Kielten lehtori

Kerro lyhyesti, mitä teet työksesi.

Työskentelen ammattikorkeakoulussa kielten lehtorina ja opetan ruotsin ja saksan kieliä. Opetuksen lisäksi työhöni kuuluu opiskelijoiden ohjausta ja arviointia, opetuksen suunnittelua sekä oppimateriaalien ja verkkokurssien kehittämistä. Lisäksi työskentelen erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistyöryhmissä sekä teen ajoittain hanke- ja projektitehtäviä.

Lehtorin työ on siis paljon muutakin kuin opetustuntien pitämistä. Se on ennen kaikkea asiantuntijatyötä.

Miten olet päätynyt valitsemaasi ammattiin?

Vietin lapsuuteni ensimmäiset kymmenen vuotta Saksassa, jossa kotikieleni oli saksa. Suomi ja suomen kieli tulivat elämääni vasta, kun perheeni muutti Suomeen. Olen siis itse kasvanut kahden kielen ja kahden kulttuurin välissä. Uskon, että taustani on vaikuttanut vahvasti siihen, että kielet ja niiden opettaminen ovat tuntuneet minulle luontevalta valinnalta.

1990-luvulla, kahden pienen lapsen äitinä, lähdin opiskelemaan saksan kieltä ja kulttuuria Turun yliopistoon. Minulle oli alusta asti selvää, että haluan kieltenopettajaksi. Aloitin työurani yläkoulussa, josta siirryin myöhemmin ammattikorkeakouluun. Täällä saan työskennellä hyvin eri-ikäisten opiskelijoiden kanssa – nuorista pitkän työuran tehneisiin aikuisiin.

Kuvaile tyypillistä työpäivääsi tai työviikkoasi.

Päivä voi alkaa esimerkiksi lähiopetuksella kampuksella ja jatkua kokouksella ja opiskelijaohjauksella. Iltapäivällä teen arviointia ja suunnittelen opetusta, ja illalla saatan vielä opettaa etänä kotoa käsin.

Työpäivät voivat olla pitkiä ja pirstaleisia, joten hyvä ajanhallinta on tärkeää.

Millaisessa työympäristössä tai työaikoina työskentelet?

Työskentelen sekä kampuksella että etänä. Yhä suuremman osan työstä teen itsenäisesti tietokoneen ääressä, ja työhöni kuuluu myös iltaopetusta verkon välityksellä.

Ammattikorkeakoulun opettajat noudattavat vuosityöaikaa, joten työaika ja työmäärä vaihtelevat lukuvuoden eri vaiheissa. Esimerkiksi uuden opintojakson suunnitteluun tai arviointijaksoon voi kulua hetkellisesti paljon aikaa.

Millaista osaamista tai ominaisuuksia ammatissa vaaditaan?

Kielten lehtorin työssä tarvitaan pedagogisia ja vuorovaikutustaitoja sekä oman alan osaamista. Kieltenopettajana tarvitsen myös eri alojen työelämän ja ammattikielen tuntemusta.

Työssä pitää olla itseohjautuva ja valmis kehittämään omaa osaamistaan jatkuvasti. Mietin usein, voisinko tehdä jonkin asian toisin, jotta opiskelija oppisi paremmin – tai jopa innostuisi oppimaan.

Lisäksi tarvitaan hyvää ajanhallintaa, sillä omaa työtä pitää osata suunnitella ja priorisoida. Myös digitaalista osaamista vaaditaan.

Mikä on parasta ammatissasi?

Parasta ovat ihmiset ja vuorovaikutus. On palkitsevaa nähdä, miten opiskelijan osaaminen ja varmuus kehittyvät, ja joskus opiskelija voi innostua asiasta, jota ei aluksi pitänyt kiinnostavana.

Pidän myös siitä, että saan jatkuvasti oppia uutta ja kehittää omaa tekemistäni.

Mitkä ovat ammatin varjopuolia tai mikä tuntuu haastavalta?

Kiire ja työn pirstaleisuus voivat tuntua raskaalta. Kieltenopettajana yksi haaste on myös se, että kielten opiskelun merkitystä pitää jatkuvasti perustella. Suomessa on jo pitkään keskusteltu kielivarannon kaventumisesta, ja esimerkiksi saksan opettajana sen huomaa.

Kielen oppiminen vaatii aikaa, harjoittelua ja vaivannäköä. Kaikkea ei voi oppia muutamalla klikkauksella. Opettajan pitääkin osata herättää kiinnostusta ja auttaa opiskelijaa pysymään motivoituneena.

Mitä kertoisit henkilölle, joka harkitsee kielten lehtorin ammattia?

Varaudu siihen, että työ muuttuu jatkuvasti. On oikeastaan hyvä, etten itse tiennyt 1990-luvulla, kuinka paljon tämä työ tulee muuttumaan. Se olisi ehkä tuntunut pelottavalta.

Lehtorin ammatti sopii ihmiselle, joka pitää ihmisistä, oppimisesta ja uuden kehittämisestä sekä pystyy työskentelemään itsenäisesti. Opettaja ei tule koskaan täysin valmiiksi, vaan omaa osaamista pitää kehittää jatkuvasti.

Millaisena näet ammattisi tulevaisuuden?

Kieltenopettajan työ on muuttunut valtavasti. Kun aloitin kieltenopettajan urani 2000-luvun alussa, liitutaulu ja piirtoheitin olivat vielä tuttuja työvälineitä. Nyt käytössä ovat verkkokurssit, digitaaliset oppimisympäristöt ja tekoäly.

Muutos on nopeaa, ja opettajan pitää jatkuvasti opetella uusia työkaluja sekä arvioida, mikä todella tukee oppimista. Teknologia muuttaa työvälineitä, mutta samalla se pakottaa kysymään, mikä opettajan työssä oikeastaan on tärkeää. Uskon, että ihmisten välinen vuorovaikutus säilyy opetuksen ytimessä myös tulevaisuudessa.