Suomalaisten työhyvinvointi jämähti koronan heikentämälle tasolle

Suomalaisten työhyvinvointi ei ole palannut koronapandemiaa edeltävälle tasolle, vaan se on heikentynyt lievästi viime vuosina. Kyselyyn vastanneet työntekijät kokivat työkykynsä heikommaksi ja työn imun vähäisemmäksi kesällä 2023 kuin loppuvuonna 2019.

Työuupumisen riski koskee yhä suurempaa joukkoa työssä käyviä suomalaisia, sillä noin joka neljäs työntekijä kuuluu työuupumuksen riskiryhmään. Riskiryhmä oli vuonna 2023 noin viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2019. Tilanne on heikentynyt erityisesti naisilla. Kesällä 2023 eniten työuupumusoireista kärsiviä oli lisäksi alemman koulutustaustan työntekijöissä sekä alle 36-vuotiaissa. Työuupumusoireiden kasvu koskee koko yhteiskuntaa. Kun verrataan aikaan ennen koronapandemiaa, jokaisella koulutusasteella on aiempaa vähemmän niitä, joilla ei ole työuupumusoireita.

Naisten työuupumusoireilu on lisääntynyt

Naisten työhyvinvointi on heikentynyt viime vuosina. Naisilla työn imu nousi vuodesta 2019 vuoteen 2021 verrattuna, mutta laski vuosien 2021 ja 2023 välillä. Miehillä työn imu on laskenut vuodesta 2019 vuoteen 2023. Naisilla työssä tylsistyminen on lisääntynyt vuodesta 2021 vuoteen 2023. Työkyky on heikentynyt naisilla ja miehillä.

Eroja työhyvinvoinnissa selittävät alojen ja työolojen sukupuolittuneisuus. Naiset kokivat miehiä enemmän mahdollisuuksia oppia uusia asioita työssään sekä kokivat omalla työllään olevan myönteisiä vaikutuksia muihin, mikä edisti työn imua. Toisaalta naiset raportoivat miehiä enemmän joutuvansa näyttämään tunteita, jotka eivät vastaa todellisia tunteita eli tekevänsä tunnetyötä, joka on tyypillistä ihmisten parissa tehtävässä työssä. Lisäksi naisilla työtehtävien määrä on liian suuri ja he työskentelevät useammin sairaana. Näiden syiden vuoksi naisten työuupumusoireilu on lisääntynyt. Erityisesti kyynisyys työtä kohtaan ja kognitiiviset häiriöt ovat kasvaneet.

Koulutustaso vaikuttaa työhyvinvoinnin kokemuksiin

Työuupumus on lisääntynyt kaikilla koulutustasoilla. Tutkimuksessa "ei työuupumusta" vastanneiden määrä väheni vuodesta 2019 vuoteen 2023. Keskimmäisen koulutusasteen suorittaneilla oli eniten nousua työuupumuksessa.

Mitä matalampi koulutus vastaajilla on, sitä vähemmän he keskimäärin raportoivat myönteisiä työhyvinvointia edistäviä tekijöitä. Matalammin koulutettujen työskentely ei ole niin itsenäistä, eikä uuden oppimiseen ole mahdollisuuksia. Lisäksi omien ja työn arvojen vastaavuus sekä yhteisöllisyys oli heikompaa. Verrattuna korkeakoulutettuihin matalammin koulutetut kokivat, että omalla työllä ei ole niin paljon myönteistä vaikutusta muihin ihmisiin. Matalammin koulutettujen kohdalla reilu kohtelu työssä ei myöskään toteutunut, eikä työtehtäviä koettu tarpeeksi haastaviksi.

Korkeammin koulutetut voivat työssään paremmin, koska he voivat työskennellä itsenäisemmin, oppia uutta ja tehdä riittävän haastavia tehtäviä. Toisaalta korkeampi koulutus on yhteydessä työn ja muun elämän välisiin konflikteihin, mikä voi tietotyön luonteen lisäksi selittää korkeammin koulutettujen lisääntyneitä kognitiivisia häiriöitä.

Nuorten aikuisten työn imu ja työkyky ovat jatkaneet laskuaan

Tutkimuksen mukaan nuori ikä on yhteydessä heikompaan hyvinvointiin työssä monilla tavoilla. Alle 36-vuotiaiden eli tutkimuksessa nuoriksi aikuisiksi määriteltyjen työhyvinvoinnin heikentyminen on hieman tasaantunut viime vuosina, mutta tilanne on yhä huonompi kuin vuonna 2019. Nuorilla aikuisilla työtyytyväisyys on kasvanut hieman ja palannut koronapandemiaa edeltävälle tasolle, mutta erityisesti työn imu ja työkyky ovat jatkaneet laskuaan viime vuosina. Nuorten aikuisten työuupumusoireilu ei ole kasvanut vuodesta 2021, mutta se on edelleen yleisempää kuin ennen koronapandemiaa. Myös nuorten aikuisten terveys on heikentynyt, ja he kokevat aiempaa enemmän yksinäisyyttä. 

Syitä nuorten aikuisten heikompaan hyvinvointiin työelämässä on useita. Nuoremmat vastaajat raportoivat vähiten myönteisiä työn voimavaroja, jotka voisivat edistää työhyvinvointia. He raportoivat heiltä puuttuvan uuden oppimisen kokemuksia, tarpeeksi haastavia työtehtäviä sekä myönteisiä arvioita omasta pätevyydestä. He myös kokevat työnsä keskimäärin vähemmän yhteensopivaksi omien arvojensa kanssa ja kokevat, että oman työn myönteisiä tuloksia on vaikea nähdä. Toisaalta nuoret aikuiset raportoivat enemmän tyytyväisyyttä lähijohtajiinsa ja työnsä määrään.

Kaikilla työnteon muodoilla on etunsa ja riskinsä työhyvinvoinnille

Tähän asti on näyttänyt siltä, että työhyvinvointia tukee parhaiten hybridityö eli osittainen etätyö. Nyt erot ovat tasoittuneet: pelkän etätyön tekijöillä näkyy hieman myönteistä kehitystä, kun taas hybridityössä työn imu on laskenut samalla tasolle kuin kokoaikaisessa etätyössä. Hybridityössä terveys ja tyytyväisyys elämään ovat kuitenkin pysyneet vuoden 2021 tasolla samalla kun etä- ja lähityössä ne ovat laskeneet.

Lähityötä tehneillä työhyvinvointi on heikentynyt vuodesta 2021. Lähityössä raportoidaan muita työmuotoja enemmän kroonista työväsymystä ja työuupumusriskejä mutta vähemmän kognitiivisia häiriöitä. Etätyössä taas koetaan työmuodoista vähiten kroonista väsymystä. Tätä selittää etätyön vähempi fyysinen raskaus ja pienempi tarve näyttää työssä sellaisia tunteita, jotka eivät vastaa todellisia tunteita. Etätyössä yksinäisyys ja tylsistymisen kokemukset ovat kuitenkin hybridi- ja lähityötä yleisempiä. Etätyötä tekevien suurempi työssä tylsistyminen voi johtua osin siitä, että työtä ei koeta yhtä merkitykselliseksi.

Työoloja voidaan parantaa monilla eri tavoilla

Raportissa esitetään useita suosituksia työnantajille suomalaisten työhyvinvoinnin parantamiseksi.

• Tarjotaan työntekijöille mahdollisuuksia oppia ja kehittyä riittävän haastavien työtehtävien parissa. 
• Kiinnitetään huomiota työn myönteisiin vaikutuksiin ja jaetaan onnistumisia yhteisissä palavereissa. 
• Rakennetaan yhteisöllisyyttä, johon kuuluu olennaisena reilu ja arvostava kohtelu.  
• Viestitään avoimesti, kuunnellaan toisia ja sovelletaan sääntöjä johdonmukaisesti. 
• Kehitetään työtä yhdessä ja organisoidaan työmäärä tasaisesti. 
• Arvostetaan työntekijöitä, rohkaistaan heitä hyödyntämään kykyjään ja annetaan kunnia tekemisestä. 
• Luodaan käytäntöjä, jotka edistävät työn ja muun elämän tasapainoa.