Laivan purseri

Hanna Tamminen, 33 v.

Ruotsinmatka – osa suomalaista kulttuuria

Tasaisin välein ennustellaan loppua Suomen ja Ruotsin väliselle laivaristeilylle. Matkustajavirran tyrehtymisestä ei kuitenkaan näy merkkejä. Suomalaiset haluavat matkustaa merellä ja asua hyvässä hotellissa.

Laivaristeilyn viehätys perustuu matkanteon vaivattomuuteen. Elämyksiä kokeakseen matkustajan ei tarvitse jatkuvasti pakata laukkujaan ja siirtyä kohteesta toiseen. Päinvastoin kuin ennustajat arvioivat risteily kenties vain kasvattaa suosiotaan. Matkojen kestotkin saattavat pidentyä. Ruotsinristeily nykymuodossaan on kuitenkin valtaosalle matkustajista miniloma. Tarvetta radikaaleihin muutoksiin ei ole.

Tallink Silja Oy:n omistama Silja Serenade liikennöi reitillä Helsinki – Tukholma – Helsinki. Laivan yli kahdensadan työntekijän miehistö koostuu merenkulun, tekniikan ja matkailun ammattilaisista. Minä toimin laivan purserina komentosillan, konehuoneen ja matkustajien välisenä yhdyshenkilönä. Vastaan laivan asumispalveluista. Johdan työkseni isoa hotellia.

Kymmenen päivää työtä, kymmenen vapaata

Silja Serenaden matkustamossa on lähes tuhat hyttiä. Matkustamon ja yleisten tilojen lisäksi vastaan laivan kasinosta ja informaatiopisteestä. Toimin kahdenkymmenen työntekijän, emäntien, siivoojien ja pelinhoitajien esimiehenä. Oma esimieheni, laivan intendentti vastaa koko laivan taloudesta. Myymäläpäällikkö, ravintolapäällikkö ja purseri huolehtivat omista toimialueistaan.

Kymmenen päivän työvuoroni alkaa laivan saapuessa Helsingin satamaan. Tapaan kollegani ja saan raportin päättyneen työvuoron tapahtumista. Vapaavuorollani jokin hanke on saatettu päätökseen, toinen on kenties juuri käynnistymässä. Iltapäivän aikana selvittelen henkilöstöasioita, neuvottelen laivan henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden kanssa, hoidan pankkiasioita ja suunnittelen tulevia töitäni.

Matkustajien saapuessa laivaan olen heitä vastaanottamassa. Ennen laivan lähtöä käyn terminaalissa varmistumassa lähtöselvityksen ja lastauksen onnistumisesta. Ongelmatapauksissa otan yhteyden komentosillalle. Laiva lähtee klo 17.00. Jos ison matkustajaryhmän tiedetään myöhästyvän, neuvottelen kapteenin kanssa. Hän voi päättää lähdön siirtämisestä, mutta viivästys merkitsee aina lisäkustannuksia varustamolle.

Laivan irtauduttua rannasta toimitan matkustajaluettelon viranomaisille ja siirryn informaatiopisteeseen, jonka yhteydessä sijaitsee myös toimistoni. Info on laivan hermokeskus. Huolehdin puhelinpalvelusta, toimitan vaihtorahaa myymälöihin, vaihdan rahaa asiakkaille ja vastailen heidän kysymyksiinsä. Aika ajoin kierrän laivalla ja yritän saada matkustajat viihtymään. Puhun suomea, ruotsia ja englantia.

Vapaudun työstä iltayhdeksän jälkeen. Useimmiten nukun yöni hyvin ja herään vasta laivan lähestyessä Tukholmaa. Jos suinkin mahdollista, käyn maissa jaloittelemassa. Tapaamiset ja neuvottelut sovitaan yleensä Helsinkiin, joten työpäivä Tukholmassa saattaa kulua leppoisasti. Varustamon kierrätysasema sijaitsee Tukholmassa. Matkan aikana kertynyt kierrätysjäte tyhjennetään sinne, sekajäte kuljetetaan takaisin Helsinkiin. Lajittelu laivalla on itsestäänselvyys. Työpaikan esimerkkiä seuraten olen ryhtynyt kierrättämään jätteet kotonakin.

Paluu Suomeen sujuu suurin piirtein samoin kuin menomatkallakin. Kun kymmenen päivän työvuoroni päättyy Helsinkiin, luovutan tehtävät vaihtoparilleni ja siirryn vapaalle. Ensimmäinen päivä menee nukkumiseen ja sopeutumiseen. Seuravanapäivänä olen jo kiinni elämässä. Osaan nauttia matkustajien ilonpidosta ja viihdyn heidän seurassaan. Silti tuntuu ihanalta olla kotona ja nauttia hiljaisuudesta.

Laivalla voi sattua mitä tahansa

Merilaki ja viranomaismääräykset säätelevät kaikkea laivatyötä lastauksesta hyttien kalustamiseen. Laiva ei lähde satamasta ennen kuin sen vakavuus on varmistettu. Paloturvallisuuden vuoksi kalusto ja irtaimisto on valmistettu erikoismateriaalista. Matkan aikana miehistö huolehtii matkustajista. Matkustajan tehtävä on vain nauttia laivamatkasta.

Perheet, polttariryhmät ja liikematkustajat viettävät aikansa omalla tavallaan. Suomalaiset ja ruotsalaiset tuntevat hyvin laivamme. Muualta Euroopasta ja Aasiasta tulevat asiakkaat sen sijaan jaksavat ihastella Silja Serenadea ja sen isoa kävelykatua. Lapsille kaikki on aina uutta ja ihmeellistä.

Matkustajien kannalta merimatka on ajanvietettä, henkilökunnalle matka merkitsee jatkuvaa valmiustilaa. Laivalla voi sattua mitä tahansa. On mukauduttava, keksittävä ratkaisuja ja huolehdittava asiakkaiden tyytyväisyydestä. Tilanteet tulevat nopeasti mutta menevät myös hetkessä ohi. Laivan kaikki viestiliikenne tapahtuu satelliitin välityksellä. Myynti- ja varausjärjestelmät edellyttävät yhteyttä maissa sijaitseviin tietoliikennepalvelimiin. Satelliittivastaanottimen häiriötön toiminta on edellytys matkan onnistumiselle.

Hankalien tilanteiden kasautuessa lyhytkin työvuoro voi tuntua pitkältä. Matkustajan lomastressin purkautuessa kiukutteluksi jopa laivan keinunta johtuu henkilökunnasta. Kaikki on otettava vastaan, sillä karkuun ei pääse. Pieni jännitys leimaa lepohetkeäkin, sillä purserina vastaan koko laivan evakuoinnista. Tiedän, miten kriisin hetkellä pitää toimia, sillä turvaharjoitukset kuuluvat henkilökunnan arkeen, mutta todellista kriisiä en ole milloinkaan kokenut.

Palvelutehtävä ja jatkuva kanssakäyminen asiakkaiden kanssa vaativat voimia. Onneksi on työyhteisö. Laiva on kuin pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Työvuoromiehitys pysyy muuttumattomana pitkiä aikoja. Puhumme paljon ja keksimme yhteistä tekemistä saadaksemme nollatuksi työvuoromme. Laivoilla on totuttu käsittelemään vaikeatkin asiat avoimesti. Työ merillä synnyttää ikuisia ystävyyssuhteita.

Organisaatiossa hierarkia, työssä tasa-arvo

Lukion jälkeen opiskelin markkinointia ja harrastin tanssia. Valmistuin tiedottajaksi Markkinointi-instituutissa ja kouluttauduin tanssijaksi oppisopimusteitse. Kävin laivoissa tanssikeikoilla ja hoidin lasten leikkihuonetta. Työskentelin ohjelmaemäntänä Tallinnan ja Vaasan linjoilla ja myyjänä Helsinki – Tukholma linjalla. Myymälävastaavana toimin ensin Silja Symphonylla, sen jälkeen Silja Operalla ja Silja Serenadella. Kun Tallink osti Siljan, ja organisaatio uudistettiin kuusi vuotta sitten, minut valittiin purseriksi. Hiljattain kihlauduin varustamoni kanssa. Sain työnantajaltani kultasormuksen kymmenen vuoden palvelusta.

Työ merellä, sen rytmi ja yhtäjaksoisuus rikastuttavat elämää. Pitkät työvuorot vaikeuttavat säännöllistä harrastustoimintaa, mutta vapaiden aikana voin liikkua ja matkustella. Moni laivalla työskentelevä kärsii joutuessaan eroon kodista ja perheestä. Minä lienen erikoisasemassa, sillä miehenikin työskentelee samalla laivalla, usein jopa samassa vuorossa.

Kun lähdin alalle, kasvoin aikuiseksi nopeasti. Enää en hätkähdä pienistä. Olen oppinut työntekoa ja suvaitsevaisuutta. Pystyn unohtamaan työkiireet. En jää vatvomaan niitä, enkä häiriinny, kun töistä soitetaan. Olisi tyhmää jättää asiat roikkumaan. Viiden minuutin työpuhelu ei pilaa vapaa-aikaani.

Uskon pysytteleväni laivatyössä. Harvassa ammatissa on samanlaista mahdollisuutta kokeilla uusia tehtäviä. Harvalla työpaikalla vallitsee samanlainen tasa-arvokaan. Laivan organisaatio on perinteinen ja hierarkkinen, mutta työntekijän sukupuoli ei vaikuta henkilövalintoihin. Vain pätevyys ratkaisee. Samasta työstä maksetaan sama palkka.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila