Hevostenhoitaja

Haastattelu

Hevonen on saaliseläin, joka on herkkä ja pelästyy herkästi. Nykyajan ihmiset ovat varsin vieraantuneita eläimistä. Jos on tottunut eläimiin pienestä pitäen, osaa lukea hevosten lajinmukaista käyttäytymistä paremmin. On pelottavaa kun ihmiset suhtautuvat hevoseen kuin koneeseen. Vaikka hevonen on kuuliainen ja kiltti eläin, säikähtäessään se on vaarallinen ja iso eläin.

Kirsi Hietanen, 38

Hevosilla on omat luonteenpiirteensä. Kaikki ovat ihan erilaisia. Voisi kuvitella että jos ne olisivat ihmisiä, joku olisi rauhallinen, joku tyhmä ja joku viisas. Toiset ovat nopeita ja fiksuja, jotkut taas todella hitaita ja hieman yksinkertaisia.

Nykyajan ihmiset ovat varsin vieraantuneita eläimistä. Jos on maaseudulta kotoisin ja tottunut eläimiin pienestä pitäen, osaa lukea hevosten lajinmukaista käyttäytymistä paremmin. On pelottavaa kun ihmiset suhtautuvat hevoseen kuin koneeseen. Vaikka hevonen on kuuliainen ja kiltti eläin, säikähtäessään se on vaarallinen ja iso eläin. Silloin voi olla henki kyseessä. Ratsastusta harrastavat nuoret tytöt ovat usein turhan rohkeita. Heitä on vaikea saada ymmärtämään kuinka tärkeää on huomioida turvallisuus. He ajattelevat helposti, ettei se hevonen minulle mitään tee.

Harrastuksesta ammatiksi

Hevosalalle hakeudutaan tyypillisesti harrastuksen myötä. Minäkin olin pienestä pitäen kiinnostunut hevosista. Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana. Siitä lähtien olen tehnyt tallitöitä viikonloppuina ja muina vapaa-aikoinani.

Olin lukion jälkeen vuoden verran päiväkodissa töissä. Ostaessani oman hevosen hain tallille töihin vakituiseksi ja hevoset veivät minut kokonaan. Osittain asiaan vaikuttivat myös taloudelliset seikat; hevosen pitäminen työsuhdepaikalla on edullisempaa. Aluksi minulla ei ollut mitään alan koulutusta, ainoastaan työkokemusta. Olen kouluttanut itseäni alalle työn ohessa vuosien varrella. Harrastin liikuntaa jo kouluaikoina. Se on hyvä perusta tälle työlle. Sohvalta on vaikeampi näihin töihin lähteä, koska työ on melko rankkaa.

Olen nyt työskennellyt 17 vuotta täällä Vantaalla sijaitsevassa Ratsastuskoulu Ponihaka Oy:ssä. Aloittaessani olin vasta 21-vuotias. Hevosia oli kolmekymmentä ja tein niiden kanssa yksin töitä muutaman vuoden. Kun hevosia tuli jokunen lisää, sain avukseni oppisopimusoppilaan. Tällä hetkellä täällä on 50 hevosta ja talleilla työskentelee lisäkseni kaksi hevosenhoitajaa ja toinen tallimestari. Minä olen päätallimestari.

Kasvava ala

Talleja on eniten Etelä-Suomessa. Hevosten määrä on kahdenkymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Hevosala kasvaa koko ajan. Siihen kuuluvat osina muun muassa raviurheilu, ratsastusurheilu ja hevosten kasvattaminen. Hevosia käytetään myös esimerkiksi vammaisratsastukseen terapiatarkoituksessa.

Myös aikuiset ovat löytäneet ratsastamisen. Nuorimmat harrastajat ovat alle kouluikäisiä, vanhimmat yli 70-vuotiaita. On tavallista että äiti on itse harrastanut lapsena ratsastusta ja aloittaa uudestaan lapsen harrastuksen myötä. Ratsastustunneillamme on sekä poneja että hevosia. Lapset menevät poneilla ja vanhemmat hevosella.

Jos on harrastanut urheilua tai ainakin jotain liikuntaa, ei ratsastamisen aloittaminen ole vaikeaa aikuisenakaan. Miehet oppivat jostain syystä helpommin. Hyvä fyysinen kunto auttaa. Liikunnasta saa ratsastuksessa tarvittavaa koordinaatiota ja tasapainoa.

"Suuri osa työpäivästä on siivoamista ja hevosten ruokkimista."

Suoritin tallimestarin erikoisammattitutkinnon vuosi sitten. Tallimestarin ja hevostenhoitajan työtehtävät ovat pitkälti samoja. Tallimestarilla on lähinnä enemmän vastuuta ja esimiestehtäviä. Päätallimestarina vastaan osaltani tallin toiminnasta ja katson että kaikki toimii. Pidän huolta siitä, että hevosille on riittävästi turvetta, kauraa, heinää jne. Olen myös hevostenhoitajien esimies. Työ on jokseenkin vapaata, huolehdin itse omaan tahtiini aikatauluista. Taloudellisista asioista ja hankinnoista yms. yleisistä linjoista neuvottelen omistajan kanssa.

Hevostenhoitajan tehtävät vaihtelevat eri talleilla. Hän vastaa hevosten hyvinvoinnista, ruokinnasta ja lääkintätoimenpiteistä, karsinoiden siivoamisesta ja ympäristön siisteydestä. Tehtävät on usein hoidettava itsenäisesti ja oma-aloitteisesti. Yleensä tallilla on vain yksi tai kaksi hevostenhoitajaa. Osaksi työ voi olla hyvinkin yksinäistä.

Työpäiväni alkavat seitsemältä ja loppuvat puoli kolme. Ensimmäiseksi hevoset ruokitaan ja laitetaan ulos. Ne ovat ulkona iltapäivään asti. Periaatteessa hevoset ovat päivittäin pihalla, jollei ole ihan kauhea ilma. Ulkoilun aikana siivoamme karsinat, tallin, rehulan ja heinävintin. Suuri osa työpäivästä on siivoamista ja hevosten ruokkimista. Lopun ajan hoidamme ja tarhaamme hevosia.

Tarkkailen päivittäin hevosten terveydentilaa ja huomioin mahdolliset sairauden oireet. Huolehdin että jokainen hevonen pääsee pihalle tai muuten liikkumaan tunneille. Seuraan myös ruokinnan sopivuutta: havainnoin onko hevonen liian lihava tai laiha. Ruokailu sovitetaan hevosen kokoon ja liikunnan määrään. Ratsastustunneilla ahkerasti liikkuvat hevoset tarvitsevat luonnollisesti enemmän ravintoa. Kaura ja heinä ovat hevosen perusruokaa. Hevoset, jotka hyödyntävät rehut huonommin saavat lisärehuja.

Hevostenhoitajan on huomattava milloin on jotain vialla ja reagoitava heti, jos näkee hevosen terveydentilassa jotain poikkeavaa. Hevonen voi olla esimerkiksi apaattinen, ripulilla tai se ei syö eikä ulosta. Yleisimpien sairauksien osalta tiedämme toimenpiteet, joihin pitää aluksi ryhtyä. Tarvittaessa hälytämme eläinlääkärin katsomaan potilasta tai pyydämme puhelimitse neuvoja. Huolehdimme lääkinnästä ja vaihdamme ja laitamme esimerkiksi siteitä eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

Meillä on oma eläinlääkäri, jonka kanssa toimimme tiiviissä yhteistyössä. Hänelle voi aina soittaa ja kysyä. Hän käy tallilla viikoittain. Tarvittaessa autamme eläinlääkäriä toimenpiteiden aikana esimerkiksi pitämällä hevosta kiinni ja rauhoittamalla sitä.

Yksi yleisimmistä sairauksista hevosilla on vatsanseudun kiputila eli ähky. Ähky voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. Ähkyn syyt voivat olla moninaiset, yleensä se johtuu ruokinnallisista tekijöistä: ruokinnan muutoksista, liiasta ruoasta tai hevosen syömästä hiekasta tai pilaantuneesta ruoasta. Hevosilla on myös influenssaa. Silloin niille tulee kuumetta kuten ihmisillekin. Kaikenlaisia haavoja ja ruhjeita tulee myös usein, kun hevoset kolhivat itseään ja toisiaan ulkoillessaan. Aina kun hevoset tulevat sisään, tarkistamme mahdolliset haavat yms. Joskus on tullut murtumia, ja joskus vamma on ollut niin vakava, että hevonen on jouduttu jopa lopettamaan.

Loukkaantuneen hevosen hoitamiseen saattaa mennä yllättävästi aikaa ja vahinko ei tule kello kaulassa. Aina ei voi olettaa lähtevänsä kotiin työajan päätyttyä. Hevosia ei voi sulkea niin kuin tietokoneita. Hevoset pitää hoitaa ja ruokkia aina, oli pyhä tai joulu. Hevostenhoitajalla on yleensä aamu- ja iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja, yötöitä on harvemmin, paitsi tietenkin sairastapauksissa saattaa joutua tarkistelemaan potilaiden vointia myös yöllä.

Fyysistä ulkotyötä

Karsinoiden sekä tarhojen siivoaminen on rankkaa työtä. Turve saattaa olla paakkuuntunutta, painavaa, kovaa ja märkää. Otamme lannat ja ja märät turpeet pois ja tuomme tilalle uutta puhdasta turvetta. Puramme myös rehupaalit ja kuljetamme ne talliin kottikärryillä hevosten syötäviksi. Hevostenhoitajat tekevät myös viikoittain tallin pieniä korjaustöitä. Työssä saa siis käyttää toden teolla hauiksiaan ja koko päivä ollaan liikkeessä. Joissain talleissa saattaa hevosten liikuttaminen ratsastamalla tai muutoin kuulua toimenkuvaan.

Pakkasella tallissa saattaa olla enintään viisi astetta lämmintä. Talvella on pukeuduttava lämpimästi ja sään mukaan. Hevosten tarhaaminen, tarha- ja piha-alueiden siivoaminen ja laitumien rakentaminen yms. on ulkotyötä ja vaatii siis asianmukaista varustautumista. Isot tarha-alueet siivotaan yleensä traktorilla. Talvella myös piha-alueiden auraus saattaa kuulua hevostenhoitajalle. Töitä tehdään oli keli mikä keli. Kolmenkymmenen asteen pakkasella työ on ehkä kurjinta, kun taas kesällä nautitaan.....kunhan ei olisi kärpäsiä.

Liikunnallisuus on ehdoton edellytys, että jaksaa tässä työssä. Työ on jaloillaan olemista ja puuhastelua koko päivän. Erilaiset pölyallergiat saattavat olla este talleilla työskentelylle.

Olen aina pitänyt hevosista ja haluan tehdä tätä työtä. Mutta koska työ on niin fyysistä, välillä tulee mietityksi kuinka pitkään jaksaa. Työkykyä on pidettävä yllä, käyn säännöllisesti kuntosalilla. Työasentoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, esimerkiksi talikkotyöskentely kannattaa opetella tekemään molemmilla puolilla, etteivät liikkeet jää yksipuolisiksi.

Turvallisuutta ei voi koskaan ylikorostaa ja se kannattaa pitää jatkuvasti mielessä. Itselleni ei ole sattunut onneksi mitään vakavampaa, osaan aika hyvin ennakoida tilanteita ja kunnioitan hevosia. Tiedän että oikeasti voi sattua pahastikin. En ole tyhmänrohkea enkä ota turhia riskejä. Luen hevosta, katson sen liikkeitä ja arvioin sen käyttäytymistä.

Hevonen on saaliseläin, joka on herkkä ja pelästyy herkästi. Paetessaan hevonen voi olla raju ja äkkipikainen. Hevoset voivat myös kinastella ja mitellä asemiaan keskenään. Kun taluttaa hevosta esimerkiksi laumaan, toinen hevonen voi potkaista toista ja varomaton hoitaja saa helposti osansa. Hevonen on tosi nopea, painava ja vahva. Keskikokoiset hevoset painavat 600 kiloa, siinä ihminen jää aina toiseksi. Hevoset eivät ole tahallaan ihmiselle pahoja kuin ääritapauksissa. Ne ovat kilttejä, mutta reagoivat eri asioihin yllättävästi.Tallilla työskennellessä onkin syytä käyttää turvakenkiä ja ratsastaessa kypärää.

"Mitä nuorempana on tottunut eläimiin, sitä helpompaa työ on."

Hevostenhoitajan perustutkinnon jälkeen voi erikoistua erilaisiin tehtäviin hevosalalle, kuten ratsastuksen ohjaajaksi, opettajaksi, tallimestariksi, kengittäjäksi tai valmentajaksi. Työpaikkana voi olla ratsastustallien lisäksi esimerkiksi ravitallit ja siitostallit, joissa hevosia kasvatetaan ja astutetaan. Matkailu- ja vaellustallit ovat myös yksi vaihtoehto.

Jos suunnittelee hevosalan ammattia itselleen, kannattaa ensin kokeilla työntekoa talleilla. Monilla on luulo, että työ on hevosten paijailua ja ratsastamista. Sen sijaan se on rankkaa ja siivoamista on paljon. Olen nähnyt niin monia harjoittelijoita, jotka ovat lopettaneet kesken kaiken. Siksi on hyvä tietää etukäteen mitä tämä työ on. Eläimistä pitäminen ei yksin valitettavasti riitä.

Hevosalalla on perinteisesti tehty työt jokseenkin talkootyövoimalla ja monesti pikkutyttöarmeijan voimin. Hevosala on kuitenkin muuttunut ammattimaisemmaksi ja nykyään tallityöntekijöiltä edellytetäänkin usein alan koulutusta. Myös työntekijän on hyvä tietää oikeutensa ja varmistua siitä, että palkka on oikeudenmukainen ja että esimerkiksi eläkemaksut on maksettu asiaankuuluvasti.

Hevosenhoitajan perustutkinto antaa hyvät valmiudet ammattiin, mutta ilman työkokemusta voi tietoja olla vaikeaa soveltaa käytännössä. Mitä nuorempana on tottunut eläimiin, sitä helpompaa työ on. On hyvä, että koulutukseen sisältyy harjoittelua. Ala on käytännön työtä.