelussa osatyökykyisten työllistyminen koettiin tärkeäksi vallitsevan työvoima- ja osaamispulan sekä työnteon terveydellisten ja sosiaalisten vaikutusten takia. Työllistymisellä on taloudellisia vaikutuksia osatyökykyisen oman toimeentulon lisäksi koko yhteiskunnalle. Käytännön kokemusten mukaan monimuotoiset työyhteisöt ovat myös tuottavia ja lisäävät työyhteisöön kuuluvien hyvinvointia ja motivaatiota. On aiheellista kysyä, onko yhteiskunnallamme varaa olla työllistämättä osatyökykyisiä tilanteessa, jossa syntyvyys on alhainen ja väestö ikääntyy.
Jotta osatyökykyisten työllistymiseen liittyviä haasteita olisi mahdollista ratkaista, täytyisi työkykyä tukevien palveluiden olla riittävän yksilöllisiä. Myös osatyökykyisiin kohdistuvia asenteita pitää muuttaa ja ennakkoluuloja vähentää. Siksi on tärkeää lisätä tietoa ja tuoda esiin hyviä esimerkkejä. Tietoisuutta työn muokkaamisen mahdollisuuksista ja työnantajille suunnatuista tuista, kuten palkkatuesta ja työolosuhteiden järjestelytuesta, pitää myös lisätä.
Päätöstilaisuuden toinen paneelikeskustelu toi esiin työnantajien ja yritysten näkökulmaa. Keskustelijat mainitsivat vallitsevan työvoimapulan ja kohtaanto-ongelman olleen ratkaisevia tekijöitä, miksi he ovat palkanneet osatyökykyisiä. Toisaalta myös yhteiskuntavastuun osoittaminen on ollut tärkeää rekrytoinneissa: työnantajat ovat halunneet tarjota työtä nimenomaan osatyökykyisille henkilöille.
Osatyökykyisten työllistämiseen liittyy myös asioita, jotka askarruttavat työnantajia. Entä, jos osatyökykyinen henkilö ei selviäkään työssä, jää pitkälle sairauslomalle tai eläköityy ennenaikaisesti? Panelistien mielestä työnantajille pitäisi tarjota nykyistä enemmän tietoa mahdollisuuksista pienentää tätä riskiä. Lisäksi työnantajien saatavilla pitäisi olla tietoa siitä, millaista tukea on tarjolla osatyökykyisen perehdyttämiseen ja työn muokkaamiseen. Esimerkit ja tarinat rohkaisevat työnantajia työllistämään osatyökykyisiä.
Hyvinvointialueet luovat mahdollisuuksia – miten valtion virastot saadaan mukaan?
Viimeisen teemakeskustelun avasi sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen. Ministerin mukaan työ pitää nähdä ennen kaikkea oikeutena. Kun ihmisiä suljetaan työelämän ulkopuolelle, heitetään hukkaan valtava määrä inhimillistä potentiaalia, mistä aiheutuu myös kansantaloudellisia ongelmia ja syrjäytymistä.
– Moni osatyökykyinen on tilanteessa, jossa tuen, hoidon ja kuntoutuksen tarvetta ei ole tunnistettu riittävän varhain, eikä siksi saa tarvitsemiaan palveluja ja etuuksia. Erilaisten palveluiden muodostama kokonaisuus voi myös osoittautua monimutkaiseksi. Lisäksi osa palveluista on ylikuormittuneita, minkä vuoksi ihmiset joutuvat odottamaan palveluun pääsyä liian pitkään, Sarkkinen totesi.
Työkykyohjelmassa on kehitetty työkyvyn tukemisen palveluja, ja niistä tulee osa työnsä aloittaneiden hyvinvointialueiden sote-keskuksia. Uudet rakenteet luovat pohjaa yksilöllisille palveluille ja sille, että työterveyshuollon ulkopuolella olevien työttömien työkyvyn tuen tarpeita voidaan tunnistaa. Tämä onnistuu aiempaa paremmin, kun monialainen työkyvyn tuen tiimi arvioi palvelutarpeet, järjestää palvelut, selvittää etuuksia ja arvioi kuntoutuksen tarvetta. Ideaalitilanteessa tukena ollaan työllistymiseen asti.
Sarkkinen nosti esille myös palvelujen ja etuusjärjestelmän yhteensovittamisen ongelmat.
– Etuuksien saajien täytyisi päästä työ- ja toimintakykyä tukeviin palveluihin silloin, kun niille on tarvetta. Etuusjärjestelmän nykyinen joustamattomuus voi johtaa siihen, että ihmiset ohjautuvat sellaisten etuuksien tai palvelujen piiriin, jotka eivät sovellu heidän tilanteeseensa. Etuuslainsäädäntöä on tällä hallituskaudella kehitetty, mutta uudistamista tarvitaan jatkossakin.
Puheenvuoroa seuranneessa paneelikeskustelussa todettiin, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus muokata oman alueen palvelutarjontaa ja pohtia, miten palvelut järjestetään yhdenvertaisesti. Haasteeksi panelistit mainitsivat esimerkiksi sen, miten palvelujen saumattomuus, oikea-aikaisuus ja jatkuvuus toteutuvat ja mistä kaikkeen löydetään resurssit. Toisaalta esiin tuotiin kuntien hyvä tuntemus oman alueensa toimijoista, kuten järjestöistä, joiden työllä on iso merkitys työkyvyn tukemisessa.
Hyvinvointialueiden monialaisiin palveluihin liittyvässä toiminnassa nähdään myös riskejä. Jos osatyökykyisen palvelukokonaisuudesta vastaavaa tahoa ei ole selkeästi määritelty, henkilö saattaa ajautua monen eri tahon pompoteltavaksi. Olisikin tärkeää, että uudistuksia tehtäisiin tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Suunnittelutyöhön pitäisi saada mukaan myös osatyökykyisiä henkilöitä.
Työkykyohjelman päätöstilaisuuden jälkeen monen osallistujan mielessä oli kysymys, jonka Hannu Mäkinen esitti puheenvuoronsa päätteeksi. Hän totesi kysymyksensä olleen tarkoituksellisesti provosoiva.
– Valtion virastot ovat osa yhteiskuntakoneistoa, jota johtaa kansanvaltaisesti valittu poliittinen johto. Kysynkin, miksi poliittinen johto ei katso takapihalleen ja vaadi omilta virastoiltaan osatyökykyisten työllistämistä eli osallistumista yhteiskuntavastuuseen, kuten monet merkittävät yritykset tekevät. Estääkö menneen maailman säännöstö vai välinpitämättömyys osatyökykyisten rekrytoinnin virastoihin?
Työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilta löydät Työkykyohjelman päätöstilaisuuden aineistot. Verkkosivujen kautta pääset katsomaan myös tilaisuudessa esitetyt esimerkkivideot yrityksistä, jotka ovat työllistäneet osatyökykyisiä.